Tällä palstalla puhutaan usen pariskuntien seksielämästä, ja sen eri vivahteista.
Omalla tahollani olen jo jonkin aikaa ollut ilman kumppania, jonka kanssa seksi olisi tullut kysymykseen. Tästä viriääkin kysymys: Onko normaalia olla ilman kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen katkenneiden suhteiden jälkeen?
Omalla tahollani olen jo jonkin aikaa ollut ilman kumppania, jonka kanssa seksi olisi tullut kysymykseen. Tästä viriääkin kysymys: Onko normaalia olla ilman kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen katkenneiden suhteiden jälkeen?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miten itse koet tilanteesi?
Kaipaatko NaisYstävää
helliin halauksiin
kosketuksiin lämpimiin
vierelle
liki.
Jos koet yksinolosi onnellisena
normaalia elämäsi on.
Pidän normaalina tavallista parisuhdetta ainakin tässä iässä. Nuo sanomasi kuviot toki kuuluvat parisuhteeseen, mutta itse aktien määrälle ja laadulle lasken suuren merkityksen. Tämä olikin viimeisen suhteen päättymisen yksi tärkeimmistä tekijöistä, olihan naiseni vasta 45 v ja sen ikäisenä nainen on hyvinkin aktiivinen, kun taas minun paras aika on ohitse. Tilalle tulee jokin vähemmän seksisisältöinen kumppanuus.
Näistä miettestä sitten tuleekin uusi kysymys: Vieläkö voisi etsiä kaveria, vai tyytyiskö olemaan yksin.
Jos tunnet niin
silloin sun toinen elämäsi on alkava.
On se ilman olo aika tavallista.
Se on varsin tavallista myös silloin, kun suhteet muuten kumppaniin ovat kunnossa, kuten juuri aikaisemmasta keskustelusta näet.
Joka tuossa iässä muuten kerskuu niillä, tuskin puhuu totta tai sitten hankkii kokemuksensa muualta.
...niin, ei ole normaalia olla ilman suhteita, vaikka se olisi yleistäkin.
Enpä ole tullut ajatelleeksi että en olisi normaali koska ei ole seksielämää. Irtoseksikään ei enää kiinnosta kun hyvään seksiin kuuluu muutakin kuin itse akti. Kyllä sitä on ilo otettava irti hyvistä kamuista ystävyyspohjalta ja luotettava siihen että seksiäkin on vielä tiedossa...hyvässä suhteessa. Hah haa! Tai sitten ei.
normaalia on se,mikä sinusta tuntuu hyvälle tuollaisessa tilanteessa.minusta normaalia on välillä olla ilman seksiä avioliitossakin:toinen sairas,väsynyt,huolien painama...
Olen kokenut nuo sanomasi asiat väliaikaisena olsuhteiden tuomina taukoina. Alkuperäinen kysymykseni olikin itse asiassa siitä, miten paljon pitäisi kulua aikaa siitä, kun henkisesti on kasvanut ulos avio/ avoliitosta.
jätä sähköpostisi
mieluusti sua jututan.
Ettei olis nyt Orgidea napannut koko seksittömän miehen itselleen...
Joo, kyllä se taitaa luonnollista olla ja näitä palstoja lukiessa tuntuu hyvinkin yleiseltä.
Kyllähän minäkin puunpilkkojan tarvitsisin, mutta ei se petikaverille vertoja vedä!
Me jokainen olemme yksilöitä eikä samanlaisia ole ollut tarkoituskaan meistä tehdä.
Teemme ja jätämme tekemättä sellaisia asioita jotka tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta, kunhan emme loukkaa niillä muita.
Hyvää loppuelämää sulle toivotan!
Lueppa noita seuraavia viestejä. Siellä näkyy ulkopuolisten asenteet selvästi, jos suhteessa asijat tökkii. Taidankin noudattaa kehotustasi, ja pysytellä irtonumeroissa.
Kiitos, kun halveksivasta asenteestasi huolimatta jaksoit toivottaa hyvää jatkoa.
Miten niin halveksivasta??????
Luepa tekstini uudelleen... ja oikein ajatuksen kanssa.
Jäin 3 vuotta sitten ilman miestä ja seksin menetys ei ollut se suurin menetys vaan juttuseuran puute. Ja sen tarpeen nyt vähitellen harrasteet ja jopa chat vieneet. Olen nainen ja ainakaan minulla ei seksifantasioita ole juurikaan. Eli ihan mukavasti menee sen suhteen. Chatista olen tavannut joitakin , mutta vain yhden kanssa pientä flirttailua..Aika näyttää mitä elämä tuo...kaipaan aamulla kaveria jolle sanoa"Huomenta" ja kaivautua vaikka hetkeksi saman peiton allekkin...Mikä on normaalia sitä en tiedä...tunnen kuitenkin , että olen tasapainoinen, ja siihen tyydyn kunnes muuta ilmaantuu. Hakemalla en hae mieskumppania...Löytyy jos löyty...Kaikkea hyvää elämääsi sinullekkin...
Varmaan sitä tarkkaa määrittelyä, mikä on normaalia ei olekkaan. Onhan jokaisella omat toiveet ja tavotteet elämälleen.
Kuitenkin mainitsemasi asiat olisivt monelle yksinäiselle aivan tervetulleita. Kun vain osattaisiin antaa niille se oikea arvo silloin kun siihen olisi tarvetta, ja mahdollisuutta.
"Löytyy jos löytyy". Ehkä se on tasapainoisesti sanottu, mutta voihan siihen aktiivisestikin vähän vaikuttaa.
No niin lopetanpa!
olet tavallasi jo käsitellyt asiaa. Voin kokemuksesta sanoa(10v. ilman),ettei se enää hallitse elämää.Voin elää ihan täyttä ja antoisaa elämää ilman sängyssä olemista miehen kanssa. Mielestäni läheisyys ja halit ovat paljon tärkempää kuin se itse asia. Toinen asia ,mihin viittasit : riippuu miten ja miksi ero on tullut ja miten paljon vihaa on jäänyt sisimpään.Tunteitahan ei saksilla leikata, ne elävät omaa elämäänsä ,vaikka emme haluaisikaan.
Kaikkea hyvää ja mukavaa elämää kaikesta huolimatta.
Olet varmaan lukenut useita viestejäni, koska osasit ottaa kantaa tuohon vihan jääminen mieleen. Tuon tapaisista asijoista ei miesten ole kovin helppoa puhua, mutta tässä voin kyllä sanoa, että siitä olen mielessäni tehnyt selvitystä. Voisi siihen syytäkin olla, mutta se vihan kantaminen on niin rasittavaa, ettei siihen kannata voimia tuhlata. Toki saattaahan niitä arpia jäädä, vaikka ei tahtoisikaan.
Tämä nyt meni vähän ohi alkuperäisen aiheen, mutta tulipahan otettua kantaa tuohon osuvaan viestiin.
Että tällaista tähän!
,olet empaattinen ja hyvin lämmin ihminen psyykeltäsi. Kyllä sinä pääset kaikesta,mikä nyt elämääsi painaa harmaaksi tai mustaksi.Jokaisella meistä on omat tumman sävyiset aikamme mutta ne on annettu meille opiksi ja ojennukseksi, vaikka aluksi tulee itse kullekin niitä miksi kysymyksiä ja itsetunto keinuu ylös ja alas.Omassa elämässä olen saanut huomata kuitenkin kaikki on ollut parhaaksi myös ne mustat hetket.Sinulle toivon arpien paranemista ja mukavia tähtihetkiä elämääsi.