ONGELMA

Paljon työnnetään eteen sitä virallista totuutta, että pitäisi opiskella mitä kiinnostaa. Niinkun näkyy, niin ellei nyt suorastaan ole jo valinnut alaa, niin ei voi tietää mikä kiinnostaa. Käytännössä moni ajautuu sille alalle, jolle jää.

Huvittavaa on esimerkiksi se, että omaan koulutusohjelmaan tulee paljon porukkaa, joka haluaa muualle, kuten lääkikseen tms., mutta kiinnostuukin alasta.

Opiskeltavan alan valinta on tärkeää siksi, että tutkinto määrää pitkälle sen, mitä työtä tulee tekemään. Poikkeuksia on, mutta harvalla on poikkeuksellista henkilökohtaista kykyä.

No, itse asiaan. Taide ja tiede ovat ylimainostettuja. Taidealalle on synnyttävä; jos et ole jo maalannut ja piirtänyt montaa tuntia päivittäin lapsesta asti, niin sinne ei kannata yrittääkään, koska töitä ei ole muille kuin innostuneimmille. Tiedettä on paljon, mutta rahoitus on huonoa ja työllisyys on huonompi. Oma havainto on se, että ne, joista tulee tiedemiehiä, ovat lapsesta asti aina olleet tiedemiestyyppiä.

Laki ja lääkis on järkyttävästi ylikilpailtuja. Taitaa olla ylimainostusta siinäkin mukana.

Hallintoalalla pääsee virkamiestöihin. Pitkä ja kapea leipä.

Teknillinen ala on yllättävän huonosti tunnettu. Ehkäpä se on osasyy siihen, että diplomi-insinöörien palkat ovat suhteellisen korkeat, ja siihen, miten niitä jo ylityöllistetään ja työttömyys on häviävän pientä. Mediassa sotketaan joskus teknillinen korkeakoulutus ammattikorkea-koulutukseen. Ongelma on siinä, että amk-insinöörejä on liikaa ja diplomi-insinöörejä liian vähän.

Yleisenä ohjeena sanoisin, että heitä abi-infot ja koulutusinfot helevettihin. Sen sijaan mene esimerkiksi professorien ja tutkijoiden omille sivuille ja katso mitä ne ovat tehneet. Tätä tietoa löytyy yleensä sanojen tutkimus ja henkilökunta alta.