Tapasin seitsemäntoista vuoden tauon jälkeen vanhan ystäväni ala- ja yläkouluajoilta.
Viimeksi tapasimme luokkakokouksessa vuonna -89, ja olin silloin 20v. Nyt ikää on karttunut jo 37 vuotta
ja yllätys ja hämmenys oli suuri kun vanhan ystäväni tapasin.
Kun silloin Melkein 20 vuotta sitten tapasimme parikymppisinä, odotimme molemmat onnellisesti ensimmäisiä lapsiamme.
Itselläni on nyt 4 lasta, vanhin lukiossa ja nuoremmat 8. luokalla, 4. luokalla ja eskarissa.
Olin käymässä kauppakeskuksessa joka sijaitsee aika lähellä vanhan ystäväni kotia. Mukanani olivat Eskarilainen ja 4. luokkalainen, kiertlimme rauhassa kun yhtäkkiä tämä tuttuni koputti minua olkapäähän.
Voi sitä jälleennäkemisen riemua totisesti.
Hän oli tunnistanut minut 17 vuoden jälkeen!
Kun vähänaikaa olimme siinä taivastelleet toisiamme, huomioni kiinnittyi hänen ostoskärryissänsä pötköttelevään alle vuodenikäiseen vauvaan ja taaempana seisoviin tenaviin. Ostoskärryjä oli kahdet, toisissa istui vielä n. 3v. poika ja niitä työnsi Yläasteikäinen tyttö.
Esittelin kuitenkin mitään sanomatta omat lapseni ja kerroin että kotona oli vielä kaksi lasta.
Hän vain hymyili ja tervehti lapsia lämpimästi,
ja kääntyi takanansa seisovien tenavien puoleen.
Ensimmäinen ajatus oli että hän on perhepäivähoiaja tai jotain, mutta yllätyksekseni hän esitteli kakki 6 lasta omikseen.
Siirryimme kahvioon istumaan, omat lapseni kitisivät jo väsyneina ja tahtoivat kotiin, mutta tämän ystäväni lapset istuivat kiltisti ja hymyilivät minulle.
Olin yllättynyt, en olisi ikinä uskonut että hänestä tulisi suurperheen äiti.
Hetken juteltuamme puheemme siirtyi lapsiin, ja hän hymyillen kertoi kaikkea lapsistaan ja ilmoitti että kotona 17v. esikoinen vielä leipoo muiden lasten kanssa.
Hämmästyin, ja kysyin hienovaraisesti, kuinka paljon niitä "muita" on, ja äiti ilmoitti kuin apteekin hyllyltä että kotona odottava loput 6.
Sitten hän vielä henkäisi että odottaa 13. lasta!
Siinä sitten minun huonosti kasvatettu utelias 6v. henkäisi, että hui kamalan paljon, ja että heidän eskarityhmässään on saman verran lapsia.
Minä yritin saada poikaa hiljaiseksi, mutta ystäväni ei näyttänyt pahastuvan, sanoi vain että heillä onkin oikein kunnon koululuokka kotona.
Sitten hän sanoi vielä, että arvasi minun miettivän miksi noin monta lasta, ja snoi ettei se mitään ja monet ihmiset ihmettelevät sitä myös.
Herran lahjoja, hän sanoi ja nyökkäsi lapsiinsa päin. Siihen hän vielä, että tiesit kai että ovat uskovaisia?
En todellakaan tiennyt. Miten noinkin päivänselvä asia voi jäädä melkein kymmenen vuoden tuntemisen aikana tietämättä?
Vaikka hän näyttikin hyvältä ja rakastavalta äidiltä, ihmettelen todella tuommoista lapsimäärää. Miksi joku haluaa että koko oma elämä omistuu vain lapsille?
Ja eikö siinä riskeeraa itsensäkin, jos saa 17. vuoden sisällä 13 ipanaa?
Älkää ottako tätä pahasti, haluaisin vain tietää.
Kumminkin, hyvää jatkoa kaikille suurperheellisille :)
Viimeksi tapasimme luokkakokouksessa vuonna -89, ja olin silloin 20v. Nyt ikää on karttunut jo 37 vuotta
ja yllätys ja hämmenys oli suuri kun vanhan ystäväni tapasin.
Kun silloin Melkein 20 vuotta sitten tapasimme parikymppisinä, odotimme molemmat onnellisesti ensimmäisiä lapsiamme.
