Sä katsoit kysyvästi silmiini,
vastasin hymyillen.
Tiesin sun tuntevan rakkauden,
joka liihotti joskus luotani.
Liihotti pois, lailla lintusten,
jäi jälkeen vain muisto kesän sen.
Tuon rakkauden kesän,
meidän! Mikä pois sut luotani vei,
sitä koskaan en tietää kai saa..
vaan, kun olet jälleen luonani, niin ei! en toivoisi parempaa!
vastasin hymyillen.
Tiesin sun tuntevan rakkauden,
joka liihotti joskus luotani.
Liihotti pois, lailla lintusten,
jäi jälkeen vain muisto kesän sen.
Tuon rakkauden kesän,
meidän! Mikä pois sut luotani vei,
sitä koskaan en tietää kai saa..
vaan, kun olet jälleen luonani, niin ei! en toivoisi parempaa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
ystävällisesti kommentoida tätä ja tästä alempaa runoa jotenkin?
Olis kiva tietää mitä rataa jatkais.
"Katsoit kysyvästi silmiini
vastasin hymyillen
Tiesin sun tuntevan rakkauden
joka kerran liihotti luotani
pois lailla lintusen
Tuon meidän rakkauden kesän
mikä pois sut luotani vei
sitä koskaan en tietää kai saa
vaan, kun jälleen luonani oot
niin ei, en toivoisi parempaa!"
Pyysit kertomaan mielipiteen, minä ehkä kirjoittaisin näin,
mutta runosi oli sisällöltään hieno, kaunis lukuelämys. :)