Olen seurannut tuttavani elämää ja olen jokseenkin hämmentynyt siitä, ettei hän ole lainkaan sopeutuvainen yhteiskuntaan. Tai lainkaan on ehkä väärä ilmaisu, mutta jotkut asiat tökkivät.
Osaatko / osasitko sinä 22-vuotiaana hakea itsenäisesti töitä / hankkiutua työvoimatoimistoon?
Selvisitkö asunnon hausta ilman vanhempiasi / ystäviäsi / muita ihmisiä?
Kuinka paljon vanhempasi antoivat sinulle rahaa - olitko tai oletko siis taloudellisesti itsenäinen tuossa iässä?
Ymmärsitkö/ymmärrätkö ajatella tulevaisuutta eteenpäin hyvissä ajoin vai hoiditko/hoidatko asiat viimeisellä mahdollisella hetkellä (esim. koulun iso projekti, työpaikan hankkiminen, Kelan lomakkeen täyttäminen)?
Osaatko/osasitko käyttää alkoholia kohtuullisesti, örveltämättä baarin lattialla?
Oliko/onko sinulla halua elää ja olla itsenäisesti?
Otitko /otatko vastuun omista tekemisistäsi vai syyllistätkö usein muita, jos asiat eivät mene toivotulla tavalla?
Oliko/onko sinun esimerkiksi humalassa vaikea erottaa, mikä on oikein ja mikä väärin (hulinointi, varastaminen)?
Valittiko /valittaako kukaan koskaan sinulle, ettet pystynyt huomioimaan muita ihmisiä vaan keskityit omaan napasi (tulla tunnin myöhässä sovitusta tapaamisesta, jutella omia kuulumisia kysymättä miten toisella menee, unohtaa läheisten syntymäpäivät)?
Toivon, että joku osaisi vastata minulle. Itselläni ei em. ongelmien takia ollut 22-vuotiaana ongelmia, mutta tuttavani näkökulmasta olen superihminen ja hän tavallinen, joten tahtoisin tietää, onko tällaiset ongelmat aivan tavallisia 22-vuotiaalle.
Kiitän.
Osaatko / osasitko sinä 22-vuotiaana hakea itsenäisesti töitä / hankkiutua työvoimatoimistoon?
Selvisitkö asunnon hausta ilman vanhempiasi / ystäviäsi / muita ihmisiä?
Kuinka paljon vanhempasi antoivat sinulle rahaa - olitko tai oletko siis taloudellisesti itsenäinen tuossa iässä?
Ymmärsitkö/ymmärrätkö ajatella tulevaisuutta eteenpäin hyvissä ajoin vai hoiditko/hoidatko asiat viimeisellä mahdollisella hetkellä (esim. koulun iso projekti, työpaikan hankkiminen, Kelan lomakkeen täyttäminen)?
Osaatko/osasitko käyttää alkoholia kohtuullisesti, örveltämättä baarin lattialla?
Oliko/onko sinulla halua elää ja olla itsenäisesti?
Otitko /otatko vastuun omista tekemisistäsi vai syyllistätkö usein muita, jos asiat eivät mene toivotulla tavalla?
Oliko/onko sinun esimerkiksi humalassa vaikea erottaa, mikä on oikein ja mikä väärin (hulinointi, varastaminen)?
Valittiko /valittaako kukaan koskaan sinulle, ettet pystynyt huomioimaan muita ihmisiä vaan keskityit omaan napasi (tulla tunnin myöhässä sovitusta tapaamisesta, jutella omia kuulumisia kysymättä miten toisella menee, unohtaa läheisten syntymäpäivät)?
Toivon, että joku osaisi vastata minulle. Itselläni ei em. ongelmien takia ollut 22-vuotiaana ongelmia, mutta tuttavani näkökulmasta olen superihminen ja hän tavallinen, joten tahtoisin tietää, onko tällaiset ongelmat aivan tavallisia 22-vuotiaalle.
Kiitän.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minusta nuo asiat olisi osattava jo18-19v. kun muuttaa kotoa. Tottakai jos jättäytyy avuttomaksi ei koskaan viisastu ja opi käyttämään omaa päätään. Itse 18v. hoidin kaiken. Niin työt. työttömyyden, asunnot yms. ei siinä äitiä pahemmin tarvittu muuta kuin kuulumisien vaihtoon.
18? mä hoidin noi asiat jo joskus ennen ku olin täyttänyt 15. mut ehkä syynä oli se, kun voitin lotosta 7 oikein vajaa vuotta aiemmin. heh heh, kunhan vain puhun paskaa. mut ketää kiinnostaa joku tällainen??
Aikuisia kiinnostaa tällaiset asiat
Kiitos positiivisesta kommentistasi. :)
Täytän pian 24 vuotta. Muutin pois kotoa 17 vuotiaana, siitä lähtien olen pitänyt pystyssä miehen kanssa omaa talouttamme. Mietin just tossa, että mistähän ne taidot ovat tulleet. Itseoppinut olen suurilta osin. Mm. seuraavia asioita olen tehnyt itsenäisesti jo ennen kuin olin 22 vuotias: Olen asioinut työkkärissä, työllistynyt ja säilyttänyt työni jo 3 vuotta. Asunnonhaut muut paperityöt ovat onnistuneet ilman vanhempien apua, nyt ostamassa omaa asuntoa enkä siihenkään tarvitse äitiäni. Äiti haluaisi antaa mulle enemmän rahaa kuin tarvitsen, tienaan itse oman elantoni ja maksan laskuni, en tarvitse enkä halua rahallisia apua vanhemmiltani. Tällaiset asiat kuin koulutehtävien hoitaminen, kelan papereiden täyttäminen ajoissa yms. ovat kai myös luonteesta kiinni. Itse olen säntillinen ja hoidan asiat yleensä heti ja ajoissa. Mieheni taas on vähän toista maata, sitä pitää muistutella. Jotkut ovat tarkempia kuin toiset näissä asioissa. Baarissa tulee käytyä ja humalassa oltua, mutten päättömästi toilaile missään. Humalassa en ala rähinöidä, tiedän silloinkin miten kannattaa käyttäytyä. Ajoin kerran kolarin, hoidin asiat itse vakuutusyhtiön kanssa ja kannoin vastuuni tapahtuneesta. Itsenäisesti. Yleensä en myöhästy mistään ja mua ärsyttää jos jotkut myöhästyvät. Muistan myös läheisten synttärit, kortin laitan.
