löytyykö joukostamme ketään toista, joka ei saa mitään tukia ja avustuksia työttömänä.
Käsi ylös kellä näin on.
Itselläni käsi ylhäällä.
Ansiosinonnaisen menetin kun olin ollut ulkomailla ja työssäoloehto ei täyttynyt.
Kelan päivärahaa en saanut miehen tulojen takia.
Koulutustukea en saanut kun en saa päivärahaa.
Uudelleen koulutettuna en saa töitä kun olen liian vanha (49)
Eipä tässä enää keksi mitä tekisi muuta kuin olla ja hyväksyä tilanne.
Aikanaan kai en saa eläkettä kun ei ole ansioita.
Käsi ylös kellä näin on.
Itselläni käsi ylhäällä.
Ansiosinonnaisen menetin kun olin ollut ulkomailla ja työssäoloehto ei täyttynyt.
Kelan päivärahaa en saanut miehen tulojen takia.
Koulutustukea en saanut kun en saa päivärahaa.
Uudelleen koulutettuna en saa töitä kun olen liian vanha (49)
Eipä tässä enää keksi mitä tekisi muuta kuin olla ja hyväksyä tilanne.
Aikanaan kai en saa eläkettä kun ei ole ansioita.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Minulla sama juttu. Mutta eikös sitä jotain eläkettä saa, vaikkakin pientä.
suomen kansalainen ja asunut vähintään 20 vuotta suomessa.Kansaneläke ja tulot jotka oot saanut suomessa sen jälkeen kun olet täyttänyt 23v ja tuloista ulkomailla, saat eläkkeen kyseisestä maasta.
Tarkoitin tuloista, jotka olet saanut,
olin pitkään ilman rahaa, nyt pakko työllistin itseni, en viihdy työssä mutta meneehän se.
Olen ollut ilman mitään rahaa 90-luvulla ja..80-luvulla..se kauheeta..ihan pakko löytää jotain.Jos aikoo elää.Kyllä oikeus tyttömyys turvaan pitäs olla henkilökohtanen ..tollain ajetaan eroomaan puolisosta.Eihän puoliso maksa mun verojakaan tms.Ja kuvitelkaa miten pieni summa joku 23e päivälle tai 400euroo ja risat on.Sillä ei saa mitään!!menee köyhyys rajan alapuolelle.
Sinun kaltaisesi tilanteessa on lukemattomia.
Osa on tympeentyneenä jäänyt pois työkkärin kirjoilta. Olen työskennellyt alalla, joten olen joutunut siinä mielessä asian kanssa tekemisiin.
Itse olen sitä mieltä, että jokaineselle, joka joutuu vasten tahtoaan olemaan työttömänä, kuuluisi sellainen korvaus, että sillä tulee toimeen. Nythän ei niin ole. Työttömät kuitenkin maksavat kaikkein kovimman hinnan sen vuoksi, että yhteiskunnan ahneet haluavat vielä vähän lisää...
Täytyykö oma asunto myydä jotta saisi kelan päivärahaa tai sosiaaliavustusta?
Käytännön toteutus voi olla toinen eli pakotetaan myymään koti ja siirtymään vuokralle. Toimeentulotukea ei siis tipu ennenkuin koti on myyty ja siitä saadut rahat on "syöty".
Lain mukaan ei tarvitse myydä omistamaansa asuntoa, mikäli itse siinä asuu.
> Lain mukaan ei tarvitse myydä omistamaansa
> asuntoa, mikäli itse siinä asuu.
Näin on ja jos ei velkaa ja mikäli vielä mahtuu asumistuki normeihin niin saa toki pitää. Mopo on myös sallittu liikumaväline, mutta usein vanhastakin mersusta joutuu ainakin kustannus syistä luopumaan.
Ei omaa asuntoa, jossa asuu, voida velvoittaa myymään. Kelahan ei työmarkkinatuen ehtona sitä voisi missään tilanteessa vaatiakaan. Eikä myöskään toimeentulotuki, kyllä sen myöntäminen on asunnon omistamisesta riippumaton. Eri asia olisi sitten, jos asunto olisi vuokrattu ulkopuoliselle.
omistusasunnon joutuu myymään ja käyttämään rahat elämiseen, ennen kuin toimeentulotukea myönnetään.
