Kun kuuntelee ja katselee tätä meidän lähiön elämää ja eritoten nuoria pareja pienine lapsineen, että on niillä tosi vaikeata.
1. puoliso on aina jossakin ja tarttee jäädä kotiin lasten kanssa
2. vaimo ei voi imettää vauvaa hiljaa, vaan puhisee keskellä yötä kun koettaa nukkua
3. perhe vastustaa hienoja suunnitelmia lähteä Venäjälle töihin puoleksi vuodeksi
4. mikä ihmeen isyysloma?
5. mies ei ikinä tee kotona mitään (remppa valmistui puoli vuotta sitten)
6. haluan ajaa autolla päivät, mutta se sika käyttää sitä työmatkoihinsa
7. mökille pitää saada uusi saunamökki (just otettu iso asuntolaina), koska se vanha on niin ruma
8. me tehdään pian miljoonia kun myydään tää rempattu talo pois
9. typerä yhtiö kun ei pääse lastenvaunujen kanssa rinnettä ylös, joten tehkää jotakin asialle (lykkijä on ylipainoinen)
10. naapurit eivät käsitä, että niiden pitää laittaa kaikki tiptop jotta me voidaan myydä meidän asunto (naapuri aikoo asua kodissaan edelleenkin)
Että mitäköhän mä tein aikoinaan väärin kun jäin tuon isännän kelkkaan ja olin ihan tyytyväinen siihen, mitä ollaan ja mitä tehdään. Alkaa mietityttämään oisko mua huijattu ;D
1. puoliso on aina jossakin ja tarttee jäädä kotiin lasten kanssa
2. vaimo ei voi imettää vauvaa hiljaa, vaan puhisee keskellä yötä kun koettaa nukkua
3. perhe vastustaa hienoja suunnitelmia lähteä Venäjälle töihin puoleksi vuodeksi
4. mikä ihmeen isyysloma?
5. mies ei ikinä tee kotona mitään (remppa valmistui puoli vuotta sitten)
6. haluan ajaa autolla päivät, mutta se sika käyttää sitä työmatkoihinsa
7. mökille pitää saada uusi saunamökki (just otettu iso asuntolaina), koska se vanha on niin ruma
8. me tehdään pian miljoonia kun myydään tää rempattu talo pois
9. typerä yhtiö kun ei pääse lastenvaunujen kanssa rinnettä ylös, joten tehkää jotakin asialle (lykkijä on ylipainoinen)
10. naapurit eivät käsitä, että niiden pitää laittaa kaikki tiptop jotta me voidaan myydä meidän asunto (naapuri aikoo asua kodissaan edelleenkin)
Että mitäköhän mä tein aikoinaan väärin kun jäin tuon isännän kelkkaan ja olin ihan tyytyväinen siihen, mitä ollaan ja mitä tehdään. Alkaa mietityttämään oisko mua huijattu ;D
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mielenkiintoinen litania - ymmärsinköhän ajatuksesi oikein? Minäkin olin aikoinani lapsiperheen isänä rivitaloasunnossa...
...on ollut se, etten tiedä mitä sanoisin takaisin ja olen hämmennyksissäni. Olisi mukava auttaa, mutta toisaalta taas ne jutut tarttis käydä läpi jotta se "viisaus" kasvaisi (eri juttu, jos olisi väkivallasta tai muusta pahasta kysymys).Niinpä vain kuuntelen ja koetan esittää kysymyksiä, koska jos menee neuvomaan niin se ei koskaan ole hyvä ja neuvoo väärin.
Miten "vaikeaa" se silloin olikaan, kun lapset olivat pieniä...
Ongelmat vaikuttivat kivitalon kokoisilta ainakin...
Kai sitä toisaalta pelkäsi sitä jumalatonta vastuutakin, minkä pienet ihmiset mukanaan toivat...
Puoliso päivät töissä - tottahan se suurin vastuu silloin minulla oli...
Kummasti sitä vaan oppi senkin asian kanssa elämään - kuten sen että siitä puolisosta tuli aika ajoin se kolmas lapsi...
Kasvamista, jota nykyään saa seurata sivusta - onneksi ;D
Nythän mä muistankin sen sun pikkunovellisi parisuhteen loppusuoralta. Se teki silloin vaikutuksen... muutaman rivin kuvaileva teksti toi tuntemukset esiin.
Se taisi olla se juhannuskuvaelma...
