Onko sinulla aikaa laittaa ruokaa? Millaista ruokaa laitat itsellesi, ja milloin ehdit syömään sen?
Meidän poika on niin äidin lahkeessa kiinni, että ruuanlaitto tuottaa lievästi sanottuna ongelmia... Poika ei myöskään juuri nuku päivällä, joten tuppaa jäämään äidin syömiset iltaan. Illalla sitten mussutan senkin edestä, kun olen saanut pojan nukkumaan. Ei kovin terveellistä...
Eli päivällä syön lähinnä leipää ja kahvia, illalla teen lämpimän ruuan, yleensä jotain helppoa esim. italianpataa tai kalapuikkoja ja ranskalaisia. Ja suklaata tulee syötyä ihan liikaa!
Meidän poika on niin äidin lahkeessa kiinni, että ruuanlaitto tuottaa lievästi sanottuna ongelmia... Poika ei myöskään juuri nuku päivällä, joten tuppaa jäämään äidin syömiset iltaan. Illalla sitten mussutan senkin edestä, kun olen saanut pojan nukkumaan. Ei kovin terveellistä...
Eli päivällä syön lähinnä leipää ja kahvia, illalla teen lämpimän ruuan, yleensä jotain helppoa esim. italianpataa tai kalapuikkoja ja ranskalaisia. Ja suklaata tulee syötyä ihan liikaa!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minulla olisi ollut aikaakin laittaa ruokaa (ainakin toistaiseksi), mutta olen aika paljon ostanut valmisruokia,ihan hyvällä omatunnolla, ihan senkin takia, että saan itse lekotella ja rentoutua, kun vauva nukkuu. Vaikka eihän ne hirveän hyviä kyllä ole, paitsi jos ostaa kaupan keittiössä kokattuja, ne on ihan hyviä. Suklaata syön kyllä minäkin, minttusuklaaseen varsinkin on hirveä himo!
samanlaista.Tyttö ei nuku päivällä juuri lainkaan eikä viihdy itsekseen lattialla,joten aika on todella rajallinen.Ruokaa teen yleensä silloin kun mies on kotona ja silloin syönkin.Sitten kun mies on työkomennuksilla joskus viikonkin niin syön eka kerran vasta illalla kun vauva käy yöunilleen ja leipää yleensä.
Helppoa ei kyllä ole aikaa löytää tuohon ruuanlaittoon. Poikani täyttää huomenna 9 kk ja kiipeää joka paikkaan eli perään joudun kovasti katselemaan.
Poika syö kyllä vähintään päivän toisen ruuan itse laitettua, mutta yleensä teen kerralla isot määrät ja pakastan.
Oma syöminen on sitten sitä ja tätä.
Käydään mieheni kanssa kerran viikossa "isosti" kaupassa ja aina tulee ostettua jotain jauhelihaa tai muita esim. laatikkotarpeita. Sunnuntaina tehdään aina jotain semmoista ruokaa josta jää minulle vielä maanantaiksi lämmitettävää. Yhtenä tai kahtena päivänä syön jotain valmista ja kerran viikolla teen jonkin laatikon tai esim. jauhelihakastiketta/nakkikastiketta tms. jota sitten syön kahtena päivänä.
Niin ja nuo herkuttelut ..... pakko se on tunnustaa että karkkia ja varsinkin suklaata on alkanut mennä pojan iltaunille menon jälkeen ihan kiitettävästi. Välillä kun pojan kanssa on "vaikea" päivä niin oikein odottaa iltaa ja jotain hyvää telkkariohjelmaa ja sitä avaamatonta esim. Tupla-patukkaa. Että pienet ne on ilot ....
laittanut. Lapsi on ollut hankala tapaus, mutta jotenkin on aina lutvittu ruoka pöytään. Kahdesti päivässä teen alusta alkaen ruuan itse. Nykyään syömme lapsen kanssa kahdestaan lounaan ja koko perheen voimin päivällisen. Lapsi on kohta vuoden ja syö samaa ruokaa kanssamme, suolattomana tietysti.
Apua on ollut siitä, että meillä on ruokalista, eli joka viikko arkena tiettyinä päivinä samaa ruokaa (ma jauheliha, ti kala, ke kana, to poro, pe jauhelija). Ei tarvitse kaupassa miettiä, eikä kotona ihmetellä mitä tekee.
Minä kokkailen päivittäin yhden lämpimän aterian itse ja mieskin käy sitä ruokaa syömässä ruokatunnillaan.
Meillä on siis säännöllinen ruoka-aika aamupäivällä jolloin syön myös itse.
