Isoäitinikuoli noin 2 vuotta sitten. Eläessään hän oli kertonut nähneensä enkeleitä/haamuja.
Hän ei kertonut kuin 3 tapausta. Ensimmäinen oli, kun tätini lapsi kuoli melkein syntymänsä jälkeen.Isoäitini sanoi nähneensä kuinka lapsen henki haihtui ruumiista. Toisessa kohtaamisessa mummoni oli sairaalassa kipeänä kun jeesuksen näköinen hahmo ilmestyi hänen vierelleen sanomaan ettei ole mitään hätää ja hänen tehtävänsä täällä ei ole vielä täytetty. Kolmas tapaus sattui juuri ennen hänen kuolemaansa. Häneltä olijouduttuamputoimaan toinen jalka leviävän kuoliontakia, eikä hän tuntunut kestävän niitä tuskia. Itki vain vuoteellaepätoivoisena ja suri tekoja jotka olivat jääneet tekemättä. Muutamaa päivää ennenkuolemaansa Jeesuksen näköinen hahmo lohduttamaan häntä ja sanomaan, että hän on pääsevä hänen ja isänsä tykö paikkaan jossa ei tunne tuskaa,kipua..ei minkäänlaisia murheita.
Mummoni oli hyvin hyvin uskovainen ihminen ja siksi voin levollisin mielin ajatella hänen päässeen rauhaan.
Isoäidin kuoleman jälkeen kuitenkin olen tuntenut usein kuin joku tuijottaisi minua. Henkeäniahdistaa ja jännitän unen tuloa. Noin vuosi sitten kun olin yksin kotonani ja ryhtymässä nukkumaan, tunsi, kuinka jokin kulki eteisessä oveni edessä ja raotti ovea. Olin aivan hysteerinen ja laitoin valon päälle. Sen jälkeen ei enää tapahtunut mitään. Siitä noin kuukauden päästä aloin kuulla outoa ääntä kattoni yläpuolelta. Se oli pätkittäistä särinää, kuin hyttynen olisi pärisyttänyt siipiään. Nämä äänet loppuivat muutaman kuukauden päästä. Eräänä yönä viimekeväänä heräsin aamuyöllä arkena siihen, kun tunsin kovan kylmyyden. Se oikein poltteli jalkojani. avasin silmäni ja huomasin savumaisen hahmon istuvan tuolillani n. 20 cm päässäminusta. Aivan kuin se olisi tuijottanut minua huolestuneena tai anteeksipyytävästi. Hahmo hävisi valonnopeudella sytyttäessäni lukuvaloni.
En tiedä johtuvatko nämä näkyni siitä, että olin vihainen isoäidilleni tämän kuollessa, enkä tahtonut uskoa hänen menehtymiseensä tai olenko muuten vain ihan sekaisin. Pelkään joka yö että tämä aave ilmestyy edellistä pahantahtoisemmissa merkeissä. Voi kunpa vain löytäisin keinon jolla saisin annettua mummillenirauhan, ja jos hän on rauhassa ja nämä näyt ja tunnot tuntuvat huonosta itsetunnosta, niin löytäisinpähän ainakin minä hyvän mielenrauhan. Rauha hänen sielulleen ja jokaiselle joka maan päälle on tuomittu vaeltamaan.
Hän ei kertonut kuin 3 tapausta. Ensimmäinen oli, kun tätini lapsi kuoli melkein syntymänsä jälkeen.Isoäitini sanoi nähneensä kuinka lapsen henki haihtui ruumiista. Toisessa kohtaamisessa mummoni oli sairaalassa kipeänä kun jeesuksen näköinen hahmo ilmestyi hänen vierelleen sanomaan ettei ole mitään hätää ja hänen tehtävänsä täällä ei ole vielä täytetty. Kolmas tapaus sattui juuri ennen hänen kuolemaansa. Häneltä olijouduttuamputoimaan toinen jalka leviävän kuoliontakia, eikä hän tuntunut kestävän niitä tuskia. Itki vain vuoteellaepätoivoisena ja suri tekoja jotka olivat jääneet tekemättä. Muutamaa päivää ennenkuolemaansa Jeesuksen näköinen hahmo lohduttamaan häntä ja sanomaan, että hän on pääsevä hänen ja isänsä tykö paikkaan jossa ei tunne tuskaa,kipua..ei minkäänlaisia murheita.
Mummoni oli hyvin hyvin uskovainen ihminen ja siksi voin levollisin mielin ajatella hänen päässeen rauhaan.
Isoäidin kuoleman jälkeen kuitenkin olen tuntenut usein kuin joku tuijottaisi minua. Henkeäniahdistaa ja jännitän unen tuloa. Noin vuosi sitten kun olin yksin kotonani ja ryhtymässä nukkumaan, tunsi, kuinka jokin kulki eteisessä oveni edessä ja raotti ovea. Olin aivan hysteerinen ja laitoin valon päälle. Sen jälkeen ei enää tapahtunut mitään. Siitä noin kuukauden päästä aloin kuulla outoa ääntä kattoni yläpuolelta. Se oli pätkittäistä särinää, kuin hyttynen olisi pärisyttänyt siipiään. Nämä äänet loppuivat muutaman kuukauden päästä. Eräänä yönä viimekeväänä heräsin aamuyöllä arkena siihen, kun tunsin kovan kylmyyden. Se oikein poltteli jalkojani. avasin silmäni ja huomasin savumaisen hahmon istuvan tuolillani n. 20 cm päässäminusta. Aivan kuin se olisi tuijottanut minua huolestuneena tai anteeksipyytävästi. Hahmo hävisi valonnopeudella sytyttäessäni lukuvaloni.