Kirjoittaminen on aina ollut minulle helppoa ja rakas harrastus - ehkä se tuottaa hedelmää niin...
Niin, kyllähän mä hyvän tekstin tunnistan kun se kohdalle sattuu. Siksi taisin liittyä Mystis fan clubiinkin, jos nyt uskaltais sanoa. (Ei sun kirjoituksissas ole oikeestaan muuta siivottavaa kuin ne h:lla alkavat... no niin, eiköhän se keskustelu oo jo käyty.)
Mutta juhannus joo, kesätuuli avointen ovien kautta kauniissa talossa, jossa tunteet olivat jo kylmenneet.
Kiitos ja - hymiö...
Mutta, ketjun teemaan palatakseni, kyllähän se oli iso vastuu nuorelle ihmiselle... ei sitä oikein edes käsitä siinä tilanteessa. Vasta jälkeenpäin on tajunnut monia sellaisia asioita, joiden tajuaminen silloin olisi tehnyt elämän kosolti helpommaksi...
Tuskin sekään kuitenkaan parisuhdetta olisi pelastanut, olisi tehnyt ehkä elämän hieman siedettävämmäksi, siis niinä aikoina kun ei paljon hymiöitä raapusteltu...
Mutta nyt on näin - tyytyväinen saa olla...
Se lapsiperhe-kausi meillä meni loppujen lopuksi aika kivuttomasti, oikeastaan onnellisesti. Jos minun pitäisi nimetä elämäni miellyttävin jakso niin se olisi 1990-luvun alku. Vaimo, kasvavat lapset, koti, työ. Jopa omat vanhemmat vielä elossa ja suht terveinäkin. Motivaatio oli kunnossa ja täysipainoinen arki piti kriisit poissa!
se nuorten perhe-elämä usein on!Itsellänikin oli..
Kukaan ei ikävä kyllä valmenna vanhemmuuteen ja siihen,kuinka yksin sitä jää kun lapset ovat pieniä ja vaativia.Kitkeryys kohdistuu tietty siihen lähimpään,joka saa sulkea oven päiväksi töihin mennessä.Sillä kitkeryydellä sitten paukutetaan toista osapuolta päähän jos jonkinlaisilla vaatimuksilla.
Itse en ole materialisti koskaan ollut,joten en näitä mökki/remontti vaateita ymmärrä.Luultavasti se onkin tämän ajan tuomaa,koska se tuntuu olevan monen meidänkin ikäisen elää suurempi kysymys!!
...koska en todellakaan tiedä, mitä sanoa nuorille naapureille. Joku saattaa voida henkisesti pahoin ja mikä mua jurppii on se, ettei isyyslomaa käytetä. Monilla ovat vanhemmat monien satojen km:n päässä ja he ovat tosi yksinäisiä nuoria perheitä. Mä olen koettanut olla vähän avuksi, jos on tarttenut kaitsemisapua ja ilmoittanut että meille saa tulla, jos on lapsilla hätää vanhempien poissaollessa yms.Mutta vierastan sitä rahanahneutta, että sillä sitten todistetaan perheen hyvinvointia ja kulissien takana ollaan ahdistuneita ja eksyneitä. Mä tykkäisin, että pitäis koettaa asettua ja luoda turvaverkosto naapureista ja jättää ne miljoonan euron haaveet takakomeron takimmaiseen nurkkaan.
...anteeksi anteeksi anteeksi tämä kömmähdys!!!
Isyyslomasta, tulospalkkioisessa työssä saattaa olla kyse todella suurista rahoista ja jos perheen taloudellinen tilanne on ennestään tiukka, ei isyysloma ehkä tule kyseeseen.
Toinen juttu joka on sekin totinen tosi, suorituspaineet joissakin firmoissa ovat niin kovat, ettei miehet voi/ilkeä/epäsuorasti eivät saa(vaikka on lailla turvattu)jäädä isyyslomalle.
Isyysloma on hyvä juttu, toisaalta se voi myöskin tuoda enemmän harmia kuin iloa.Eivät kaikki isyyslomalaiset vietä sitä aikaa lapsen ja äidin hyväksi, vaan ihan muuten...
Tuffella onkin hyviä ajatuksia!
Aivan ihanaa,kun autat niitä nuoria,nuoret ovat meikäläisenkin sydäntä lähellä.Juurettomuus tai se turvaverkoston puuttuminen on tosi surullinen asia.
Markkinavoimat ovat tylyt,raha ratkaisee.
