Huokaus nous,
syvältä sous.
Katse etsii otetta,
uudesta aamusta.
Aamukahvit join ja
taas jälleen unelmoin.
Niin ,ihan totta?
Onhan heränny taas
aamuki uus.
Voitti ,
yön mustan kaamoksen.
Luonnon valossa tässä,
ikkunaruudun äärellä.
Taidetta,ruskanhehkua,
koivutki,kultapuvuissaan.
Katse kulkee oksilla puun,
kuka sielä,juttukaverin,
mustarastas?
Aamuaterialla,orapihlajassa,
paljon onki meheviä marjoja.
Pyrstös pystyyn kohoo,
iloisesti ääntelet.
Humallutko marjoista noista,
katselen ,hymysuin?
Aurinko työntyy,
läpi paksun sumun,
kaunis syksyinen aamu.
Sinussa aamu rupattelen,
metsä kutsuu,tuu jo.
Sielä syli mulle avoin,
vastaan ottaa,
antaa iloisen mielen.
Hymysuin,unelmoin,
sitä toivon ,
kaikille meille.
syvältä sous.
Katse etsii otetta,
uudesta aamusta.
Aamukahvit join ja
taas jälleen unelmoin.
Niin ,ihan totta?
Onhan heränny taas
aamuki uus.
Voitti ,
yön mustan kaamoksen.
Luonnon valossa tässä,
ikkunaruudun äärellä.
Taidetta,ruskanhehkua,
koivutki,kultapuvuissaan.
Katse kulkee oksilla puun,
kuka sielä,juttukaverin,
mustarastas?
Aamuaterialla,orapihlajassa,
paljon onki meheviä marjoja.
Pyrstös pystyyn kohoo,
iloisesti ääntelet.
Humallutko marjoista noista,
katselen ,hymysuin?
Aurinko työntyy,
läpi paksun sumun,
kaunis syksyinen aamu.
Sinussa aamu rupattelen,
metsä kutsuu,tuu jo.
Sielä syli mulle avoin,
vastaan ottaa,
antaa iloisen mielen.
Hymysuin,unelmoin,
sitä toivon ,
kaikille meille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aina sen kaamoksen alta lopulta nousee uusi
aamu/kevät, kuinka vain.
Ja - unelmia pitää olla, ne on meidän voima-
vara tässä arkisessa puurtamisessa.
Koivujen kulta ja vaahteroiden veri loistaa
nyt kauneimmillaan, nautitaan tämän syksyn
kauneudesta.
Hyvää päivän jatkoa ystäväin.
Rellu,nyt jo iltapäivä.
Aurinko paistaa,ajelin
häikäs näkyvyyttä.
Näin on ,kaamoksen
liepeet on valo voittannu.
Sekä unelmia ,niitä viljellään.
Värittää neki synkät tiet.
Minulla ihan tuossa ,kuivuja ja
isoja haapoja,oii miten upeita ne on.
Rellu ystävä,voimia myös sinulle.Liisa
Aamu tuli taas päivällä,
ilta ottaa lainaksi yöltä
nukkumaansa velkaa,
seitsemisen tuntia
milloin mitenkin,
tuolloin tiessään
ikävänikin,
tuo valveeni
varjo.
-Rakkaudella Tulitukalle-
Yö ,kutoi uuden aamun,
oii miten aurinkoisen.
Nyt iltapäivä,
päivä käy jo kohti yötä.
Rakkaudella Luonteva,
aurinkoista iltapäivää.Liisa
niin kuin runoissasi yleensäkin.
Täälläkin noita mustarastaitakin näkyy; alkukesästä ne lauleskelevat iltasella, mutta ovat kai nyt jo muuttaneet Etelään.
Kiitos käynnistä.
On jo ilta ,pimee peittää.
Samoin mustarastaat kesän ,
mut joku jää talveks.
Yks on huvittava,sen kanssa
keskustelen,kovasti innostuu.
Heh ,ollaankohan samalla
aaltopituudella?
Erittäin viehkeä lintu ,
joka tapauksessa.
Niin etelään on menny monet linnut.
Me täälä jaksamme taas ,uutta kevättä
alkaa odottaa.
Sytytän taas kynttilän,valaiseen iltaani.
Rakkaudella.Liisa