Vähän tässä kyselisin, kun oon aika kauan jo miettiny yhtä asiaa.. Mulla oli tosi hyvä kaveri (poika), niin luulin. Taino on se hyvä mutta vähän liiankin hyvä koska rakastui minuun. Puol vuotta pysyttiin ystävinä asiasta huolimatta mutta sit se sano ettei enää kestä sitä että on lähelläni mutta ei saa minua kokonaan. Joko siis piti alkaa seurustella tai jäähdyttää välejä siksi, kunnes tämä poika olisi unohtanu mut.
No tietäähän sen ettei rakastumisen jälkeen niin helposti toista unohdeta, ainakin kun pari kertaa kuukaudessa tulee nähtyä vähän väkisinkin, kun pyöritään samoissa kaveripiireissä. Itseäni sattui, koska ei mulla paljon niin hyviä kavereita, oikeestaan ystäviä, ole eikä ollut. Kuitenkin olen tottunut jättämiseen joten pikkuhiljaa aloin unohtaa tämän tyypin. (asiaa auttoi myös se että yritin tarkoituksella vältellä tätä tyyppiä).
Tuskan hellittämisen ja unohtamisen myötä aloin pikkuhiljaa innostua taas tutustumaan uusiin ihmisiin. Kuitenkin satuin törmäämään tähän entiseen kaveriini ja juteltiin pitkät pätkät että mitä sille kuuluu ja mit vastaavasti mulle. Seuraavana yönä tää tyyppi tunkeutu mun uniin, samoin parina sitä seuraavina öinä. Ja jotenkin oon sattunu törmäämään siihen paljonkin kaupungilla.
Nyt sitten itse kysymykseen.. Voinko olla ihastunut siten, etten itse tajua sitä? Tyyppi on todella ihana, mukava ja hyvännäköinenkin, mutta ei semmosta valtavaa perhosmäärää koskaan ole vatsanpohjassa pyöriny tän tyypin takia. Toisaalta tunnen suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta, sellaista että haluaisin hänen syliinsä ja lähelleen, istua vain hiljaa kahdestaan hänen kanssaan luonnon helmassa ja näin poispäin. Voiko se vain olla jotain läheisyydenkaipuuta vai ehkä ihastumista? Ja jos alkaa seurustella niin tunteiden pitäisi kuitenkin olla jotain enemmän kuin vain läheisyydenkaipuuta, eikö niin?
Mulla on suuri ikävä ystävääni, enkä tiedä pitäiskö väittää että pidän hänestä enemmän kuin ystävänä jotta saisin hänet heti takaisin vai mitä pitäisi tehdä. Yöt olen nukkunut harvinaisen huonosti viimeisen viikon ajan joten olen jo aivan sekaisin siitäkin syystä :/
No tietäähän sen ettei rakastumisen jälkeen niin helposti toista unohdeta, ainakin kun pari kertaa kuukaudessa tulee nähtyä vähän väkisinkin, kun pyöritään samoissa kaveripiireissä. Itseäni sattui, koska ei mulla paljon niin hyviä kavereita, oikeestaan ystäviä, ole eikä ollut. Kuitenkin olen tottunut jättämiseen joten pikkuhiljaa aloin unohtaa tämän tyypin. (asiaa auttoi myös se että yritin tarkoituksella vältellä tätä tyyppiä).
Tuskan hellittämisen ja unohtamisen myötä aloin pikkuhiljaa innostua taas tutustumaan uusiin ihmisiin. Kuitenkin satuin törmäämään tähän entiseen kaveriini ja juteltiin pitkät pätkät että mitä sille kuuluu ja mit vastaavasti mulle. Seuraavana yönä tää tyyppi tunkeutu mun uniin, samoin parina sitä seuraavina öinä. Ja jotenkin oon sattunu törmäämään siihen paljonkin kaupungilla.
Nyt sitten itse kysymykseen.. Voinko olla ihastunut siten, etten itse tajua sitä? Tyyppi on todella ihana, mukava ja hyvännäköinenkin, mutta ei semmosta valtavaa perhosmäärää koskaan ole vatsanpohjassa pyöriny tän tyypin takia. Toisaalta tunnen suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta, sellaista että haluaisin hänen syliinsä ja lähelleen, istua vain hiljaa kahdestaan hänen kanssaan luonnon helmassa ja näin poispäin. Voiko se vain olla jotain läheisyydenkaipuuta vai ehkä ihastumista? Ja jos alkaa seurustella niin tunteiden pitäisi kuitenkin olla jotain enemmän kuin vain läheisyydenkaipuuta, eikö niin?