Kun katselee telkkaria,lehtiä,katukuvaa,elokuvia(jotka myy) tai nettiä jne.. niin hitto se mainonnan määrä ja muka ihmisuskottavuuden saanti niiden voimalla!!!
Missä ne ihmiset ja voimat ovat,jotka vaihtoehtoa
samalla volyymilla voisivat tarjota!!!
iniseekö ihan tyhjästä.. Jos se on ihmisillä vain tapa kertoa että on väsynyt? Ei vaan osata katsoa omaan napaansa (näkyykö se edes kaikille muuten kuin peilissä) ja miettiä missä on oma osuus siihen, eikä vaan syyttää toveria. Sitä kun on niin helppoa syyttää, varsinkin selän takana.
Kiitti tuffe nauruista... kohdasta napa... ;DDDDDD
tuleekin jälkijunassa.
Mutta meidänikäisiltä ei saa enään odottaa
muuta kuin joku kantais kokovartalopeilin eteen;)
...sanoit naulan kantaan tuffe, koska se pahoinvointihan se kaiken mammonan takaa kurkkii ja mietin kehtaisinko sanoa yhdelle nuorelle äidille, että menisi puhumaan oikein asiantuntijalle? En osaa auttaa häntä kuin kuuntelemalla, mutta jonkun tarttis sanoa suoremmin missä kulkee raja mitä saa vaatia ja mitä voi itse yrittää.
"jonkun tarttis sanoa suoremmin missä kulkee raja mitä saa vaatia ja mitä voi itse yrittää."
Mitä tarkoitat tuolla lausahduksella, mihin asiaan rajanlaitto? Nuo ovat vaikeita asioita, rajan määrittämiset...
Joskus sanan miekan käyttämisellä, vilpittömällä hyvän tahdon eleelläkin voi suistaa ihmisen raiteiltaan.Joskus voi olla epäsuora vihje parempi, kuin sanoa esim.suoraan "tarttet asijantuntijan apua"...Joskus kuunteleminen auttaa painavan taakan kantajaa.
Moni nuori perhe pitää kulisseja, ulospäin on "so happy family", vaan todellisuus voi olla todella synkkä. Itsekkin aikoinaan pidin kulisseja ts.en kertonut ristin sielullekkaan mitä kaikkea jouduin kestämään, nyt jälkikäteen ihmettelen, etten seonnut tms. mulla täytyy olla hermot rautaa, tosin rautakin ruostuu...
Esitin silloisen roolini niin hyvin, että sain kateutta osalleni, onnistuin mukamas joka asiassa helpolla ja hyvin..."hyvin menee"-kuoren takana oli kyllä kaikkea muuta kuin elämästään nauttiva ja iloinen nuori nainen.
Vaan selvinpäs, jälkeenpäin todella ihmettelen, millä eväin? *Suojelusenkeleitä on sittenkin, eri tavoin näyttäytyviä ja vaikuttavia*
Ehkä totta sekin, ettei anneta enempää kuin jaksaa kantaa, tosin tuota en täysin allekirjoita...
katsoa vierestä kun joku voi huonosti eikä asialle oikeastaan voi mitään. Tietääköhän se äiti edes itse mistä kenkä puristaa? Kun kanavoi sen tuohon mammonaan.. Olet oikeassa että parisuhdeterapia voisi tehdä noille gutaa. Oppisivat riitelemään oikeista asioista.
Epäilen kuitenkin että elämä kouluttaa. Heittää heille jonkun suuremman kriisiin eteen, että ymmärtävät olla arjesta kiitollisia.
...ja jaksat lukea viestiä ajatuksella, joten tarkennan rajanvetoa ja mitä voi itse yrittää-ajatuksellani sitä että toiveet ja vastoinkäymiset kannattaisi toisen tuella suhteuttaa nykyiseen elämään realisitimmin kuin ripotella tuhkaa päällensä.Vaikealta tuntuva asia muuttuu hallittavaksi, jos sen saa rauhassa puhua ulos ja käsitellä asiantuntevamman avustuksella. Naapurin tätinä en ole oikea siihen tehtävään, vaikkakin näen pahaa oloa ja jopa masennusta. Olet oikeassa siinä, että hyvää tarkoittava sana voi olla se pahin sana ja haluan pitää etäisyyttä, mutta tarjota sitten konkreettista apua auttamalla lastenhoidossa tai keittämällä kupin teetä tmv.
