nostan sinulle,
yksinäisen maljan
enkä tule edes humalaan.
lähtösi jälkeen olen juonut,
ennen humalluin sinusta.
minua paleltaa, nukkua yksin,
enkä edes tahdo, ilman sinua.
taisitkohan edes tietää,
tahi muistaa:
sinä olit se rakkain,
olit minun kaikkeni
yksinäisen maljan
enkä tule edes humalaan.
lähtösi jälkeen olen juonut,
ennen humalluin sinusta.
minua paleltaa, nukkua yksin,
enkä edes tahdo, ilman sinua.
taisitkohan edes tietää,
tahi muistaa:
sinä olit se rakkain,
olit minun kaikkeni
Vastaukset 1
Vanhimmat
huoh - pidin tästä runostasi kovin paljon,
vaikka siinä olikin kaihoisaa ikävää, tai
ehkä juuri sen vuoksi.
Runon päätös on kaunis.
Kiitos lukunautinnosta ja lempeitä tuulia
luokses toivottaa Rellu.