vanhaan aikaan NL:ssä

Ahti Karjalainen ja Paavo Väyrynen olivat saman juhlapöydän ääressä. Karjalainen huomasi kun Väyrynen vieressä pisti poveen kauniin kulta lusikan, Karjalainen päätti myös ottaa matkamuistoksi lusikan. Ikäväkseen hänellä oli hirveä rapula ja kädet tärisi ja kun hän tarttui lusikkaan käsi vapisi ja lusikka kilisi kupin reunoihin. Ja kun NL:ssä oltiin pöydän isäntä antoi puheen vuoron Karjalaiselle. Kiusaantuneena karjalainen puhui hetken YYA sopimuksen hienouksista ja kiitti isäntiä, Hetken emmittyään karjalainen päätti yrittää lusikan ottamista uudestaan ja eiköhän lusikka kilissyt kupin reunoihin jälleen ja isäntä antoi puheenvuoron Karjalaiselle. karjalainen mainitsi maittemme välisten suhteiden olevan erinomaisella pohjalla, ja kiitteli isäntiä. Tympääntyneenä Karjalainen päätti yrittää vielä kerran ja jälleen lusikka kilisi kupin reunoihin ja puheen johtaja antoi hiukan ihmetellen Karjalaiselle puheenvuoron, toveri karjalainen puhuu. jolloin Karjalainen nousi ja sanoi en nyt puutu maittemme välisiin suhteisiin mutta haluan näyttää taikatempun katsokaa kun laitan tämän lusikan poveeni niin simsalapim se löytyykin täältä toveri Väyrysen povesta..