Onko tätä käytäntöä joskus sovellettu vai kuulinko urbaanilegendaa varmana tietona?
Saattaa olla, että myyntivelvoite on asetettu joko liian suuren asunnon omistajille tai heille, joiden omistusasunto on vuokrattu, kuten tässä ketjussa onkin kirjoiteltu.
Liian suurta asuntoa koskeva rajoitehan on edelleen sekä toimeentulo- että asumistukilaissa. Ainakin vuokra-asunnon vaihtaminen pienempään on usein hankalaa, eikä omistuskämpän myyminenkään aina käy sukkelasti. Ilmeisesti tukia myöntävät viranomaiset edellyttävät, että ylimääräinen asunto myydään nopeasti, vaikka toimesta aiheutuisi tappioita myyjälle. Väheneehän tukien tarve joka tapauksessa, kun hakijat saavat myyntituloja...
Tampereella on sanottu selkein sanoi, että asunto-osake pitää myydä, muuttaa vuokralle ja vasta kun sen jälkeen on kaikki rahat käytetty elämiseen hakija on oikeutettu toimeentulotukeen.
Eivät suostuneet myymään asunto-osaketta, eivätkä saaneet toimeentulotukea ja pakkotilanteessa selvisivät elossa. Heidän pelastuksensa oli, että poika harrasti kalastusta ja sain ongittua kalaa hengenpitimiksi.
Ei tuo voi pitää paikkaansa edes Tampereella. Ei sellaista normaalitasoista asuntoa, jota käytetään omaan asumiseen, voida velvoittaa myymään toimentulotuen saamisen ehtona edes Tampereella, vaikka se taitaakin olla toimeentulotukiasioissa oikea villi länsi.
Jos asunto on selvästi luksusta ja tuottaa normaalia enemmän hoitokuluja, niin voisin kuvitella, että edellytetään vaihtoa edullisempaan asuntoon. Mutta kai sekin olisi lehtiin päässyt, jos sellaista olisi edellytetty.
Sitten on tietysti se tilanne, että asunto on annettu vuokralle. Sellainen asunto varmasti voidaan velvoittaa myymään.
niinkin yksinkertainen asia, että toimeentulotukihakemukseen pitää saada kirjallinen päätös ei jostain syystä koske Tampereen kaupungin sossua.
Kyselin jo kuukausia sitten voisinko tehdä asiasta rikosilmoituksen, mutta kuulemma olisi erittäin luultavaa etteivät viitsisi vaivautua edes tutkimaan asiaa.
Pitäsikö tehdä rikosilmoitus ja jonkin ajan kuluttua tehdä taas siitäkin asiasta kantelua oikeuskanslerille?
On se kumma kun joitakin tuo suomen laki ei koske ja nämä henkilöt saavat jatkaan "työnsä tekemistä" kenenkään puuttumatta asiaan sekä jatkaa palkkansa nostamista yhteiskunnan kukkarosta.
Jos todella tuo Tamperetta koskeva väite pitää paikkansa, niin minä tekisin siten, että vaatisin kirjatussa kirjeessä valituskelpoista päätöstä asiassa määräpäivään mennessä. Jos ei tule, niin sitten kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle.
En usko, että rikosilmoitus auttaa, tuo kantelutie taitaa olla ainut.
Tuo, ettei kunnan viranhaltija tahdo antaa valituskelpoista päätöstä, taitaa koskea myös Helsinkiä. On se kumma, että rikotaan lakia eikä asiaan saada korjausta. Eduskunnan oikeusasiamiehen/oikeuskanslerin kuuluisi käsittääkseni hoitaa tuollaiset asiat kuntoon.
Itselläni oli valtiotyönantajan kanssa ongelmatilanne. Pyysin oitis valtuskelpoisen päätöksen, ellei ongelmaa hoideta. Se hoitui parissa tunnissa. Valtion virkamiehellä ei olisi ollut paljon vaihtoehtoja: laki on sen verran selkeä, että tuskin kukaan virkamies jättäisi antamatta päätöstä sitä pyydettäessä. Kuntien viranhaltijoiden kohdalla näyttää olevan toisin. Siellä taitaa mielvalta rehottaa.
