Viime maanantaina en jaksanu enää.... potkaasin paskaks yhden koulun ikkunoista. Kivat laskut ja huudot! Nyt kun menin riparille.... käskettiin painua kotia, koska en noudattanut sääntäjä!! Mä en jaksa.... Mä tiedän et kaikki on mun syytäni, mut mä en halua enää kuunnella ketään! Kaikki sanoo ne samat pilkaavat sanat, ei ymmärretä... Kavereita toki on... onneks!! Mul on ehkä masennus... niinku kaikilla muillaki, en oo mitenkää erilainen... ehkä haluan vain huomiota... Mä muutuin sen jälkeen ku mun pikkuveli kuoli, mä pistin mun elämän päinvastaseks, mä halusin näyttää et mä oon kova... mä selviän ja että mulle on turha tulla vittuulemaan.... Mutta mä en ollukkaa kova... ehkä ulkoapäin, mut en sisältä... Mä ryyppään ja poltan ja oon koppava vittumaasille tyypeille... mut kokoajan mä itken... mä repeen pikkuhiljaa... Tänään sain kuulla, et mun rakas serkkuni (kuin isosisko) yritti itsaria... tottahan se ny olis pitäny arvata.... Mulla ei oo enää muita sisaruksia, iskälläki on jo uus perhe... Äiteellä o miesystävä joka hakkaa sitä... Mua ottaa päähän koko ukko!!! Mun äitille ei tehdä pahaa!!! Ja tämä mun kakkosäiti... on mun oma mummo.... seki on niin helevetin rakas.... muut sukulaiset ei ees muista meitä... me eletään omaa elämää... niin se mun mummo... se on alkoholisti... kerran täs hiljan se oli selvinpäin ku kävin.... Se kosketti... Mä oon muutenki heikko ihminen ku en jaksa mutta mun vaihtoehdot on loppu! Rahaakaa ei oo ku joskus ruokaan... äiti katos opiskelee.... Mä menetin uskoni jumalaan ... kerran löysin kijeen jossa oli mun rukous kun olin 9v. toivoin siinä että veljeni ei kuolisi. Ja mä oon pettyny itteeni niin monta kertaa, ja pettyny elämään et mä en enää voi muutaku pitää sen kuoren ylläni ja olla vaan... en mitää muuta jaksa...
miks kaikki kaatuu päälle?
haave paremmasta
4246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos tuo kaikki oli totta niin on pakko todeta, että sulla menee tosi huonosti. kannattais löytää itelle joku asia minkä avulla voi päästä näistä maailman kaikista paskoista asioista yli. joku sellanen asia mitä rakastaa yli kaiken. tai turhaan kaikkea yksin murehtii, puhu jollekin.
jos toi totisesti oli totta joka sana...niiiiin sinuna ehkäpä hakeutuisin mannerheimin laten yhdistys liitto juttuuuuunn tai ainkin yrittäisin jutella jonkun kanssa!!!
mullakin on käynyt itsari milessä mutta en mä vaan voi viidellä mun ranteita auki tai jotaan...
munkin mielestä joskus elämä kaatuu päälle,
mutten oo ikin kokenut eet se ihan noin kallistuisi...pois raiteiltaa...
Joo kyllä nuo oli sanat oli aiva kaikki totta! juu... ehkä mun pitäis yrittää kehitellä jotain joka sais mut piristyyn... mut ku ei jaksa! Te ootte ihanii ku luiite mun kirjotuksen.... Mä itte kyllä haluusin puhua jollekki, hakee apua... mut entiä et oiskos siit hyötyy.... Mut mä ny taas elän päivän kerrallaan....
Hmm.. Kun mä olin nuorempi, meillä tapeltiin aika paljon. Mä pelkäsin mun isää ja isoveljeä. Siis se isoveli oli aivan kauhea. Sille ei niinku uskaltanu sanoo oikee mitää. Se vaa "öykkäs" hajotti tavaroitaan ja uhos ja loukkas muita. Mut onneks se sit muutti pois, ku olin jotai ysi luokalla. Mä olin ollu aika masentunu nuori, vittuilin opeille, kulin mustissa, lintsasin ym. muuta paskaa. Mä kuvittelin olevani jotenki kova tai cool, mut tosiasiassa muut vaan nauro mulle partaan, koska ne tajus, mitä mä en sillon tajunnu, et musta ei koskaan tulis mitään. Ei ainakaan sitä, mitä mä itse oisin halunnu. Ei mua kukaan "pelänny" tai arvostanu, kaikki vaan näki, kuin mä luhistuin..
Mut mä sitten kuitenkin pääsin jollekin alalle opiskeleen. Otin sen tosissani. Ei turhia poissa oloja ym. Ok, se on nyt koht käyty ja alan ettii töit.
Kun kävin toista vuotta ammattikoulua, mun mutsi sekosi yläpäästään. Tai sanotaan, että se on ollu sitä aina, mut nyt se sit vaan kojahti lopullisesti. Samaa mieltähän mäkin kyllä siit oon et se oli ain vähä pimee.
Tänä keväänä menetin ajokortin rattijuopumuksesta ja sain siitä rikos rekkarin. Että helevetin hienoa.. =)
Mä vaan sanon sulle. Älä tee mitään hölmöä ja muista opiskella kunnolla, koska se on sun ainut tie ulos sun "elävästä helvetistäsi" ja vain niin sä et ole totaalinen luuseri, kun sä näytät et sust on johonkin.
Ymmärrän jos sua ahistaa. Oot luultavasti jostain perähikiältä niinkuin mäkin. Ei tekemistä, ei mitään. Mut se kaikki voi muuttua, kun jaksaa oottaan ja yrittää. Kärsivällisyyttä sulle!
"Älä unelmoi elämääsi, elä unelmaasi" Kun on sen aika.
Nykyään mulla menee ihan jees. Seurustelen ihanan pojan kaa. Tuun toimeen isän kaa. Oon ainut lapsi. Asun yhä perähikiällä, mutta uskon, et joku kaunis päivä "ovet aukee" mullekin..