Jos ja kun olette menossa naimisiin, suunnittelette häitä niin tee viimeistään nyt rakkaustesti.
Ehdota tulevalle puolisollesi avioehdon tekemistä. Jos hän hymyilee ja sanoo; kyllä armaani, tehdään ihan mitä vain haluat rakkaani" niin hän rakastaa sinua vilpittömästi ja ehdoitta.
Jos hän taas sanoo; etkö luota minuun rakkaani, miksi haluat pilata onnemme moisilla sivuseikoilla armaani, unohda joutavat hupsutukset olemmehan ikuisesti yhdessä" niin sinun on syytä tuumia vielä asiaa jonkinaikaa.
Lähes 100% nyt avioituvista eroaa myöhemmin riippumatta "rakkauden" hetkellisistä huippulukemista.
Ehdota tulevalle puolisollesi avioehdon tekemistä. Jos hän hymyilee ja sanoo; kyllä armaani, tehdään ihan mitä vain haluat rakkaani" niin hän rakastaa sinua vilpittömästi ja ehdoitta.
Jos hän taas sanoo; etkö luota minuun rakkaani, miksi haluat pilata onnemme moisilla sivuseikoilla armaani, unohda joutavat hupsutukset olemmehan ikuisesti yhdessä" niin sinun on syytä tuumia vielä asiaa jonkinaikaa.
Lähes 100% nyt avioituvista eroaa myöhemmin riippumatta "rakkauden" hetkellisistä huippulukemista.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos osapuolilla on huomattavaa varallisuuseroa, niin avioehto on paikallaan, esim. huomattavat tulevaisuuden perinnot tai sukutilat/maat, joita haluaa suojata. Jos taas molemmat ovat persaukisia, niin mitä väliä. Toisaalta avioehto voi olla paikallaan myös muista syistä, kysykää juristiltanne.
Eihän avioehto koske vain omaisuutta... se suojaa myös siltä, ettei toisen ottamat velat (mistä et välttämättä edes ole tiennyt) vaikuta ositukseen ja tasinkoon... sinun tappioksesi...
Omaisuuden kerääminen kieltämättä vie aikaa ja vaivaa... velkaa saa helposti ja nopeasti.
Etkö tätä ole tiennyt?
Mielenkiintoinen tilasto sinulla käytettävissä ... oisko oikeampi luku luokkaa 50%.
Avioerojen määrä on ollut jo pitkän aikaa laskusuunnassa sitten huippukausien. Nyt avioeron ottaa reilusti alle puolet vihityistä. Luku ei ole enää 50% lähelläkään. Sehän on positiivista kehitystä. :)
se on varmaa, että jokainen liitto päättyy. Jos ei eroon, niin puolison kuolemaan. Vaikkei se sama asia olekaa.
... tuo on totta :-)
Sehän on totta että nykyisin erotaan "helpolla". Ja se että kun olet kerran eronnut avo/avioliitosta se eroaminen on sen jälkeen helpompaa jos alkaa tarpeeksi vituttaa sen hetkinen puoliso. Tämä ei ole mitään tilastotietoa muuten kuin tarkkaillut tuttavapiiriä ja jutellu, samaa mieltä kaikki ollu.
NO joo tää oli minun mielipide. Omalta kohdalta voin sanoa etten kovin helposti naimisiin menisi enää toista kertaa. Sain niin kokea tuta kuinka asiat muuttuu sen myötä kun sormus on laitettu. Avoparina joutuu kumpikin tekemään töitä suhteen eteen kun taas sormustettuna toista pidetään itsestään selvänä eikä välitetä/kuunnella/huomioida toista.
Kyllä se ensi huuma katoaa. Sen verran pitää ymmärtää.
Meillä ei ollut rahasta kyse vaan vanhasta mummön mökistä.
määrää tai sitten antaa viitteitä siitä, kuinka matearilistinen ihminen on.
Jos toinen puhuu tunteista ja toinen on pelkkä kassakone, niin keskustelu avioehdosta tuo tämän hyvin esiin...
Kun laaditaan ehto VAIN avioeron varalta... niin eiköhän siitä kieltäytyvä voi myös olla kuka ajattelee avioroa ja miten voisi hyötyä?
Totta... tämä niitä "kumpi oli ensin, muna vai kana" kysymyksiä.
Mutta, vaikka ehto olisikin... niin mikään ei estä omistamasta puoliksi (talo) ja ottamasta yhteistä velkaa ... ja kun ehto vain aioeron VARALTA, niin vaikeampi minun on keksiä syitä ehdosta kieltäytymiselle kuin sen pyytämiselle...
Avioehto on mielestäni joissain tilanteissa aivan ok, mutta toisin kuin jossain aiemmassa viestissä, pakolliseksi en sitä säätäisi. Kyllä jotain asioita pitää pystyä jättämään ihmisten omaan harkintaan, elämmehän sentään vapaassa maassa, eikö?
