Vaikea testi tässä

Teille, jotka luulette, että sijariksi pääsevät kaikki haluavat. Me kävimme pride-valmennuksen vuonna 2004. Ennen kurssille hyväksymistä oli tapaamisia ja yhteydenottoja sos.työntekijöiden kanssa. Kaikkien kotitehtävien ja luentojen lisäksi hlökohtaisia tapaamisia oli monia, niin sos.toimistossa kuin meillä kotonakin. Oli asiantuntija-paneeleita ja ryhmäharjoituksia ym. Kaikissä tapaamisissa mentiin ns. pintaa syvemmälle ja olivat erittäin avartavia. Me ja kouluttajat tulimme tietoisiksi valmiuksistamme. Ryhmässämme oli 5 pariskuntaa, joista loppujen lopuksi vain meille on sijoitettu. Kaikki olivat ihania, lämpimiä ihmisiä. Tarkoitan tällä sitä, että koulutuksen aikana on tarkoitus arvioida hakijaperheiden valmiudet tärkeän asian hoitamiseen. Moni tulee koulutuksen aikana myös itse tietoiseksi, jos ei haluakaan ryhtyä sijaisvanhemmaksi.Ei ole ollenkaan itsestään selvää, että kaikki jotka vain haluavat, pääsevät sijaisvanhemmiksi.. kyllä on käyty tarkka seuranta. Tosin vasta tätä sisällöltään rikasta "työtä" tehdessä moni asia valkenee ja elämä opettaa.