Korobovka! Kävitkö Viipurissa?

No nyt olen kuulolla! Ei tuo Minna liioitellut, mukavaa oli, vaikka tehtiinkin tämmönen hätänen parin päivän reissu. Kylttyyripuolen anti painottui kulinaristiselle puolelle, mistä en halua valittaa :)

Matkasimme Viipuriin maanantaina Savonlinjan aamubussilla Lappeenrannasta. Perillä etsimme ensimmäiseksi romahtaneen asuintalon, joka oli surkea näky. Sen luota jatkoimme Alvar Aallon kirjaston, ja puiston patsaiden kautta kiertoteitä kohti Starin mainitsemaa Kalevalaa. Oikean talon kyllä löysimmekin, mutta into loppui kesken. Yhden väärän rappukäytävän kolusimme ylös asti, ja se taisi saada meistä herkkähermoisimman korkeanpaikankammon heräämään.. Asuntojen numerointi aiheutti hämmennystä, mutta kyllä niissä oli oma merkillinen logiikkansa kun jälkikäteen asiaa mietimme.

No, suuntasimme kohti tuttua Shelfiä, josta saimme tuon jo teille niin tutun huoneen. Muutoin hotelli kolisi tyhjyyttään, näin turistikauden ulkopuolella. Jätimme ylimääräisen painolasti ja läksimme kohti "Valkoista Heppaa", koska vain yksi kolmasosa meistä oli siellä käynyt aiemmin syömässä. Paikka oli kuulemma kokenut muodonmuutoksen remontissa. Nyt tyyli oli hyvin yleiseurooppalainen tiffanylampunvarjostimineen ja vaaleanruskeine seinineen. Siperialainen borssi venäläisine makuvivahteineen oli kuitenkin mieleemme, samoin pelmenit smetanan kera. Minä söin vielä lohimedaljongin pottujen kera. Lohi oli hyvin mielenkiintoisen näköinen, koska se oli kypsentämisen jälkeen leivitetty sinisissä unikonsiemenissä! Mutta hyvää oli, ja vähän kevyempi vaihtoehto perinteisellä leivitykselle.
Mutta siitä saa Belaja Loshad pitkän miinuksen (---), ettei sieltä saa muuta olutta kuin kallista Carlsbergiä!

Tämän jälkeen ostostelimme sateisessa Viipurissa (sontikat oli luonnollisesti jätetty hotellihuoneeseen). Kävimme mm. kauppahallissa pellavaostoksilla, monissa pienissä kaupoissa sekä kauppakeskuksissa. Ostin mm. Desjatkasta pari venäläistä dvd:tä kielen harjoittamista varten. Saas nähä, saanko mitään niistä irti! Ja yritimme tosiaan Mon Plesiriin herkuttelemaan, mutta se oli remontin takia kiinni. Sade ajoi meidät sitten siinä lähellä olevaan ArtCafehen. Paikka oli tosi vaatimattoman oloinen. Mutta palvelu sekä herkut olivat oikein hyviä. Varsinkin "perunakakkunen" ja pähkinöille maistuva leivonnainen nimeltä "Karakul", mmm.. Pannu kuumaa teeta, sekä sitä kahvia, mistä vain Minna taitaa pitää :), ja hänkin vain sokerin ja maidon kera. Voin siis suositella ArtCafeta, punaisenlähteentorin sivukujalla, Leninin sedän selän takana.

Lopulta kaiken kuljeskelun ja ihmettelyn jälkeen aloimme valua kohti hotellia. Jossain välissä alkoi taas tehdä olusta mieli, ja päädyimme Traktir na Rzhevskomiin (litterointi ei oo oikeen lapasessa). Siellä on ihan kohtuullinen valikoima olusia, jos on hintakin, mutta Baltikat puuttuu! Nautimme useamman Nevskoen itsetehtyjen suharikien kanssa. Suharikit oli tosi hyviä, mutta tapposuolaisia, kuinkas muuten. (Jos joku tällä palstalla tietäisi, miten niitä itse voi tehdä, niin oisin kiinnostunut kuulemaan. Laittakoon tänne tai postia korobovkalle. Haluaisin tietää, kuivataanko leivät ensin uunissa ja kieritellään sitten valkosipuliöljyssä, vaiko miten? Haluaisin tehdä niitä itse.)Trakrissa oli kiva kissa seuranamme, ja omistaja(?) palveli erittäin ystävällisesti, ja puhui myös suomea. Päätimme kuitenkin lähteä jatkoille omaan hotellihuoneeseemme, ja ostimme evääksi kuoharia ja Magdalinaa. Tuo raikas, punainen juoma tosiaan värjäsi kielemme niin, että näytti siltä kuin olisi verijuominkeja pidetty..

Tiistaiaamuna emme ihan aamun sarastaessa ylös kyenneet, mutta tarpeeksi ajoissa kuitenkin. Aamupalalle vaelsimme uusia reittejä vanhoja taloja ihaille ja muutaman kaupan kautta vanhaan kunnon Starij Vyborgiin. Siellä saimme olomme vahvistukseksi teetä, mehua ja kaali-, peruna- ja nakkipiiraita. Tytöt ostivat taas viimeiset piirakat tuliaisiksi. (Seuraavalla kerralla pitänee käydä edellisenä päivänä sanomassa, että leipovat niitä reilummin!)
Sitten oli vuorossa kauppatori, josta teimme löytöjä eu-valuutalla. Kolusimme myös kauppahallin edellispäivää tarkemmin. Sieltä jatkoimme ihastelemaan Torkkeli Knuutinpojan sekä kaupungin porttia vartioivien jumalattarien patsaita. Olen ymmärtänyt, että nämä neidot ovat kaupan- ja merenkäynnin suojeluspyhimyksiä (korjatkaa jos olen väärässä, en ole näihin neitoihin vielä tarkemmin perehtynyt). Kävimme myös Viipurin linnassa, joka on mielestäni upea paikka. Kukaan meistä ei halunnut ylös torniin, joten jätimme sen väliin. Olen käynyt tornissa vuonna 1986, jolloin sieltä puuttui kunnon suojakaide, ja kävelykatto oli se kalteva peltikatto, joka vietti ulospäin!! (Sieltäköhän minun korkeanpaikankammoni alkoikin..?)

Kulttuurikierroksemme jatkui Karusell-markettiin, joka kai edustaa nykyaikaa. Täällä herkuttelimme Tshainaja Loshkassa, joka on kokeilemisen arvoinen paikka. Nuori myyjätär puhui erittäin hyvää suomea. Erityisesti meille maistuivat sienillä ja kanalla täytetyt blinit, namnam. Marketista ostimme kassimme täyteen kulinaristisia toiveita, ja muuta mukavaa. Onneksi saimme taksinkyydin rautatieasiemalle. Siellä menimme tosiaan 24tsasa-kahvilaan, missä myös maistelimme kaalipiiraita. Tämän kahvilan piiraat ei kyllä vetäneet vertoja Staryj Vyborgin piiraille. Mutta edullista ja hyvää olutta tästä paikasta sai todellakin. Baltikaakin löytyi neljää erilaista! Viihdyimme siellä melkein junan tuloon saakka. Sibeliuksella lähdimme sitten kohti Vainikkalaa ja kotia.

Että tämmönen reissu tällä erää.

t. Korobovka :)

pyöreeseen torniin kympin piletti jeuroissa? ja viel yks kysymys, orkesteri soittaa jos maksaa vai miten on asian laita?