Vaavi on 10kk ja roikkuu housunlahkeessa tuon tuosta kun kokkailen,
mutta monesti on innoissaan kun nostan sen syöttötuoliin ja sit se kattoo turvallisen välimatkan päässä kun laitan ruuan.
Päivällisaikaan sit lämmitellään lounaalta jäänyttä ruokaa ja päivällisaikakin on yleensä kokoperheen voimin tapahtuva tilanne suunnilleen samoihin aikoihin joka päivä...
Meillä ihan sama ongelma tuon pojan nukkumisen kans ja aina hakkaa uunin lasia, joka vanhassa talossa on vielä kuumuvaa mallia ja muutenkin aika vaarallinen leikki, jos hellalla sattuisi joskus jotain kuohahtaan yli. Meillä onneksi on taittuva syöttötuoli, mihin pojan istutan pureksiin jotain porkkanan pätkää, mutta melkeen onnistuu rimpuileen siitäki itsensä pois eli saa tosiaan kytätä, ettei kaada koko tuolia.
Miehen työajat on kuitenki sellaset,että meillä päivällinen syödään vasta noin klo 23 ja yleensä sillonki poika on vielä hereillä kokkaamassa. Yleensä ruokaa jää sen verran, että voin päivällä lämmittää siitä lounaan, jonka syön pojan päiväunien aikaan tai yhdessä pojan kans, kun ei tahdo pojallekaan oikeen ruoka maistua, kun yksin syö.
Hyvin ehtii ruokaa laittaa enkä aio jatkossakaan siirtyä eineksiä syömään. Ihan alusta alkaen kokkaillaan ruoat itse. Aamupalan syön ennen lenkille lähtöä (esim. bran flakseja) ja usein jääkaapissa on edellisen päivän ruokaa jäljellä jota syön sitten tultuani lenkiltä. Sitten teen uuden ruoan jota syön vielä illalla eli toisen lämpimän aterian.
Ehkä tuo ehtiminenkin vähän riippuu.. miten vikkelä kokki on. Meillä syödään ihan perusruokia ja montaa minuuttia ei kestä kokkailussa, suurin osa ajastahan menee kypsymiseen. Välillä hämmennellään patoja tyttö sylissä :D ..hän viihtyy hyvin seurailemassa keittiötouhuja sitterissä. Ja jonain päivänä kun alkaa lahkeessa roikkua, niin roikkukoot sitten sen muutaman minuutin ajan kun äippä esim. perunoita kuorii :D Toki jos vauvalla sattuu olemaan vaikka itkuinen ilmavaiva hetki, sitten syön vasta kun se hänellä on helpottanut.
Eikä siinä syömisessäkään montaa minuuttia mene etteikö sitä ehtisi tehdä vaikka samalla kun vauvan kanssa seurustelee tms.
Vauvasi ei ilmeisesti ole allerginen ja muutenkaan hyvin vaativa? Meillä vauvan kanssa kokkaaminen on käytännössä mahdotonta, sillä vauva huutaa, rimpuilee, puree ym. jos yrittää tehdä jotain kun hän on sylissä. Jos yrittää syödä vauva sylissä, hän vetää ruuat päälleen ja kiemurtelee niin että tippuu lattialle... Häntä pitää siis jatkuvasti kantaa ja viihdyttää, muuten tulee hysteria! Ja ei viihdy sitterissä enää ollenkaan, syöttötuolissa juuri sen aikaa kun häntä syöttää. Meinasi kaataa sitterin, joten en enää uskalla siihen laittaakaan, syöttötuoliinkaan ei voi jättää jos ei itse ole vieressä, senverran jo sitäkin keikuttaa ja pois pyrkii!
Taitaa olla aika harvinaisia ne vauvat, jotka vaativat viihdytystä joka ikinen minuutti. Jos siis viilataan pilkkua ja puhutaan todellakin joka ikisestä minuutista. Toisaalta ehkä jotkut äidit haluavat ne vähäisetkin rauhalliset hetket tehdä jotain muuta kuin kokata. Mulle se ruoanlaitto kuuluu päiviin kuitenkin, että teen sen sitten vaikka ainoalla mahdollisella hetkellä. Vauvojen vaikeusasteetkin kun tuntuvat olevan välillä suhteellisia käsitteitä ;) ..vauvat ovat erilaisia ja myös äidit.
Mutta ihan mielenkiinnosta nyt kysyn, mikäli tämän vastaukseni luet, että onko vauvasi sylissä kannettavana ja viihdytettävänä todellakin sen kaiken ajan päivästä, eikö viihdy esim. lattialla liikkuen tms. Miten käyt wcssä..??
