Näinhän se kutakuinkin menee. Omanarvontunne rapisi viimeistään siinä vaiheessa, kun noin yhdeksän vuotta sitten menin työpaikalle vastavalmistuneena lähihoitajana. Koulutuksessa kaikki oli niin ihanteellista ja upeaa. Puhuttiin yksilöllisestä kasvatuksesta... Tosielämä on toista.
Olen ollut päivähoitoalalla kauan ja koen, että alanvaihdos on nyt hyvin lähellä. Alipalkattu ja ylityöstetty, niin ja aliarvostettu myös.
Haasteellisuus on työstä hävinnyt ja selkärankaa venytetään päivittäin. En suosittele alaa kenellekkään itsestään välittävälle ihmiselle.
-Hullu saa olla, muttei hölmö :)
Olen ollut päivähoitoalalla kauan ja koen, että alanvaihdos on nyt hyvin lähellä. Alipalkattu ja ylityöstetty, niin ja aliarvostettu myös.
Haasteellisuus on työstä hävinnyt ja selkärankaa venytetään päivittäin. En suosittele alaa kenellekkään itsestään välittävälle ihmiselle.
-Hullu saa olla, muttei hölmö :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olin myös päiväkodissa töissä. Työ tuntui ihan "hullujen hommalta". Isoja vilkkaita lapsiryhmiä, missä kokoajan sattui ja tapahtui. Tuntui mahdottomalta vahtia kaikkia yhtäaikaa.
Koin myös että työssä ei ollut aikaa tehdä kaikkia mitä halusi. Suunnittelut, askartelujen valmistelut ym. venyivät usein kotitöiden puolelle.
Nyt työskentelen vanhusten puolella ja koen pääseväni helpommalla ja työn mielekkäämmäksi. Tottakai työ vanhustenkin kanssa on omallatavalla raskaskasta, mutta erilailla. Vanhukset kuitenkin pääosin rauhallisia. Aina tietysti joku haasteellisesti käyttäytyvä mahtuu joukkoon...