Sulla on ollut melkoinen kokemus takanasi ja oli kiinnostavaa lukea sitä. Nämä ovat niitä keskustelupalstan helmiä, joilla avarretaan omaa maailmaa :) Kiitos!
Avaustekstisi pisti miettimään, omaa mennyttä ja nykyistäkin elämää. Sekä niitten ihmisten, joita olen tähän ikään tavannut.
Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää, eikä sanottu sana sitä miltä kuulostaa, jos ymmärrät? Oletan että tajuat pointin.
Siinä missä aiemmin vaikenin ja menin eteenpäin sisältä arkana ja pelästyneenä, ulkoapäin uhmamielisenä ja jäykän ylpeänä...tänäpäivänä ylpeys ja suoraselkäisyys on varmasti vielä vanhempi, mutta enää en "vaikene kuoliaaksi", vaan en suurella rintaäänellä ala neuvojani tai mielipiteitäni huutamaan tai tyrkyttämään - "minä tiedän, kokemusta on-tyyliin"
Jotenkin vaan sitä osaa haistaa ne rivien välitkin, ehkä iän ja elämän tuoma kokemus...hmph, olisinko yhtään sekaisemmin asiaa ilmaista...
*mitähän nyt edes halusin kertoa*=)*
Voivoi tätä vanhenemisen tuskaa, nuorempia katsellessa tulee omat asiat mieleen ja kyllähän sitä mielessään mietii, että voisipa antaa niin neuvoja, etei loukkaisi ja voisi jopa estää jotkut ehkä tulevat ikävyydet...
Tjaah, nyt karistan nämä ajatukset ja alan siivoilla, ettei taas viikonlopun jälkeen totea...eipä ole tullut aikoihin siivottua, tarttis kyl,mutku...hahaa, sohvaa ei paljoa pyykkivuoren(puhtaat)alta näy.Kuivurista kuivat sohvalle ja uutta koneeseen, sillä tyylillä jo saa näyn aikaiseksi:/
1. puoliso on aina jossakin ja tarttee jäädä kotiin lasten kanssa
-lapset ovat yhteisiä, ei ole oikein pitää toista lapsien/kodin vankina.Jokainen tarvitsee edes hetken omaa aikaa.
2. vaimo ei voi imettää vauvaa hiljaa, vaan puhisee keskellä yötä kun koettaa nukkua
-Korvatulpat ja järki käteen, vauvan hyväksihän siinä toimitaan.Lapsen etu ennenkaikkea!
3. perhe vastustaa hienoja suunnitelmia lähteä Venäjälle töihin puoleksi vuodeksi
-Yksinkö olisi lähdössä, voisi olla hyväkin tsänssi perheen taloudelle...mutta mustasukkaisuusko jarruttaa...?Nuori äiti ei halua olla viikkoja erossa siipastaan...
4. mikä ihmeen isyysloma?
-Joillekin sopii, joillekkin parempi että pysyvät töissä.
5. mies ei ikinä tee kotona mitään (remppa valmistui puoli vuotta sitten)
-Koti on kaikkien siellä asuvien vastuualuetta.Puoli vuotta taapäin tehty remppa ei vapauta yhteisen hyvän vuoksi toimimista.Kotiäitikään ei ole orja!
6. haluan ajaa autolla päivät, mutta se sika käyttää sitä työmatkoihinsa
-Onko järkeä, että auto seisoo jossain parkkipaikalla työpäivän ajan, jos sillä olisi enemmän käyttöä toisaalla.
7. mökille pitää saada uusi saunamökki (just otettu iso asuntolaina), koska se vanha on niin ruma
-Ruma vaan ei toimimaton...makuasia...jos haluaa velkaa velan päälle...lahovauriot ym.eri juttu.
8. me tehdään pian miljoonia kun myydään tää rempattu talo pois
-Saahan omansa myydä...
9. typerä yhtiö kun ei pääse lastenvaunujen kanssa rinnettä ylös, joten tehkää jotakin asialle (lykkijä on ylipainoinen)
-Vaunut kulkee vetämälläkin mäkeä ylös päin, hyvää kuntoliikuntaa...
10. naapurit eivät käsitä, että niiden pitää laittaa kaikki tiptop jotta me voidaan myydä meidän asunto (naapuri aikoo asua kodissaan edelleenkin)
-kukin tyylillään, myös naapuri.
...tällaisesta nautin, koska jos jään pattitilanteeseen ajatuksien kanssa ne pitää ravistella auki. Kiitos uusista näkökannoista :)