(lampunvalossa)
ja niin, tämänkin jälkeen
en voinut muuta, en nähnyt pivlä, taivasta
vain tämän äärettömyyden, sen kaiken kylmyyden
jolloin lämpö hukkui syksyyn
siihen polvistuen, ensilumeen, valkoiseen ja niin puhtaaseen
surujen virtaan, painan pääni, yön viimeiseen henkäykseen
(ja silloin)
lähetän sanan, että tulisin takaisin kuolleiden maasta
mutta en voi, sillä kylmyys vie minut ikiuneen
roudassa makaa jäätynyt sydämeni
yhdessä revittynä
aallot lyövät rantaan
ei koskaan enää, kevättä
(havahtuminen)
ajattelen, että katsot kirsikankukkia
niiden loisteessa hekumoiden keväästä
olet onnellinen onnellisten joukossa
tuuli kylvää pimeän viljaa
kirjoitan runoa majassani
muistelen menneitä kesiä
ja niin, tämänkin jälkeen
en voinut muuta, en nähnyt pivlä, taivasta
vain tämän äärettömyyden, sen kaiken kylmyyden
jolloin lämpö hukkui syksyyn
siihen polvistuen, ensilumeen, valkoiseen ja niin puhtaaseen
surujen virtaan, painan pääni, yön viimeiseen henkäykseen
(ja silloin)
lähetän sanan, että tulisin takaisin kuolleiden maasta
mutta en voi, sillä kylmyys vie minut ikiuneen
roudassa makaa jäätynyt sydämeni
yhdessä revittynä
aallot lyövät rantaan
ei koskaan enää, kevättä
(havahtuminen)
ajattelen, että katsot kirsikankukkia
niiden loisteessa hekumoiden keväästä
olet onnellinen onnellisten joukossa
tuuli kylvää pimeän viljaa
kirjoitan runoa majassani
muistelen menneitä kesiä
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja niin surullinen. helppoa samaistua. kiitos
kääntyen kirkkaana, puhtaana vesi solisten, puhtaana, unohtaen menneisyyden
rakastuen vihreäsilmäiseen tyttöön
joka otti omansa, eikä päästänyt pois
ei rimpuillut vastaan
tämän rakkauden kurimuksessa
tänään tuo mies
mitä yksinäisin ja lohduttomin
kuumeisena nälästään
etsii yhä omaansa
halki tuhansien tarinoiden
ei hänelläkään ole kotia
ei lepoa, ei rauhaa
ei mitään mihin tarttuisi
muista häntä rukouksin, hän kuiskaa
vaikkei usko Jumalaan
olen odottanut, jälkeen pitkän päivän illan
kävelen taas yöhön
läpi puiston, meiden ja kujien
kohti valaisevaa taivasta
löytääkseni itseni, istumasta baaritiskin nurksta
juomalasissani on valkoinen neilikka
pilaako elämä minusta tekee
kun kaikki jotka ovat minut tunteneet
ovat poissa
sun runoista. melankolisia. keep them comin'!
mä käyn ainakin lukemassa =)
olen kuullut puhuttavan
viisaiden äänellä, hiljaisuudesta
kuinka kasvanutkaan onkaan nälkäni
miten levoton olenkaan
jadehelmeni loisteessa, odottaen,toivoen
miten ensilumi kastelee jäätyneet kasvosi
miten tämä savinen maa, jäätyy jälleen roudaksi
ei ikuisuudeksi, ei rakkauden muistoksi
vaan sen kaiken, yhteisen muistoksi
näiden menneiden ja tulevien kesien jälkeen
kun olemme enää toistemme muistoissa
kun sielumme vaeltaa ikuisuuden laaksossa
ja murskaamme pimeytemme ytimen
meillä olkoon tarpeeksi valoa,
tarpeeksi rakkautta
ollaksemme vahvempia kuin tuhat myrskyä
mutta ennen ensilunta
mielemme olkoon jälleen kuin yksi