Tänään Pieni Silkkinen tarjosi minulle pienet.
Olen siis tuubassa.
Eilen yöllä hän puristeli minun kroppaani ja sanoi: "ei grammaakaan läskiä". Se oli varmasti kauneinta mitä minulle on koskaan sanottu.
Sen sijaan hän tänään sanoi, että naapurin muija oli sanonut, että hän kyllä tietää mitä te kaksi naista siinä asunnossa teette.
Siksi minä tänään juon.
Tänään minun pyöräni tärähti ja minä ajattelin, että mitä helvettiä, mihin mä olen osunut. Orava nökötti tarakalla. Mä sanoin oravalle, että kyllä sä saat olla minulle kaverina, mutta se lähti.
Joskus minä olen halunnut antaa pusun linnulle, jollekin tiaiselle, kertoakeseni miten mä tykkään niistä. Mutta ei ne lainkaan ymmärrä sellaista. Ne käsittää kun näkee lähetyvän suun, että minä syön ne tai jotain. Linnut hirveän monta kertaa käsittää väärin. Kun mä annan valkoposkihanhelle leipää, niin ne ajatttelee, että se on heidän leipänsä, mutta m8itö se teke ton kädessä. Linnuilla on katsos ihan aidot tunteewt, mutta mun elämä on jotauin teatteria.
Mun ei pitäisi varmaan pyöräillä kun minä olen juonut näin, se ei vastaa minun vastuullisen ihmisen imagea. Mä haluaisin vain ottaa linnun ja silittää sitä ja kertoa, että me olemme kavereita, mutta se ei ymmärrä. Ne eivät ole koskaan ymmärtäneet. Aina vain, että minä olisin syömässä niitä. Mutta kun minä kuulen kurjen huudon, niin siinä on enemmän tunnetta mukana kuin mun koko elämässäni. Tai kun joutsen kajauttaa huutonsa pesinälammellaan. Mä haluan olla osa siitä. Mutta ei ne tajua. Koskaan. minä haluan kertoa, että me olemme kavereita, mutta ei ne tajua. Pieni Silkkinen silittää minua kun me olemme pesässä yöllä, että me olemme kuin joutsenet lammella,.
Olen siis tuubassa.
Eilen yöllä hän puristeli minun kroppaani ja sanoi: "ei grammaakaan läskiä". Se oli varmasti kauneinta mitä minulle on koskaan sanottu.
Sen sijaan hän tänään sanoi, että naapurin muija oli sanonut, että hän kyllä tietää mitä te kaksi naista siinä asunnossa teette.
Siksi minä tänään juon.
Tänään minun pyöräni tärähti ja minä ajattelin, että mitä helvettiä, mihin mä olen osunut. Orava nökötti tarakalla. Mä sanoin oravalle, että kyllä sä saat olla minulle kaverina, mutta se lähti.
Joskus minä olen halunnut antaa pusun linnulle, jollekin tiaiselle, kertoakeseni miten mä tykkään niistä. Mutta ei ne lainkaan ymmärrä sellaista. Ne käsittää kun näkee lähetyvän suun, että minä syön ne tai jotain. Linnut hirveän monta kertaa käsittää väärin. Kun mä annan valkoposkihanhelle leipää, niin ne ajatttelee, että se on heidän leipänsä, mutta m8itö se teke ton kädessä. Linnuilla on katsos ihan aidot tunteewt, mutta mun elämä on jotauin teatteria.
Mun ei pitäisi varmaan pyöräillä kun minä olen juonut näin, se ei vastaa minun vastuullisen ihmisen imagea. Mä haluaisin vain ottaa linnun ja silittää sitä ja kertoa, että me olemme kavereita, mutta se ei ymmärrä. Ne eivät ole koskaan ymmärtäneet. Aina vain, että minä olisin syömässä niitä. Mutta kun minä kuulen kurjen huudon, niin siinä on enemmän tunnetta mukana kuin mun koko elämässäni. Tai kun joutsen kajauttaa huutonsa pesinälammellaan. Mä haluan olla osa siitä. Mutta ei ne tajua. Koskaan. minä haluan kertoa, että me olemme kavereita, mutta ei ne tajua. Pieni Silkkinen silittää minua kun me olemme pesässä yöllä, että me olemme kuin joutsenet lammella,.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Se aivoton mulkunlutkuttaja saisi kuulla, että mä olen lukenut Raamatun neljäsit läpi ja minä tiedäön mikä on suurin uhraus, mitä ihminen voi koskaan tehdäö: se on -omas elämä!
Mä olen uhreannut koko elämäni sille, etä mä näyrtän heinolta. Sorsan pojat seuraa emoa. Ihmiset seuraa minua, koska minä olen hieno, mä olen uhrannut koko elämäni sille että mä olen hieno. Kutsu perjkele emakko lesboksi, itse hillut minarissa baarissa kieli pitkällä jonkun mulkun takia. Minua ohjaa KORKEAMMAT PÄÄMÄÄRÄT.