Laillisuuden valvonta
Valtioneuvoston oikeuskanslerilla on perustuslain turvaama itsenäinen ja riippumaton asema laillisuusvalvojana. Oikeuskansleri valvoo sekä valtioneuvoston että viranomaisten ja muun julkisen toiminnan lainmukaisuutta. Hänet nimittää virkaansa tasavallan presidentti.
Oikeuskanslerilla on oikeus saada viranomaisilta tarvitsemansa tiedot ja selvitykset. Selvityksiä tehdään mm. kansalaisten oikeuskanslerille tekemien kantelujen pohjalta. Oikeuskansleri voi antaa virheen tehneelle viranomaiselle tai virkamiehelle huomautuksen tai ohjeen oikeasta menettelystä vastaisen varalle. Vakavimmissa tapauksissa hän voi määrätä syytteen nostettavaksi. Viranomaisten lisäksi oikeuskansleri valvoo asianajajien toimintaa.
Oikeuskanslerin tavoin hallintokoneistoa valvoo eduskunnan valitsema oikeusasiamies. Ylimpien laillisuusvalvojien tehtävät eroavat käytännössä vain siinä, että valtioneuvostoon kohdistuva laillisuusvalvonta on lähinnä oikeuskanslerin asia. Eduskunnan oikeusasiamiehelle kuuluvat kuitenkin kaikki asevelvollisia ja vankeja koskevat asiat. Jos kantelu on tehty molemmille lainvalvojille, vain toinen heistä tutkii asian.
Laillisuusvalvojat eivät kantelun vuoksi voi muuttaa toisen viranomaisen päätöstä eivätkä määrätä korvauksia maksettavaksi. Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen ratkaisuihin ei ole mahdollista hakea muutosta.
Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen lisäksi on eräitä laillisuuden ja etujen valvojia, jotka valvovat lain noudattamista omilla erityisalueillaan. Tällaisia viranomaisia ovat kuluttaja-asiamies, tasa-arvovaltuutettu, tietosuojavaltuutettu ja vähemmistövaltuutettu sekä konkurssiasiamies.
Eurooppalaiset viranomaiset
Päivitetty 15.9.2005
Älkää ihmeessä menkö sellaisia hulluja tekemään, että elätte virallisesti jonkinlaisessa parisuhteessa tai yhteistaloudessa.
Tehkääs nyt hyvät ihmiset niin, että eroatte ja työtön hakee kaupungin kämppää. Sosiaalinen tilanne on siten muuttunut ja saa ensin fattasta täppiä, elämiseen ja vuokriin. Tämän jälkeen, kun se työmarkkinatuki alkaa juoksemaan, saa edelleen fattasta rahaa kun työmarkkinatuki nettomääräisenä on alle toimeentulotuen. Erotuksen saa fattasta.
Sitten voi käydä riiaamassa sitä omaa "puolisoaan". Ei ole pienen ihmisen vika kun yhteiskunta on aivan älytön.
Esittämällä tavalla on aina eletty. Muistan 80-luvulta talouksia, joissa käytännössä asuttiin kahdessa kämpässä. Äiti ja lapset omassa ja isä kävi sitten kylässä ;)
tähän tää homma menee yhteikunta suorastaan pakottaa siihen ,silloin kun vastaa vain itsestään ni voi haistattaa paskat koko valtiovallalle eikä pomppia vieteriukkona nöyryytettävinä.onhan se yksi vaihtoehto mielumminhan sitä pakkaa repun ja lähtee reissuu ku rahattomana loisii parisuhteessa (nii tämä viiminen ei koske kotiäitejä/isijä ym.. kotona ahertavia a luokan kansalaisia)
tuollaistakin tapahtuu, uskon sen ja olen joskus työelämässä ollessani sen huomannutkin kun itse olin laskemassa ihmisille mm. asumistukia.
