kihlat

Itselleni ei ole kokemuksia kihloihin menoista, mutta voin sanoa sulle, että jos te rakastatte toisianne paljon ja tiedättä tuntenne, miksei voisi mennä kihloihin :) Mutta kuitenkin malta vähän aikaan ja katsoa miten suhteenne menee ja sitten voitte ajatella mennä kihloihin.

Voi tietysti yllättää häntä ystävänpäivänä "mennäänkö kihloihin" -kysymyksellä :)

Tsemppiä sulle!

ainakaan menisi kihloihin 1-2 kuukauden seurustelun jälkeen vaikka kuinka olisin rakastunut. kyllä ainakin puoli vuotta odottaisin. vähintään. mutta sehän on jokaisen oma asia...

Itse en menis kihloihin noin pian, hyvä kun vuodenkaan päästä vielä. Tapansa kullakin, mutta kuukauden kahden aikana tuskin toisesta oppii muuta kuin nimen ja nippa nappa sossun.
Olen aina ollut sitä mieltä, että noin äkkinäinen "sitoutuminen" voi kertoa mm. epävarmuudesta (?), jota yritetään poistaa tässä tapauksessa kihlautumisella.
Voihan toiselle ostaa sormuksen tai jotain muuta vastaavaa, joka kertoo kiintymyksestä, mutta eihän sen tarvitse olla nimeltään kihlasormus. Kyllä kerkii myöhemminkin vielä ostella kihloja, mutta ehdottomasti kannattaa tutustua pidemmän aikaa ihmiseen, jolle niitä lähtee ostamaan.
Rakkaus itsessään ei vaadi mitään näkyvää "objektia" kasvaakseeen ja onnistuakseen jatkossa. Tärkeintä on teot ja tavat, millä se toiselle osoitetaan - se ei vaadi kalliita lahjoja, vain halua ja rohkeutta näyttää se jokapäiväisissä toiminnoissaan.

Mutta kuten sanoin, kaikilla meillä on tapamme myös osoittaa rakkautemme toiselle osapuolelle ja jokaisen tapa varmasti on se oikea, joten hyvää jatkoa teille molemmille valitsette sitten minkä tavan tahansa osoittaaksenne kiintymystänne =)

Itse suostuin vasta 3 vuoden seurustelun jälkeen kihloihin ja silloinkin vielä hirvitti, kai se riippuu jokaisen kohdalla siitä miten vakavana sitoutumisena sitä pitää. Itselläni on takana useampia monen vuoden suhteita, mutta niiden aikana en ole edes harkinnut kihloihin menon mahdollisuutta.
Tällä kertaa kyseessä on ihminen jonka olen tuntenut jo vuosia ennen seurustelumme alkua, mikä osaltaan lisäsi luottamusta ja "ihmistuntemusta" välillämme. Lupasin 7 vuoden seurustelun jälkeen harkita rekisteroitymistä, mutte en todellakaan aio harkita sitä yhtään aiemmin.
ELämä muuttuu koko ajan, kumpikin suhteen osapuoli kasvaa omaan tahtiinsa ja ei aina samaan suuntaan, tai parisuhteelle edulliseen suuntaan. Ottaa jokaisen kohdalla oman aikansa nähdä kasvaako kumpikin toisilleen sopivaan suuntaan.

Onnea kuitenkin omalle päätöksellesi ja suhteellesi.

Minä ja kultani mentiin juuri ennen jouluaattoa kihloihin reilun kuukauden seurustelun jälkeen. Ollaan asuttu ihan ensimmäisestä päivästä lähtien yhdessä. Siinä ajassa kyllä ehtii tutustua toiseen. Mutta jokaisella on oma tyylinsä ja mielipiteensä. Minä en kadu ja olen valmis antamaan ihan kaiken että rakkautemme onnistuu ja säilyy, samaa sanoi kultanikin.

Tällä hetkellä itselläni on vaikeuksia uskaltaa heittäytyä minkäänlaiseen suhteeseen. Pelkään jopa ihastua.. Pelkään melkein kaikkea omalle kohdalleni tulevaa ja katselen vaan kaukaa naisia, vähän haaveillen kuitenkin.

Eli kohdallani kihlautuminen on todella kaukainen asia, mutta varmaan asiat kulkevat juuri kunkin yksilön sen hetkisen tilanteen mukaan. Joskus sitä on rohkea ottamaan ja heittäytymään juttuihin ja joskus ei.

Neuvoa en tällä hetkellä osaa, mutta toivotan onnea valitsemallanne tiellä!