Miksi vaatetehtaat

Olen rakenteeltani rintava ja reitevä pullukka ja ihan viime aikoina on tuo keskivartalokin päässyt päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta pyöristymään. Lähivuosina olen ostanut vaatteita lähinnä ruotsalaisketjujen isojen tyttöjen osastoilta, koska siellä on tarpeeksi isoja kokoja eikä isojakaan tyttöjä yritetä laittaa tanttamuottiin, mitä inhoa. Valintakriteerinäni hinta on ollut vain osittain.

Tavarataloissa ei ruotsalaisketjujen isojen tyttöjen mallistojen vastaavia vaatteita löydy kuin poikkeustapauksessa. (Valitettavasti ruotsalaisketjujenkin vaatteet ovat kauttaaltaan suuria, kun lisämitan tarve olisi vain leveydessä). Nk. isojen tyttöjen omat liikkeet tarjoavat mielestäni liian tätimäisiä vaatteita - ja vielä liian kalliiseen hintaan.

Pienet putiikit eivät pidä suurempia kokoja kuin 40, korkeintaan joskus 42, joten sellaisiin on pullukan turha käyttää aikaa. Tulee vaan vihaiseksi moisesta kokosyrjinnästä. Sitähän se on, mutta pienen yksityisen putiikin omistajan kontolle ei vastuuta vaatetasa-arvosta voi sälyttää.

Vika vaatemaailmasa on yleensä sellainen, että meikäläisen kokoiselle (pituus vain 159, vaatekoko 46-48) tarjotaan vain joko liian kireitä vaatteita tai telttoja. Teltassa olen varmasti itseänikin lihavamman näköinen ja samoin makkarankuoressa, joka erittelee joka kerroksen erilliseksi michelinin renkaaksi.

Otetaan vaate-esimerkiksi jakku tai takki: Näyttäisin hoikimmalta yksivärisessä tai kuosiltaan pystysuuntaisessa, hiukan vyötäröltä kavennetussa mallissa, jonka hartialinja vastaisi omaani, eikä puuttuvien muotolaskosten takia kainalo olisi täynnä ylimääräistä kangasta. Vaatteen on kuitenkin ulotuttava rinnan ympäri, ainakin takissa (bleiseriä voi pitää auki). Mutta koska suomalaisessa valmisvaatteessa ei ole varattu tarpeeksi rinnoille tilaa, nousee vaatteen etumus ylös ja vastaavasti vetää takaosaa pakaroiden alle. Profiili on kaikkea muuta kuin kaunis. Kun tähän vielä lisätään se seikka, että vaatteen pituusmitat ovat liian pitkiä ja vaatteen vyötärö meikäläisen lantiolla, voitte kuvitella miltä matalajalkaiselta menninkäiseltä näytän, vaikka asuste olisi henkarissa ja mallin päällä kuinka ihana. - Ja kohtalotovereita minulla on tässä maassa vaikka kuinka. Ei siis ihme, että ostan jakkuja harvoin ja pidän niitä vain poikkeustapauksessa. Koska ne eivät istu hyvin, eivät ne myöskään tunnu hyvältä!

Turha selitellä, että me pullukat olisimme joku pieni marginaaliryhmä. Meitä on jo nyt paljon, mutta sitä rataa, mitä nuoriso lihoo, on maamme enemmistö kohta tätä pullukkaryhmää. Miksi meidän rahat eivät kelpaa vaatetehtaille ja -kauppiaille?!!! Jos meidän ostamattomiksi jääneiden ostosten arvo laskettaisiin yhteen, saisi sillä vaikka kuinka monta vaatealan työpaikkaa lisää.

Ja milloin Suomen markkinoille saadaan erilaisilla mitoituksilla tehtyjä vaatteita niinkuin USA:ssa? Siellä on erikseen tyttöjen koot ja aikuisten naisten koot, lyhennetyt koot (joita pullukat tarvitsisivat) ja petit-koot.

Ennen vaatteet tehtiin suurelta osin kotimaassa ja Suomi oli pieni markkina-alue. Sillähän on aina puolusteltu sitä, että erikokoisille ei kannata tehdä vaatteita. Totta on, etteivät tanakoituneeet ihmiset alasti kulje, mutta ostavat varmasti vähememmän vaatteita kuin jos olisivat normaalivartaloisia ja vain siksi, että sopivaa tarjontaa on aivan liian vähän!!

Pullukka ei nauti vaateostoksista. Se on totista työtä ja taistelua, ja silti usein joutuu palaamaan kotiin tyhjin käsin. Jos tuolle ajalle laskettaisiin hinta, niin pullukan vaatteet ovat tosi arvokkaita.

Suomi ei enää ole yksin vaan vaatteet tehdään valtavissa erissä halvemmissa tuotantomaissa ja myydään ympäri maailmaa. Kyllä Euroopassa riittäisi lyhennettyjen mallistojen ostajia vaikka miljoonia, kunhan niitä vaan saisi. Eurooppa on paljon suurempi markkina-alue kuin USA.

Herätkää, te vaatealan vaikuttajat ja business-ihmiset!!!