Viimeistään siinä vaiheessa kun voimakas seksuaalinen lataus ei enää riitä kannattelemaan suhdetta, tulee polttavaksi kysymys: osaammeko kommunikoida keskenämme muutoinkin.
Avio-ongelmat ovat paljolti viestinnän ongelmia. Monet ongelmat parisuhteessa saattavat suoranaisesti johtua heikosta keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Toisaalta avio-ongelmat ilmenevät usein yhä puutteellisempana tai vinoutuneempana pariviestintänä.
Kieli on kommunikaation, yhteyden rakentamisen, väline. Valitettavan usein kieltä kuitenkin käytetään väärin, esimerkiksi alistamisen, hallinnan, suojautumisen tai sumuttamisen välineenä.
On olemassa yksinkertaisia kielenkäytön lainalaisuuksia, joita noudattamalla pariviestintää voi olennaisesti parantaa. Esittelen niistä joitakin jutussa, jonka olen julkaissut blogissani:
http://www.dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Voin taata, että jos lähdet näitä pariviestinnän periaatteita käytännössä harjoittamaan, parisuhteenne laatu tulee olennaisesti kohentumaan. Olen nähnyt, että hyvinkin tulehtuneet suhteet ovat lähteneet paranemaan hämmästyttävän nopeasti, kun näitä ohjeita on lähdetty noudattamaan.
Myönnän, että itsekin joudun näissä asioissa aika ajoin kertauskurssille, mutta olen vakuuttunut siitä, että viestintätaitoja voi oppia...
Avio-ongelmat ovat paljolti viestinnän ongelmia. Monet ongelmat parisuhteessa saattavat suoranaisesti johtua heikosta keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Toisaalta avio-ongelmat ilmenevät usein yhä puutteellisempana tai vinoutuneempana pariviestintänä.
Kieli on kommunikaation, yhteyden rakentamisen, väline. Valitettavan usein kieltä kuitenkin käytetään väärin, esimerkiksi alistamisen, hallinnan, suojautumisen tai sumuttamisen välineenä.
On olemassa yksinkertaisia kielenkäytön lainalaisuuksia, joita noudattamalla pariviestintää voi olennaisesti parantaa. Esittelen niistä joitakin jutussa, jonka olen julkaissut blogissani:
http://www.dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Voin taata, että jos lähdet näitä pariviestinnän periaatteita käytännössä harjoittamaan, parisuhteenne laatu tulee olennaisesti kohentumaan. Olen nähnyt, että hyvinkin tulehtuneet suhteet ovat lähteneet paranemaan hämmästyttävän nopeasti, kun näitä ohjeita on lähdetty noudattamaan.
Myönnän, että itsekin joudun näissä asioissa aika ajoin kertauskurssille, mutta olen vakuuttunut siitä, että viestintätaitoja voi oppia...
Vastaukset 14
Vanhimmat
ymmärrä niin säilyy jännitys liitossa!
Ei sunkahan noota naisia opi ikänä oikeen ymmärtämähän. Kolome on ihimettä maalimas, moottorisahan kaasutin, moottoripyörän sytytysjäriestelmä ja nainen. Muuta ei oo, eikä maalimaan muuta sovi. Vaikka kyllä minulla oli hyvä ja ymmärtäväänen vaimo, se kyllä ymmärsi mua, minä poloonen en aina oikeen itte vain älynny mitä se aina meinaa. Vasta hänen kuoleman jäläkehen oon alakanu tajuamahan sellaasiakin asioota, mitä en yhyresolles aina huomannu, ja useen oli kai välinpitämättömyyttäkin joukos. Joo kyllä totta puhut "veljeni Hermanni" enee pitäs vaimoa kuunnella kun ollahan yhyres ja tietysti toisinkin päin. Monta asiaa sais ihan sillälaalla mukavasti korijattua kun olis halua puhua ja halu kuunnella.
Tutustuin noihin ja totta joka sana. Tosin ei sisältänyt juurikaan sellaista, jota en ennestään tiennyt.
Olisiko Sinulla neuvoa miten saisin palautettua tunteet miestäni kohtaan. En tunne yhtään mitään. Parisuhteessa (25v) on tapahtunut paljon. Minulle on tapahtunut paljon. En haluaisi erota, mutta en jaksa hoitaa avioliittoanikaan. Kriisi on selkeästi MINULLA.
Kysyit näin: "Olisiko Sinulla neuvoa miten saisin palautettua tunteet miestäni kohtaan. En tunne yhtään mitään."
Kysymyksesi on niin yleisluonteinen, etten sen perusteella osaa vastata oikein mitään. Sinulla tuntuu sitä paitsi jo olevan varsin hyvät tiedot parisuhteen hoitamisesta.
Jos haluat kertoa tilanteestasi tarkemmin, voin vastata sinulle. Jos et tahdo tehdä sitä tällä foorumilla, jätä kysymys osoitteeseen:
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com/2006/09/dr-benin-klinikka.html
Sen voin kuitenkin sanoa, että tunteiden elpyminen on täysin mahdollista, vaikka ne tuntuisivat nyt kuolleilta.