Itselläni on nyt 4 lasta, vanhin lukiossa ja nuoremmat 8. luokalla, 4. luokalla ja eskarissa.
Olin käymässä kauppakeskuksessa joka sijaitsee aika lähellä vanhan ystäväni kotia. Mukanani olivat Eskarilainen ja 4. luokkalainen, kiertlimme rauhassa kun yhtäkkiä tämä tuttuni koputti minua olkapäähän.
Voi sitä jälleennäkemisen riemua totisesti.
Hän oli tunnistanut minut 17 vuoden jälkeen!
Kun vähänaikaa olimme siinä taivastelleet toisiamme, huomioni kiinnittyi hänen ostoskärryissänsä pötköttelevään alle vuodenikäiseen vauvaan ja taaempana seisoviin tenaviin. Ostoskärryjä oli kahdet, toisissa istui vielä n. 3v. poika ja niitä työnsi Yläasteikäinen tyttö.
Esittelin kuitenkin mitään sanomatta omat lapseni ja kerroin että kotona oli vielä kaksi lasta.
Hän vain hymyili ja tervehti lapsia lämpimästi,
ja kääntyi takanansa seisovien tenavien puoleen.
Ensimmäinen ajatus oli että hän on perhepäivähoiaja tai jotain, mutta yllätyksekseni hän esitteli kakki 6 lasta omikseen.
Siirryimme kahvioon istumaan, omat lapseni kitisivät jo väsyneina ja tahtoivat kotiin, mutta tämän ystäväni lapset istuivat kiltisti ja hymyilivät minulle.
Olin yllättynyt, en olisi ikinä uskonut että hänestä tulisi suurperheen äiti.
Hetken juteltuamme puheemme siirtyi lapsiin, ja hän hymyillen kertoi kaikkea lapsistaan ja ilmoitti että kotona 17v. esikoinen vielä leipoo muiden lasten kanssa.
Hämmästyin, ja kysyin hienovaraisesti, kuinka paljon niitä "muita" on, ja äiti ilmoitti kuin apteekin hyllyltä että kotona odottava loput 6.
Sitten hän vielä henkäisi että odottaa 13. lasta!
Siinä sitten minun huonosti kasvatettu utelias 6v. henkäisi, että hui kamalan paljon, ja että heidän eskarityhmässään on saman verran lapsia.
Minä yritin saada poikaa hiljaiseksi, mutta ystäväni ei näyttänyt pahastuvan, sanoi vain että heillä onkin oikein kunnon koululuokka kotona.
Sitten hän sanoi vielä, että arvasi minun miettivän miksi noin monta lasta, ja snoi ettei se mitään ja monet ihmiset ihmettelevät sitä myös.
Herran lahjoja, hän sanoi ja nyökkäsi lapsiinsa päin. Siihen hän vielä, että tiesit kai että ovat uskovaisia?
En todellakaan tiennyt. Miten noinkin päivänselvä asia voi jäädä melkein kymmenen vuoden tuntemisen aikana tietämättä?
Vaikka hän näyttikin hyvältä ja rakastavalta äidiltä, ihmettelen todella tuommoista lapsimäärää. Miksi joku haluaa että koko oma elämä omistuu vain lapsille?
Ja eikö siinä riskeeraa itsensäkin, jos saa 17. vuoden sisällä 13 ipanaa?
Älkää ottako tätä pahasti, haluaisin vain tietää.
Kumminkin, hyvää jatkoa kaikille suurperheellisille :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaunis jälleennäkeminen. Siinäpä ihmettelemistä. Ehkä tällaisilla tapaamisilla ja tällaisilla perheillä on vakaa tarkoitus -tarkoitus herättää ihminen ajatteleman omaa elämäänsä ja ennenkaikkea kuolemattomuuttaan. Raamatussa lapsi korotetaan suurimmaksi taivaan valtakunnassa. Ihmisestä itsestään ei tule halu omistautua lapsille. Se halu on Jumalan rakkauden vaikutusta. Siinäpä edelleen ihmettelemistä, kuinka sitä rauhaa ja rakkautta pääsee omistamaan.
Oli hyvä että tapasit vanhan ystäväsi. Jotakin elämää suurempaa hänen olemuksensa Sinulle varmasti kertoi. On myös hyvä, että tapaaminen synnytti Sinussa ajatuksia ja aloit etsiä kysymyksille vastauksia. Toivottavasti löydät niitä vielä omakohtaisesti.