Mulla on suuri ikävä ystävääni, enkä tiedä pitäiskö väittää että pidän hänestä enemmän kuin ystävänä jotta saisin hänet heti takaisin vai mitä pitäisi tehdä. Yöt olen nukkunut harvinaisen huonosti viimeisen viikon ajan joten olen jo aivan sekaisin siitäkin syystä :/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulisinpa, että tunnet jotain tuota tyyppiä kohtaan.
Ajatteleppa muita kavereitasi. Onko sinulla vastaavia tuntemuksia/ajatuksia ketään muuta kohtaan?
Tietenkään sinun ei kannata alkaa seurustelemaan, jos et halua. Mutta jos tämä ei ole syynä, niin miksipä ette kokeilisi? Voihan olla, että et tunne ns. normaaleja ihastumisen tunteita, koska tunnet pojan jo niin hyvin ja hän on tuttu sinulle. Kun kirjoitit, että tunnet suurta yhteekuuluvuuden tunnetta, niin minusta ainakin kuulostit ihan rakastuneelta. Samoin menetetyt yöunet kuulostivat viittaavan tähän.
Mutta vain itse voit tehdä oman ja oikean ratkaisun tämän asian suhteen. Oma mielipiteeni on, että jos kerran tunnet tuolla tavoin, niin teidän pitäisi ehdottomasti yrittää. Mutta jos ajatus seurustelusta jollain tapaa ahdistaa/ei tunnu oikealta, niin sitten ei tietenkään. :)
Niin.. Eihän mulla muita kohtaan moisia tunteita oo, eikä vastaavanlaista ikävää, eikä muutenkaan. Ei ystäviä, ei luonnollisesti perheenjäseniäkään kohtaan eikä muutenkaan. Sinänsä haluaisin alkaa seurustella tyypin kanssa mutta pelottaa, koska en ole 100% varma tunteistani. Tän takia myös ajatus koko ihmisestä ahdistaa, koska en tiedä millä tavalla oikein ajattelen häntä. Enkä tiiä enää mitä hänkään ajattelee musta, ei varmastikaan vihaa tai inhoo mutta muuten on vähän epävarmuutta. Ehkä mun pitäis vain mennä sen kämpän ovelle vaikka sillä syyllä että oon sille vähän velkaa ja sitten pyytää, jos sille sopis pieni juttutuokio.
Mutta kiitos tuosta vastauksesta kummiskin. Jotenkin tämä tästä selviää, mutta ehkä voisin yrittää jutella sen tyypin kanssa. Annoit mulle toivoa, että ehkä tää tästä selviää nätistikkin. Kiitos :) Nyt vaan tekemään "sotasuunnitelmaa"..
Jos muille tai sulle tulee vielä ideoita lähestymissuunnitelman tai muuten vain mielipiteiden vaihdon kannalta niin antakaa palaa. Olen kiitollinen jokaisesta varsinkin aidosti auttamisen tahdosta lähteneestä vastauksesta.
Eipä kestä, kiva jos mun sekava viesti on jollain tapaa auttanut sua :)
Niin mutta sen halusin vielä sanoa, että ei varmaan kukaan voi olla koskaan 100% varma omista tunteistaan toista kohtaan. Mun mielestäni ihastumista/rakastumista seuraavat aina tällaiset neuvottomat tunteet ja sekavat ajatukset. Ja sitä miettii, että haluaako sittenkään sitoutua..
Mutta oikeesti toi juttusi kuulostaa siltä, että pidät siitä tyypistä todella paljon. Tavallaan vaikka kokeilisitte ja juttu ei toimisikaan, et olisi varmaan hävinnyt mitään, koska ainakaan sinun ei sitten tarvitsisi neuvottomana haikailla pojan perään, ja voisitte olla vain ystäviä tai mitä sitten ikinä päättäisittekään.
Muista, että tämä ei ollut mikään painostus ruveta seurustelemaan sen pojan kanssa, vaan pelkkiä perusteita sen puolesta, miksi teidän ehkä kannattaisi yrittää. Mutta asiat järjestyvät kyllä aina jollakin tavalla ja usein se on sitten lopulta kuitenkin se paras tapa :)
Olen ihan varma, että kyllä toi sunkin juttusi tosta ratkee!