Keksikääs nyt jo jotain räheetä juteltavaa

Oli tarkoitus sanoa, että ei käytetä nimimerkkejä, jottei niillä olisi vaikutusta arviointeihin.

Pehmeä lämmin kätesi

sen suonet sykkivät

sormieni alla.

Sinun lämmin kätesi

suukotan sen jokaista sormenpäätä -

rakastan sinua.

Painan poskeni kädellesi

minun poskeni -

sinun kädellesi.

Syksy
Puiden keltainen kuvajainen vedessä.
Taivaalla hanhiaura halkoo ilmaa.
Kuin kutsu lähteä.

Tämän syksyn minä talletan sisääni.

Talvi
Valkoisessa äärettömyydessä pienet jäljet.
Katoavat metsän uumeniin,
kutsuen seuraamaan.

Tunnen voimakkaasti elämän voiman.

Kesä
Tuulen lempeä pyyhkäisy ihollani
kuin huulesi.
Veden liplatus laiturin alla
kuin pehmeä äänesi.

Kehoni muistaa, vaikka olet mennyt.

Kevät
Linnut kuin tuhannet huilut metsästä ja järveltä.
Äänten voima sekoittuu huumaavaan tuoksuun.
Minun sisälläni soi.

Kun sinä tulet, hukutan sinut itseeni.

Kuollut lehti polulla.
Se on irronnut puunsa rungosta,
se on kuollut.
Se on kaunis, keltainen ja punainen.
Se on kuollut
mutta siinä näkyy vielä suonet.
Kuinkahan kaukana se on
elämästään?
Ei niihin suoniin elämänvirtaa
enää voi pakottaa,
kuolleita joka solu.

Mutta se puu, joka on nyt lehdetön,
se edelleen elää!
Kun tulee kevät,
alkaa raskaanaoleva silmu kasvaa
ja uusi lehti syntyy,
tuore ja innokas kurkottumaan
aurinkoa kohti.

Olen puu, en lehti.
Tekoni syntyvät, elävät,
kuolevat.
On lehtiä, joista on vaikea
päästää irti,
lehtiä, joiden soisi elävän ikuisesti.

En kuole lehtieni mukana,
uusia syntyy ajastaan.
Yritän muistaa.

Tahdon vain uskaltaa,
ottaa ilmaa ja sukeltaa,
elämän virtaan vuolaimpaan,
rakkauden mereen aavoimpaan.