Miten tuo allergia liittyy kokkailuun?
Kyllä meidänkin vauva sitä viihdytystä kaipaa valveilla ollessaan, pälätän ja lauleskelen hänelle lieden äärestä :D
Wc käynnitkin ovat ongelma! Vauva joko huutaa pinnasängyssä, tai vessan oven takana. Joskus jätän oven auki, mutta silloin vauva konttaa kaivamaan likakaivoa tai roikkuu kiinni vessanpöntössä/jalassani.
Allergia liittyy kokkaukseen niin, että tiettyjä ruoka-aineita ei voi käsitellä, jos välillä pitää olla vauva sylissä. Siis vauvalle tulee reaktio ihokontaktista esim. maidosta, porkkanasta, maissista jne. Ja uskon että allergian takia vauva on myös erityisen ärtyisä ja itkuinen. Onneksi ei reagoi sentään hajuista, niinkuin tuttavan lapsi jolla on kala-allergia!
itse syön yleensä ensimmäisen "aterian" vasta kun neiti (9kk) menee päiväunille, eli kahdentoista aikoihin. tätä ennen siis vain kahvia. tuo eka ateria koostuu yleensä ruisleivästä runsailla täytteillä sekä jugurtista tms. sitten joskus neljän aikoihin välipalaa meille molemmille, eli tytölle perunaa ja itselle pussikeitto tai edellisen päivän ruokaa tms.. varsinainen päivällinen syödään sitten noin seitsemän aikoihin, ja sen valmistusta tyttö seuraa mielellään syöttötuolistaan, tutkii lelujaan ja vähän maisteleekin "sallittuja" ruoka-aineita.
vauvat tosiaan ovat erilaisia: omani jaksaa olla tuolissaan esim. koko pizzan, keiton tms. enemmän "näpertämistä" vaativan ruoan tekoajan, joku taas ei tosiaan viihdy hetkeäkään yksin - hoitolapsista olen tämän aiemmin huomannut ja arvelin itsekin joutuvani einesdieetille lapsen synnyttyä mutta toisin kävi. :)
aamupuuroa, kun oon herääny, lounas samaan aikaan vauvan kanssa, vuorotellen pistelen ruokaa omaan ja pojan suuhun. välipala on kahvia ja pullaa... sit teen jonku salaatin tms ja pojan mentyä nukkumaan iltapala. lasken painonvartijoitten pisteitä, niin vähä pakkoki syödä säännöllisesti eikä mitään eineksiä. 9 viikkoo ja - 8kg, ihanaa!!! ja silti pystyy joka päivä syömään pullaa, imetyksestä saa 5 lisäpistettä ;)
kyllä mullakin poika 9kk roikkuu lahkeessa, mutta annan hälle jonku kipon tai istutan syöttikseen, ihan hyvin pystyy kokkaileen. ja poikanen rakastaa katella perunoitten kiehumista, kun tietää et kohta saa ruokaa, oikein tärisee ootellessaan
Äiti syö mitä syö samalla kun juoksee vauvan perässä. Vauva 8 kk on juuri oppinut itse nousemaan tukea vasten pystyyn. Niin paljon ei kuitenkaan päästä vielä älliä löydy, että ymmärtäisi pitää kiinni, vaan tyttö päästää irti, kaatuu ja huutaa. On sen verran temperementtinen pakkaus, että ei todellakaan rauhoitu itse, vaan vaatii aina äidin sylin (nykyään todellakin aina ÄIDIN sylin). Toinen "hauska" juttu on kaikenlaiset vetolaatikot, jotka on kiva avata, jättää sormet väliin ja taas huutaa. Ovien kanssa on sama juttu; erityisen kivaa on jättää sormet sarana puolelle väliin.
Sitterissä meillä ei ole voitu olla enää kolmeen kuukauteen ja syöttötuolissa on kamalan tylsää. Päiväunia nukutaan 2 x ½ tuntia, ja sen ajan äiti käyttää mieluummin johinkin muuhun kuin ruuanlaittoon.
Vauva kyllä palkitsee äidin nukkumalla yöllä klo 20-08, yleensä heräämättä kertaakaan. Joskus siis klo 20 jälkeen alkaa meidän taloudessa herkkujen keittely. Yleensä en kuitenkaan jaksa.
Anteeksi, tästä tuli nyt vähän valitusvirsi ja poikkesi aiheesta. Ohi menevä vaihe tämäkin taas on ja kun tyttö saa vähän varmuutta liikkeisiinsä, helpottanee elämä taas.