Mutta ajatuksesi, että rakkauden määrä ja laatu pitää testata tuolla avioehtokysymyksellä, on mielestäni kuvottava. Itse kysyin aikanaan, kun menimme naimisiin (olen se vähävaraisempi osapuoli), haluaako siippani avioehtoa. Jos sen sijaan jonkun täytyy tulevaa puolisoaan "testata", niin silloin on "testaajan" ajatusmaailmassa jotain pahasti vialla. Naimisiin mennään, jos mennään ja avioehto tehdään, jos tehdään, mutta mistään työpaikkahaastattelusta ja soveltuvuustestistä ei kai elämänikäiseksi tarkoitetussa sitoumuksessa voi olla kyse. Jos toinen ei sitä halua, hän "reputtaa" testissä. Entäpä, jos kysymys vain tulee hänelle yllätyksenä, eikä osaa vastata "oikein" juuri sillä hetkellä, vaikka myöhemmin olisi hyvinkin avioehdon kannalla.
Mutta jos toisen tarkoitus on "testata", niin ainakin oma suhtautumiseni tällaiseen olisi hyvin kielteinen. Mielestäni testaava ihminen ei ole vielä käynyt riittävästi elämänkoulua, että haluaisin sellaisen kanssa oman elämäni jakaa. Mitäs muuta saisin jatkossa odottaa, että minussa "testataan" ja entäpä, jos taas olisi reputtamisen uhka. Jotain riskejä on aina otettava myös sen varakkaamman. Jos avioehdon ehdottomasti haluaa, se on ok, mutta vain testimielessä kysyttynä, siinä on ehkä kasvun paikkaa kysyjälle...
Siitä, ettei avioehtoa syytä tehdä pakolliseksi.
Jokainen tyylillään, ja kaikki vapaus solmia avioehdoton avioliitto kunhan ymmärtää mitä se merkitsee JOS epätodennäköinen avioero tulee.
Lisäksi, avioehtoja on monenlaisia... kukin laatikoon sellaisen mikä heille sopii, tai on laatimatta.
Ei avioehdon kysyminen mikään testi saa olla, se on yksi asia mikä kihlaparin sovittava (ei saneltava asia, mutta ei myöskään kysymys mistä syytä loukkaantua, tai joka "lakaistava maton alle")... kuten kirkko, kutsuvieraslista, sukunimiasia, yms.
Omista vanhemmista olemme ottaneet molemmat esimerkkiä ja katsoneet, miten se rakkaus kestää, ehdoitta. On kestänyt ja tulee kestämään. Ei tarvitse toista testailla ja kaiken jaamme keskenämme, ilot, surut, rahat ja kaiken. Meidän kotimme ei olisi mitään ilman rakkautta, ilman meitä.
Yleensä ne eroajat ovat kaikkein kärkkäimpiä tuomitsijoita. Sen omatkin vanhemmat ovat kertoneet. Itsekin olemme saman vuosien varrella todenneet.
Ei avioehto joka avioeron varalta laadittu olisi vaikuttanut mitenkään vanhempiesi esimerkkiin, ja hienoon tapaan elää, ... ei avioehto estä yhteistaloutta tai rakkauden kestämistä ja ilojen/surujen jakamista.
KOSKA ehto astuu yleensä voimaan ja alkaa vaikuttamaan VAIN avioeron tapahtuessa... ja koskee vain kysymystä siitä, maksaako varakkaampi toiselle tasinkoa osituksessa vai eikö maksa.
Outoa tuo ehdon "demonisointi" tai tietämättömyys mikä sopimus se oikeasti on...
Eipä siinä enää tarvitse tuumia jos toinen vastustaa avioehtoa. Jos vastustaja rakastaakin siippaehdokastaan niin vähintään yhtä paljon hän on laskenut mahdollisten "vahingonkorvausten" varaan.
Avioehdon vaatimen saattaa kariuttaa joitakin hääsuunnitelmia mutta niissä tapauksissa liitto olisi kariutunut joka tapauksessa. Turha tärvätä aikaansa huonon kumppanin kanssa.
Avioerojen määrä on enää luokkaa 75% viiden avioliittovuoden jälkeen.
Jos itse olisin varakas ja rutiköyhä avomieheni ehdottaisi avioehtoa, minun pitäisi vastata "kyllä armaani, tehdään ihan mitä vain haluat rakkaani"? Kas kun avioehto ei aina tarkoita sitä, että omaisuus pysyy sillä jolla se on ollut, vaan muotoja on monia. Eikö minulla olisi oikeutta pohtia KYSYJÄN motiivia, vaikka omani olisivat puhtaat? Vaikka itse olisin vakuuttunut rakkaudestani ja halustani yhteiseen elämään, eikö tuollainen kysymys ansaitsisi edes hetken miettimistä? Kas kun sen avioeron saa ihan yksinkin... mitä kysyjällä on mielessä?
Ei muija lähde, kun oman osuutensa saisi mukaan...
Kai sillä velalla on hankittu omaisuutta?
Jos lähtee, niin omaisuudella luulisi velkojen kuittaantuvan... ellei sitten olla todella epäonnistunutta taloudenpitoa harjoitettu.