mieheni poika on 11v, ja tosi ovela. yrittää huijata joka mutkassa.. isänsä ei sitä taida huomata tai haluta huomata. en tiedä mitä pitäisi sanoa. aina olevinaan esim. kipeä. pelkkää huomionhakua, mielestäni. etsimme hikihatussa poikani rahapussia, eikä löytynyt mistään. käänsin koko kämpän. kun sanoin että seuraavaksi käännän poikapuoleni huoneen, niin kappas vaan, lompakko ilmestyi kirjahyllyyn. huijaa monissa pienissä asioissa. tuntuu ettei se edes tiedä tekevänsä väärin. eräänä päivänä kertoi iloisena kuinka oli ostanut kaupasta irtokarkkeja. punninnut ne, laittanut sen jälkeen lisää, ja näin saanut enemmän halvemmalla. kerroin että kyseessä on varastaminen, sanoin myös että jos oma poikani olisi tuon tehnyt, niin rangaistus olisi ollut kova. tämä vaan silmät pyöreinä ilmoitti ettei tiennyt että niin ei saa tehdä.
tuntuu että sille lapselle on ihan omat säännöt, ja se syö mua. sen ei tartte käyttää meidän koiraa, koska se ei oo sen. sen ei tartte syödä normaalia ruokaa, koska ei halua. kaakao riittää, ja ostaa omilla rahoillaan hampurilaista. mitä sanon lapsilleni, kun he eivät saa hampurilaista, vaan pottumuussia ja kastiketta?
tuntuu että sille lapselle on ihan omat säännöt, ja se syö mua. sen ei tartte käyttää meidän koiraa, koska se ei oo sen. sen ei tartte syödä normaalia ruokaa, koska ei halua. kaakao riittää, ja ostaa omilla rahoillaan hampurilaista. mitä sanon lapsilleni, kun he eivät saa hampurilaista, vaan pottumuussia ja kastiketta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
asuuko poika kanssanne? ilmeisesti asuu kun on oma huone... on ihan selvä että kaikilla perheen lapsilla on oltava samat säännöt. pojan isän tulee ensisijaisesti puuttua pojan toimiin. näin ei ilmeisesti ole tapahtunut joten jos poika on perheesi jäsen niin kyllä mielestäni voit laittaa pojalle samat säännnöt kuin omillesikin. poikahan on ihan "heitteillä" tavallaan kun kukaan ei ole hälle opettanut käytössääntöjä ym. asioita.
sano miehellesi suoraan miten tännekin kirjoitit, jos hän ei näe asiassa ongelmaa on kyllä kumma.
sekä miehesi että ko. pojan kanssa. Tottakai kaikilla lapsilla on oltava samat "säännöt"!
hän asuu meillä. huoneestaankin niin tarkka että. muilla sinne ei oo mitään asiaa. tää poika ahdistaa mua todella! siltä puuttuu kokonaan toisten kunnioitus. esim. kun joku nukkuu, niin hän ei yksinkertaisesti osaa olla hiljaa. toisaalta hän tuntuu liian aikuiselta, eli ei innostu sillä tavalla kuin lapset jostain asioista, toisaalta hän kiukuttelee ihan urakalla. jos isänsä sitä jostain komentaa, niin se ei ikinä "ota itseensä", vaan viisastelee takaisin ??
isänsä on paljon poissa, tulee töistä vasta illalla myöhään, eli meidän kanssa noin tuntia per päivä.. tälle pojalle kaikki maallinen mammona on tärkeää, ja mitä enemmän ja hienompaa jollain on, niin sitä parempi se ihminenkin on. kerran häpesin silmät päästä, kun se laukoi kaveriperheelleni että miten hirvee auto niillä on, ja että niiden pitäisi ostaa uus. eihän sellasella ees kehtaa ajaa.. olimme silloin tekemässä muuttoo yhteen, niin poika hoki vaan vieraitten kuullen että: sitten mulla on oma huone, sinne ei tuu kukaan. mä en sitten siivoo siellä, se ei kuulu mulle.. se vaan jatko ihan ihme puheita, ja mä olin silmät pyöreinä.. sen jälkeen poika katto mun tauluja seinältä, ja sano että toivottavasti noi ei tuu sinne uuteen kotiin seinälle.. sitten se vielä sano vierailleni että toivottavasti ette sitten ramppaa siellä meidän uudessa kodissa, kun hän ei jaksa tällästä meteliä..??? todella ihmeellistä puhetta 11vuotiaalta!! tuntuu että mikään puhe ei mene perille, ja itsekun olen sellainen luonteeltani että aikuiset tekee säännöt, ja lapset tottelee, niin onpa mulle outoa kun yhtäkkiä ton tollanen poika joka vähät välittää mun sanomisista..
Poikaparka,selvästi vihaat häntä.Olisit aikuinen ja lopettaisit lapsen mollaamisen.
vaikka yritän mitä, niin mikään ei auta!
Minun miehelläni on samantapainen poika. Kaikki arvotetaan rahalla, mitään ei uskota eikä tehdä, takaisin tulee mitä törkeintä kieltä.
Äitinsä mielestä hän on normaali teini-ikäinen, minusta siinä kaverissa ei ole mitään normaalia. Toivonkin, että muuttaisi sinne äitinsä luo ja näyttäisi sen normaaliutensa arkipäivässä. Kyllä kai viikonloppuisin pystyy sen verran teeskentelemään.
Mokan tekee myös isä, kun ei vaadi kunnon käytöstä. Omat lapseni ovat jo isoja ja valitettavasti käydessään katselevat nenänsä varttaan pitkin mokomaa moukkaa. Mitään ystävyyttä tai kaveruutta en heidän välilleen edes kuvittele.
Mutta jossain vaiheessa siinä käy niin, että Siperia opettaa. Onko silloin liian myöhäistä, en tiedä.
Hei,
Itselläni on 12-vuotias poikapuoli, joka aluksi yritti laistaa kotitöistä ja muistakin.
Pojan isä ei aina henno asioista sanoa (mikä on väärin).
Olen ottanut tiukan linjan, etten passaa omassa kodissani ketään vaan jokainen saa kantaa kortensa kekoon.
Jos ei huone ole kerran viikossa siivottu ja läksyt hoidettu, ei tule viikkorahaa.
Jos jotain hommaa ei tehdä, ei nautita myöskään etuisuuksista (ulkoilu, pelit, karkit ym.).
Kuulostaa tiukalta, mutta rajat on asetettava ja niitä pitää myös noudattaa.
Toki rakkautta pitää olla ja se pitää näyttää.
Olen huomannut myös sen, että kaunis pyyntö on parempi kuin käsky.
Meillä ainakin tämä on toiminut, eikä poika ole käytännöstä valittanut. Toisinsanoen tietää siis rajat ja säännöt.
Yhteispelillä tämä kaikki sujuu. Aikuisten on vaan asetettava rajat ja säännöt yhdessä.
Minä ainakin "komennan" poikapuoltani ihan saman lailla, kun komentaisin omianikin.
Jos vanhemmat sallivat moisen käytöksen, niin kannattaa katsoa itseään peilistä ja miettiä mitä itse voisi tehdä toisin.
Tsemppiä sinulle !!
Samaa kaavaa meillä. Ja vielä pojalla mukamas jonkinasteinen ylivilkkaus tsm. ja sen varjolla ei saisi vaatia normisuoritusta.
Viikarin vanhemman kanssa erittäin tiukan palaverin paikka.