Silmäys kävi luopumisen tiehen
horjuvin askelin sitä kuljen
tunnustellen pohjaa askeleille
yhteys hävisi
hiljaisuus kuuluu niin selvästi,
kuuletkohan sinäkin sen?
Väkijoukko rautatieasemalla on väkijoukko,
ei tuttua hahmoa joukossa
tai vaikka olisikin, mitä sitten.
Aurinko paistaa,matalalta tosin mutta paistaa
syyspuiden välistä välähtelee
aurinko on aina aurinko
taidan hankkia koiranpennun
siinä on kirkasvaloa, siliteltävää
tulevan talven pimeisiin hetkiin.
horjuvin askelin sitä kuljen
tunnustellen pohjaa askeleille
yhteys hävisi
hiljaisuus kuuluu niin selvästi,
kuuletkohan sinäkin sen?
Väkijoukko rautatieasemalla on väkijoukko,
ei tuttua hahmoa joukossa
tai vaikka olisikin, mitä sitten.
Aurinko paistaa,matalalta tosin mutta paistaa
syyspuiden välistä välähtelee
aurinko on aina aurinko
taidan hankkia koiranpennun
siinä on kirkasvaloa, siliteltävää
tulevan talven pimeisiin hetkiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaan hyvä runo.
no keskikertainen kirjoittaja,ei muuta. Joskus jotain oivalluksia, mutta aika tasaista soperrusta elämänilmiöistä. Rakkaus antaa sanoille voimaa, mutta hiljaisuudessa, sanattomissa läsnäolon ja yhteisymmärryksen hetkissä on suurin runous.