Rakastuin toiseen mieheen. Suhde kesti pari vuotta. Tilanne oli koko ajan mahdoton ja raastava. Minut jätettiin.
Mieheni ei saanut tietää asiasta.
Nyt vellon vain jätetyksi tulemisen tunteessa ja miesystäväni elämän tilanteessa. En pysty keskittymään omaan elämääni.
Avioliittoni ennen tätä oli suht hyvä, toki oli siinäkin kautensa ollut.
En tunne miestäni kohtaan yhtään mitään: en rakkautta, en vihaa, en inhoa jne.
En taida tuntea ylipäätään mitään muuta kuin vihaa ja katkeruutta miesystävääni kohtaan. Syyllistän hänet siitä, että hän sai minut suhteeseen, vaikka oma vikanihan se oli.
Perhe-elämä sujuu vanhasta tottumuksesta. Arki on kiireistä, onneksi. Meillä on kouluikäisiä lapsia.
miks piti mennä ja rakastua siihen toiseen jos: "Avioliittoni ennen tätä oli suht hyvä, toki oli siinäkin kautensa ollut."
Haluan neuvoa sinua hyvin lempeästi. En syytä enkä tuomitse sinua. Kärsit tilanteestasi syvästi ja tajuat itse tehneesi väärin.
Rakastuit toiseen mieheen ja ajauduit suhteeseen hänen kanssaan. Nyt hän on jättänyt sinut ja olet siitä katkera.
Sanot, että et tunne miestäsi kohtaan enää mitään, vaikka teillä aiemmin on ollut varsin hyvä suhde.
Ymmärrän asian niin, että avioliiton ulkopuolinen suhde on ryöstänyt sinulta entiset tunteesi. Miestystäväsi pitää niitä ikään kuin panttinaan, vaikka onkin hylännyt sinut. Olet katkeruutesi kautta edelleen sidottu miesystävääsi. Katkeruutesi peittää alleen myös kaiken sen hyvän, mitä voisit omaa miestäsi kohtaan tuntea.
Mielestäni sinulla on vain yksi tie ehyempään elämään, nimittäin anteeksianto. Sanoudu irti miesystävästäsi ja suhteestasi häneen. Olisi hyvä, jos sinulla olisi joku terapeutti tai sielunhoitaja, jonka kuullen voisit ilmaista sanoutuvasi irti menneeestä. Ja lähde sitten anteeksiannon tielle. Anna anteeksi miesystävällesi ja - mikä on ehkä vielä tärkeämpää - anna anteeksi myös itsellesi.
Olen kirjoittanut blogiini kaksikin juttua anteeksiannosta (arkistossa toukokuun kohdalla), toisen psykologiselta kannalta ja toisen siten, että siinä on mukana kristillinen näkökulma. Pyydän sinua lukemaan ne, joten en toista tässä siellä esittämiäni näkemyksiä.
Kun pääset anteeksiantotyöskentelyn kautta vapautumaan katkeruudestasi, alat löytää tunteita myös omaa miestäsi kohtaan. Lämpimät tunteet eivät ole kadonneet; ne ovat vain katkeruuden ja syyllisyyden alle hautautuneina ja odottavat vapaaksi pääsyä.
Toivotan sinulle voimia ja rohkeutta käydä tälle tielle!
Kiitos vinkistä. Luin anteeksi anto-jutun.
Kauhean paha on olla. Kävin terapeutilla, mietin menenkö uudestaan. En kokenut saavani sieltä apua. Enemmin olen saanut apua ystävieni kanssa keskustelusta.
Terapia lähtisi lapsuuden tapahtumista. vähiten tästä voin syyttää lapsuuttani.
Ajattelin kokeilla vielä kirkkoa ja sitä anteeksi pyytämistä.
Iloitsen siitä, että olet lähtenyt liikkeelle anteeksiannon suuntaan! Ystävät ovat monesti parhaita terapeutteja. Tuntuu hyvältä, että otat vastaan myös sielunhoidollista apua.
Voi olla, että tunteet aktivoituvat entisestään. Mutta eikö ole parempi käydä ne läpi kuin jäädä pysähtyneeseen ahdistuneeseen tilaan. Ajan myötä varmasti helpottaa...
ei meillä ole käytetty sanallista viestintää enää aikoihin, pelkät käsimerkit riittää mainiosti :}
on tullut taukoja seksuaalisuuden suhteen kummankin puolelta. Silti aina toinen osapuoli on jaksanut ja ymmärtänyt. Rakkautta on muutakin kuin seksuaalisuus..
ymmärtää, - ja itseään myös.
kuinka puoliso, joka on jäänyt henkisesti yksin toisen sairauden takia, onko hän velvollinen vain ymmärtämään?
Ja kuinka sinä jaksaisit hehkuttaa liittosi erinomaisuutta, ja liihotella omahyväisyyden eetterissä?
Vaikeudet, vastukset ja sairaudet karsivat kyllä omahyväisyyden, mikä on pahimpia yhteyden ja vuorovaikutuksen esteitä. En tiedä, puhutko itsestäsi, mutta yksinäisyys on todella raskas taakka. Jokainen kaipaa ymmärtämystä ja hyväksyntää, se on selvä.