Mulla on samanikäinen kaveri joka on pilannut luottotietonsa ajat sitten, käyttää rahaa miten sattuu, kela perii opintotukia yms takaisin, kokoajan rahat loppu. Aikuinen ihminen eikä osaa raha-asioitaan hoitaa. Kukas muu ne hoitaa kuin sinä itse?
Ihmisellä on varmaan vaisto, joka kertoo miten pitäisi käyttäytyä, iän mukaan. Päälle parikymppinen on jo nuori aikuinen, ja varsinkin itsenäisesti asuvalla pitäisi olla jo vankasti mielessä että miten tässä maailmassa voi elää.
Kiitos, toivottavasti sait tästä vastauksesta jotain irti :)
Kiitos viestistäsi. :)
Sain vahvistusta sille, että tuntemani nuorimies on eri tasolla kuin "tavallinen" 22-vuotias. Sinun(kin) kokemustesi perusteella alan kyllä epäillä, että huolettomuus on miesten vakiosäätönä.
ikä liittyy mihinkään, ei se ole peruste eikä syy. Itse olen 26 ja kärsin joistakin noista ongelmista. Toisaalta en pidä itseäni tavallisena.
Ikä ei tosiaan ole ongelmien peruste eikä syy, mutta haenkin nyt vertailukohtaa. Tuttavani vaikuttaa kaikin tavoin hyvin epäitsenäiseltä, vastuuttomalta ja kypsymättömältä, enkä itse 22-vuotiaana käyttäytynyt lainkaan samoin. Kaipasinkin vertailua siitä, olenko tuttavani mielipiteen mukaisesti itse selvinnyt itsenäistymisestä tavallista paremmin (mielestäni en) vai onko hän muuta ikäluokkaansa jäljessä näissä asioissa.
http://www.suol.fi/raamattunet/ristipik.gif
Mitä 22-vuotiaan tulisi osata?
Osaatko / osasitko sinä 22-vuotiaana hakea itsenäisesti töitä / hankkiutua työvoimatoimistoon?
Osaan käydä työvoimatoimistossa ja uskaltaisin käydä vielä työtä yrityksistä kysymässä. Ehkä.
Selvisitkö asunnon hausta ilman vanhempiasi / ystäviäsi / muita ihmisiä?
Tää on nyt 5 asunto joten onnistuu. En tosin tiedä muusta kuin noista opiskelija-asuntosäätiöiden kautta haettavista mutta kuitenkin. No poikaystävä oli vähän tukena kun tuntee tämän kaupungin.
Kuinka paljon vanhempasi antoivat sinulle rahaa - olitko tai oletko siis taloudellisesti itsenäinen tuossa iässä? Jos ei opintotuki riitä niin pakkohan sitä on jostain saada. Mulla se tosin on vaan jotain junalippuja ym.
ymmärrätkö ajatella tulevaisuutta eteenpäin hyvissä ajoin vai hoidatko asiat viimeisellä mahdollisella hetkellä (esim. koulun iso projekti, työpaikan hankkiminen, Kelan lomakkeen täyttäminen)?
Yleensä jää viime hetkeen jos ei sitten ole joku mielenkiintoinen tehtävä esim. sairaalassa kävin ihan yksin ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten mistä olen todella ylpeä. Vielä vuosi sitten jouduin pyytämään poikakaveria mukaan terveyskeskukseen, kun en tiennyt miten siellä yleensä toimitaan.
Osaatko käyttää alkoholia kohtuullisesti, örveltämättä baarin lattialla? Se meni jo kaksi vuotta sitten ohi. Ei baareissa oo enää muuta kun vanhoja ukkoja jotka heiluu nuorten tyttöjen perässä. Mutta siis kumpikin onnistuu örveltäminen että kohtuu käyttö.
onko sinulla halua elää ja olla itsenäisesti?
Ei tosiaankaan. Mä en osaa elää yksin. Onneksi poikaystävällä on sen verran järkeä että meillä ei vielä perhettä oo. Joitain asioita on vain pakko tehdä itsenäisesti.
otatko vastuun omista tekemisistäsi vai syyllistätkö usein muita, jos asiat eivät mene toivotulla tavalla?
Yleensä otan itse vastuun. Mutta joskus menen punaiseksi tällaisissa tapauksissa jolloin saatan menettää malttini ja puhua pari minuuttia hätäisiä.
onko sinun esimerkiksi humalassa vaikea erottaa, mikä on oikein ja mikä väärin (hulinointi, varastaminen)?
Ei. Parikymppisenä tuli pussailtua oikeitten ja väärien poikien kanssa, mutta ei enää nykyään.
valittaako kukaan koskaan sinulle, ettet pystynyt huomioimaan muita ihmisiä vaan keskityit omaan napaasi (tulla tunnin myöhässä sovitusta tapaamisesta, jutella omia kuulumisia kysymättä miten toisella menee, unohtaa läheisten syntymäpäivät)? Ei kukaan musta oo koskaan valittanut.
No, olenko normaali?