Lukekaapa tämä, ja mittikää tekojanne:
24. päivä tammikuuta vuonna 1989 raumalainen Jussi päätti, ettei häntä enää kiusattaisi koulussa. Seuraavana aamuna hän pakkasi reppuunsa kaksi pistoolia, joita hänen isänsä käytti ampumaharrastuksessaan, ja lähti kouluun.
Kahdeksannen luokan äidinkielen tunti alkoi kahdeksalta. Oppilaat pulisivat keskenään, kun opettaja kirjoitti poissaolijan nimeä päiväkirjaansa.
Jussi otti toisen aseen laukustaan ja tähtäsi sillä lähellä istuvaa poikaa päähän. Kuului kilahdus, kun ase löi tyhjää. Jussi painoi toisen kerran liipaisinta. Nyt pamahti.
Opettaja nosti katseensa päiväkirjasta ja näki oppilaan makaavan verisenä lattialla. Hänen mielessään syttyi vain yksi ajatus: oli saatava nopeasti apua. Opettaja syöksyi pois luokasta.
Kun muut oppilaat pyrkivät paniikissa ulos, Jussi ampui kohti peremmällä luokassa olevaa poikaa. Poika väisti ja luoti meni täpärästi ohi.
Viimeinen laukaus osui luokan takaosassa ollutta kolmatta poikaa päähän. Jussi poistui viimeisten pakenijoiden joukossa käytävään.
Kun poliisi saapui Raumanmeren yläasteelle kello 8.15, Jussi oli paennut koulun takaovesta. Poliisi kutsui etsintöihin avukseen lähiseutujen poliiseja, puolustusvoimat, rajavartiolaitoksen helikopterin ja merivartioston. Paikallisradiossa luettiin Jussin tuntomerkkejä.
Kello 11.10 toinen ammutuista pojista kuoli Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.
Sillä aikaa Jussi juoksi metsässä ohi peltotilkkujen ja autiotalojen. Aurinko paistoi. Vaikka lunta oli vähän, Jussi alkoi väsyä. Hän levähteli välillä ja hylkäsi mukanaan kuljettamansa makuupussin ja repun.
Neljän jälkeen iltapäivällä koirapartio sai Jussin kiinni Eurajoelta useiden kilometrien päästä Rauman keskustasta. Muutamia tunteja myöhemmin myös toinen ammutuista kuoli sairaalassa.
Kuulusteluissa Jussi kertoo tekonsa motiiviksi ala-asteelta asti jatkuneen kiusaamisen.
Tämän jälkeen Jussista ei kuultu enää mitään. Hän ei alaikäisenä joutunut rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan, vaan jatkosta vastasivat lastensuojeluviranomaiset.
Lähde: Ylioppilaslehti (Lehti 02/2006), Koulukiusaamisen lyhyt historia
http://www.ylioppilaslehti.fi/2006/01/27/koulukiusaamisen-lyhyt-historia/
24. päivä tammikuuta vuonna 1989 raumalainen Jussi päätti, ettei häntä enää kiusattaisi koulussa. Seuraavana aamuna hän pakkasi reppuunsa kaksi pistoolia, joita hänen isänsä käytti ampumaharrastuksessaan, ja lähti kouluun.
Kahdeksannen luokan äidinkielen tunti alkoi kahdeksalta. Oppilaat pulisivat keskenään, kun opettaja kirjoitti poissaolijan nimeä päiväkirjaansa.
Jussi otti toisen aseen laukustaan ja tähtäsi sillä lähellä istuvaa poikaa päähän. Kuului kilahdus, kun ase löi tyhjää. Jussi painoi toisen kerran liipaisinta. Nyt pamahti.
Opettaja nosti katseensa päiväkirjasta ja näki oppilaan makaavan verisenä lattialla. Hänen mielessään syttyi vain yksi ajatus: oli saatava nopeasti apua. Opettaja syöksyi pois luokasta.
Kun muut oppilaat pyrkivät paniikissa ulos, Jussi ampui kohti peremmällä luokassa olevaa poikaa. Poika väisti ja luoti meni täpärästi ohi.