En tiedä johtuvatko nämä näkyni siitä, että olin vihainen isoäidilleni tämän kuollessa, enkä tahtonut uskoa hänen menehtymiseensä tai olenko muuten vain ihan sekaisin. Pelkään joka yö että tämä aave ilmestyy edellistä pahantahtoisemmissa merkeissä. Voi kunpa vain löytäisin keinon jolla saisin annettua mummillenirauhan, ja jos hän on rauhassa ja nämä näyt ja tunnot tuntuvat huonosta itsetunnosta, niin löytäisinpähän ainakin minä hyvän mielenrauhan. Rauha hänen sielulleen ja jokaiselle joka maan päälle on tuomittu vaeltamaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
huomasin just että aika paljon tuli kirjoitusvireitä :D älkää niistä välittäkö.
Vaikuttaa siltä, että mummillasi oli kuollessaan ns. syntien sovitus, eli hän uskoi Jeesuksen kuolleen hänen puolestaan ristillä. Hänellä näyttää myös olleen melko hyvä suhde Jumalaan. Ilmeisesti mummisi luki paljon Raamattua ja rukoili runsaasti sekä teki paljon hyviä töitä? Itse en voi kenestäkään sanoa varmuudella, mutta uskoisin että Raamtun sanojen mukaan "hän on hääaterialla Karitsan (=Jeesuksen) kanssa" toisin sanoen juhlii taivaassa vapaana kaikesta kivusta ja kärsimyksestä.
No sitten näihin sinun kokemuksiin. Kuten aiemmin viittasin, niin Raamatun mukaan taivaassa ei ole kärsimyksiä eikä murhetta. Taivas on yksinkertaisesti toisenlainen ulottuvuus ja tila kuin mitä me edes pystymme kuvittelmaan. Koskapa taivaassa ei siis murehdita, niin olen varma, ettei mummosi mieti sitä miten vihainen olit hänelle hänen kuollessaan, siitä tuskasta voit olla vapaa.
Raamatun mukaan on olemassa ainoastaa hyviä (Jumalaa palvelevia) ja pahoja (Saatanaa palvelevia) henkiä. Kummittelevia ihmisiä ei siis Raamatun mukaan ole, vaan nämä henget ovat yleensä Pahoja Henkiä, jotka useni matkivat kuolleita ihmisiä.
Mummillesi näyttää sairaalassa ilmestyneen itse Jeesus, mikä on todella hienoa. Yksi tavallinen henkien erottamistapa onkin omat aistimukset henkiä kohdattaessa. Yleensä ihmien pelkää pahojen henkien läsnäolossa. Hyvät henget, kuten enkelit, eivät tuo tullessaan pelon tunnetta, vaan rauhan, levon ja ilon tunteita. Toinen hyvä tapa erottaa henget on lukea esim. ääneen Raamatusta kohtaa, jossa todetaan pahojen henkien joutuvan lopulta kadotukseen. Jos henki alkaa reagoida kielteisesti ja väistelevästi tähän kohtaan, on kyseessä paha henki. Hyvien henkienhän ei tästä tarvitse olla huolissaan.
No, mennäänpä nyt viimein niihin sinun kokemuksiin ;) Oletko joskus harrastanut spiritismiä, okkultismiä, lasin liikkuttelua, tarot-korteista lukemista tms. "rajatietoon" tai "huuhaahan" liittyvää hommaa? Yhdenkin kerran kokeilu on riittävä. Onko suvussasi ollut tällaista, esim. toisella mummollasi tai jopa hänen vanhemmillaan, vaikea tietysti tietää niin kauas.
Pahoja henkiä on mahdollista karkoittaa ja niistä on mahdollista päästä eroon. Tosin jos uskomattomasta (eli ei-uskovasta) tai hänen ympäristöstään karkoittaa pahan hengen, tulee se kohta takaisin kahta kauheampan. Se kun on sillä lailla, että yhteen ihmiseen ei mahdu kuin yksi henki, joko Pyhä tai Paha Henki. Lopullisen rauhan siis saa vain uskova ihminen, joka on Jumalalle kuuliainen.
Olipas ristiriitainen juttusi!
Heität siihen herjaa joka suuntaan!
Otahan selvää vaikkapa todellista tietoa saadaksesi.
Kun aivosi, jotka sinua johtaa, mätänevät, kompostoituvat, muuttuvat ravinnoksi muille eliöille, atomit hajoavat ja siirtyvät ankeriaan, iilimadon, horsman, tatin, koivun jne osaksi.
Maailmankaikkeuden tasapainossa kaikki säilyy ennallaan. Vain muoto muuttuu.
Et siis voi niilla aivosi osilla luoda logaritmeja, et nauttia Mozartista, et tuntea kiimaa, et nauttia suklaasta, et niin yhtään mitään!
No jotain jää, esim se työsi idea; Sibeliuksen luoma sinfonia soi, kun Lahden Sinfonikot sen kajauttavat. Olkoon se sitten vaikka se henki. Mutta nuo muut huuhaasi...
OK. Myönnän, että olet 'oikeesti nähnyt' sen utuolennon. Ihmisen aivon ohimolohkossa syntyy kuva, joka tulee ajattelun voimasta. Siis Sinun itsesi ajattelun. Ei enää kuolleiden, vaikka heitä ajatteletkin kauniisti. Tai peläten.
Ota selvää, älä ole pässi!
www.vapaa-ajattelijat.fi
onko ne ainoat ilosi suklaan syöminen jne? Hiukan tylsää ja ikävystyttävää elämää vietät. Ei kuullosta vapaalta ajattelulta vaan pussissa elämiseltä.
Suklaansyöntikohdanko vain tuosta tekstistä ymmärsit? Voi näitä suomi24-palstalaisia, turha selittää mitään liian monimutkaista.
ifju9uiaSJisojhåA
otan osaa