Ja mä kaadun jäkälämättäälle ja se on väriltään kuin syksyn taivas ja pehmeä ja silkkinen kuin naisen iho ja kaverina mulla on tiaiset jha ne h7ullut luulee, että minuia kiiinnostaa niiden syöminen.
Hän taitaa olla todella päissään, ei mitään tolkkua!!
Näin paljon tolkkua en ite oo saanu catsyn jutuista aikoihin. :D Hieno homma kun jaoit meidän kanssa.
Kun mun taikajuomani valmistuu ja saan maistaa sitä, minäkin kirjoitan tänne yhtä hienoja juttuja kuin nämä Catsyn jutut. Minua nauratti ja tuli myös kyyneleet silmiin.
Catsy catsy, mikä kaunosielu sinä olet ja miten sinua on elämä kohdellut tai oikeastaan ihmiset kohdelleet - voi vain aavistella.
Joka tapauksessa kaunista, mitä kirjoitit oravasta, tinteistä ja kurjista. Kurkien huudossa on enemmän tunnetta kuin sinun koko elämässä? Niinkö se meni?
Catsy catsy, ei kurkien huudossa ole "tunnetta", tunne on sinun sisälläsi, tunteen aiheuttaa sinussa kurkien huuto. Miten tosi tosi tosi ihanaa oli lukea, että se sykähdyttää sinua. Niin minuakin! Mina saan usein aivan valtavia kiksejä tuolla luonnossa kaikesta siitä, mitä siellä näen tai kuulen... En olisi osannut itse kuvata sitä noin jotenkin HIENOSTI! Ota jooko kohtapuoleen uudelleen kännit ja kirjoita sitten taas :)
Oli niin kammottava sumu, että valkoinen keppi melkein piti olla. Tienviitta kuitenkin sanoi, että Peräjärven lintutorni. Tornista näkyi vain entistä selkeämmin se, mikä maastakin, eli se, että ei näe minnekään. Mutta kurjet näkivät minut ja huusivat.
Kerran olin yöllä yksin teltassa Sipoossa Storträskillä. Ja heräsin johonkin pimeässä yössä. Kuulin sitten kun kurjet huusivat pimeässä. Ne huusivat koko aamuyön. Päivällä ne näkevät toisensa eikä ole tarvetta huutaa.
Sitten minä kokosin telttani ja se ulkoteltta oli täynnä hämähäkkejä. Punarinnan poikue oli kaverina, varmasti ensimmäistä kertaa näkivät ihmisen. Tai sitten ne ajattelivat, että miten minä vien telttoineni kaikki niiden hämähäkit niiltä.
Kun minä riisuin kenkäni, niin hämähäkki oli liiskaantuneena sukkaani. Mutta minä kävin aamu-uinnilla siinä järvessä ja kurjet huusivat koko ajan taustalla. Ensimmäistä kertaa kesällä vesi tuntui lämpimältä.
Mutta Peräjörvellä, viime vuonna kun oli vähemmän sumua, järvi oli tyyni ja hiljainen ja minulle ehti tulla kylmä. Joutsen kaarsi järven ympäri niin läheltä että kuulin kuinka sen sulat pitivät ääntä ja se loiskahti keskelle lampea ja kajautti omistajan huudon niin että tuntui luihin ja ytimiin. Ja kurjetkin innostuivat raikaamaan.
... rakastan lintuja ja niiden tarkkailemista :)
Metsässä. Hiljaisuutta rikkoi vain hömötintin tirskutus jossain kauempana tai ukkometson siipien havina sen syöksyessä karkuun lähestyvää ihmistä. Suppilovahveroiden ruskea väri kuin arvokkain kulta. Kaikki aistit valppaina kuuntelen metsän puhetta.
Tässä hiljaisuudessa elän vahvemmin kuin missään äänten täyttämässä maailmassa.
... metsään. Juuri tuota kaipaan nyt! Ehkä huomenna pääsen.
Minä olen taas huomenna kaupungissa...
Jee birdwatching,
ikävä että kesä on jo ohi,
ei voi enää käydä biitsillä...
Catsy sinusta. paljon iloa sinusta on ollut, ja ihmetystä ja kauhistusta. elä pelottele lintuja. ja pieni ihra on hyväksi.
Parhaat naurut hetkeen, kiitos siitä! Juu, ja minäkin luonnonystävä...
Ei mutta, kyl nyt taas pistää naurattamaan!
Hän joka uskoo satuihin, mutta joka kerta toisensa jälkeen, tarinansa kerrottuaan upottaa satunsa suohon, josta ei pelastua edes tarvitse, koska satuihin ei tässä elämässä pidä uskoa.
Jos sinä olisit joutsen, rakkaasi olisi se ruohomätäs jonka varaan pesänsä rakentaa.
Juuri tuo saduissansa itkettää...