Viimeinen laukaus osui luokan takaosassa ollutta kolmatta poikaa päähän. Jussi poistui viimeisten pakenijoiden joukossa käytävään.
Kun poliisi saapui Raumanmeren yläasteelle kello 8.15, Jussi oli paennut koulun takaovesta. Poliisi kutsui etsintöihin avukseen lähiseutujen poliiseja, puolustusvoimat, rajavartiolaitoksen helikopterin ja merivartioston. Paikallisradiossa luettiin Jussin tuntomerkkejä.
Kello 11.10 toinen ammutuista pojista kuoli Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.
Sillä aikaa Jussi juoksi metsässä ohi peltotilkkujen ja autiotalojen. Aurinko paistoi. Vaikka lunta oli vähän, Jussi alkoi väsyä. Hän levähteli välillä ja hylkäsi mukanaan kuljettamansa makuupussin ja repun.
Neljän jälkeen iltapäivällä koirapartio sai Jussin kiinni Eurajoelta useiden kilometrien päästä Rauman keskustasta. Muutamia tunteja myöhemmin myös toinen ammutuista kuoli sairaalassa.
Kuulusteluissa Jussi kertoo tekonsa motiiviksi ala-asteelta asti jatkuneen kiusaamisen.
Tämän jälkeen Jussista ei kuultu enää mitään. Hän ei alaikäisenä joutunut rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan, vaan jatkosta vastasivat lastensuojeluviranomaiset.
Lähde: Ylioppilaslehti (Lehti 02/2006), Koulukiusaamisen lyhyt historia
http://www.ylioppilaslehti.fi/2006/01/27/koulukiusaamisen-lyhyt-historia/
Vastaukset 6
Vanhimmat
kurja juttu, mutta tosiasiat huomioon, kun ihminen joutuu pitkäksi aikaa kiusaajien uhriksi niin mielentila ei pakolla enään ole sen jälkeen sama! se kostonhimo ja pahaolo on päälimmäisenä, tähän te kiusaajat ajatte luultavasti lisää ihmisiä joskus, miettikäähän nytten. luokallani on 3 kiusaajaa ja muuta ei voi heistä sanoa kuin he ovat täysiä nollia ja raukkoja jotka pönkittää omaa pahaa oloaan muihin! olette kiusaajat naurettavia
sitä kun tarpeeksi kauan saa paskaa niskaa, sitä alkaa itse antamaan takaisin.
noin kuusi vuotta sitten eräs 14-vuotias englantilainen poika viilsi koulukiusaajaltaan kurkun auki. Kiusattu oli joutunut samaan joka päivä kahdelta pojalta turpaansa koulupäivän päätteeksi! Tätä viiltäjäpoikaa epäiltiin tekonsa takia mielenvikaiseksi ja hänet laitettiin muistaakseni jollekin suljetulle osastolle. Hyvänen aika sentään, jos useampi ihminen sinun kimppuusi käy ja sinulla sattuu olemaan sillä hetkellä puukko kädessä, tottakai sinä käytät sitä! Eihän tuo poika ollut ollenkaan mielenvikainen, vaan ainoastaan pelkäsi tulleensa rökitetyksi jälleen kerran. Jos muistan oikein, hänet laitettiin jonnekin eikä hänen alaikäisyyttään pahemmin noteerattu.
Mutta itse asiaan. Ymmärrän varsin hyvin tuota ampujaa. Ahdistus on kova, kun joutuu olemaan jatkuvasti kiusaajien maalitauluna. Se vain kiinnostaisi tietää, kiusattiinko häntäkin myös fyysisellä väkivallalla? Vai oliko kyseessä vain "pelkät" rumat sanat? En kuitenkaan vähättele hänen tuskaansa.
Tekisin samoin jos olisi ase
Tota täytyy kyl koittaa
..puukko mukana koulus 2 kertaa ja olin päättäny lyödä sen seuraavan kiusaajan mahaan joka tulee kiusaamaan/hakkaamaan mua... onneks ei just niinä päivinä kukaan tullu... oisin varmaa tehny sen niis fiiliksis...
nyt oon ilonen ettei tullu tehtyä sillon mitää tyhmää...