Itse en kyllä kykenisi tuollaiseen kieroiluun eikä myöskään mieheni siihen suostuisi. Olemme maaseudun kasvatteja ja rehellisyys on selkäytimessä, lähtemättömissä ;(
siispä siitä kärsii sitten talous ja toimeentulo.
Oishan se mielenkiintoinenkin ratkaisu jo senkin kannalta että saisi pitkään parisujhteeseen uutta ilmettä kun palaisi takaisin siihen riiausaikaan ;)
Mutta kertokaahan samassa tilanteessa olevat, miten toisen elättinä oleminen vaikuttaa elämäänne ?
Oletteko koskaan katkeria, jos ajatellaan, että olette olleet työelämässä aikuisikänne ja joudutte jättämään kaiken miehen työkomennuksen ja urakehityksen takia. Onko kenelläkään siinä mielessä samaa tilannetta?
>Itse en kyllä kykenisi tuollaiseen kieroiluun eikä myöskään mieheni siihen suostuisi.
Mutta jos valtiokin sitä kieroilua harjoittaa, niin ette te sen huonompia olisi. :)
Itse en olisi valmis heittämään kivellä niitä, jotka onnistuvat vaikka vähän huijaamallakin saamaan kohtuudella heille kuuluvat tuet.
Jos hengissäpysyminen tai edes alkeellisen elintason säilyttäminen alkaa olla vaakalaudalla, niin kyllä silloin jokaisen ihmisen selkäranka alkaa murtua, toisilta ennemmin, toisilta myöhemmin. Pitkän elämäni aikana olen joutunut toteamaan, että sitä sanaa ei ihminen sano, jonka ympäri ei joudu käymään...
Olen työskennellyt niin käräjäoikeudessa kuin työttömyysturvan (turvattomuuden?) piirissäkin ja minusta on tullut yhä suvaitsevampi yhteiskuntaan kohdistuvan pienen huijauksenkin suhteen. Jos yhteiskunta kohtelee sikamaisesti kansalaisiaan, niin kyllä kansalaisilla on oikeus panna vastaan niillä keinoin, mitkä heille ovat mahdollisia.
No jos sun ukkos kerran tienaa niin paljon että pystyy sua elättään niin mitä sitten nariset?
se tässä juuri kamalaa on, että joutuu ukon elätiksi ja siksi narisen.
Raha ei itsessään ole se tärkein asia elämässä vaan se mistä se raha tulee ;)
mielestäni olen kuitenkin ansainnut 30 v työputkella myös jonkinlaisen työttömyysturvan tähän tilanteeseen, jotta voisin säilyttää edes hitusen itsenäisyyttäni ja omanarvontuntoani.
Kun joutuu jokaisen pienenkin menon maksamaan toisen pussista niin helposti ajautuu tilanteeseen, että yrittää välttää ne pienetkin menot saatika suuremmat.
Silloin jää rempalleen koulutus, terveys, harrastukset, matkailu ja ennenkaikkea kaikenlainen ilonpito ja itsensä hemmottelu.
Ja mitä siitä taas seuraa. No, eristäytyminen, yksinäisyys, masennus, sairastelu, rupsahtaminen ja kaikenlainen repsahtaminen ja tyhjä tylsyys...
jos joutuis akan elätiks ni kyllä sitä äkkiä ne eväsleivät tekee ja pakkaa repun selkää ja lähtee reissuun puree hammasta siltä reissulta ei välttämättä paluuta entiseen ole.
Olen sitä mieltä, että jokaisen, joka on vasten tahtoaan joutunut työttömäksi, tulisi saada työttömyyskorvaus. Tuo työmarkkinatuen tarveharkinta on yksi mätäpesäke systeemissä.
Työtoverin mies joutui tämän elätiksi. Siinä oli itsemurha lähellä. Lopulta johti eri osoitteisiin teoriassa, vaan ei käytännössä... Yhteiskunta luuli säästävänsä, vaan kävikin niin, että pääsi maksamaan tälle miehelle työmarkkinatuen lisäksi vielä asumistukea...
Valitettavasti en kuitenkaan pysty syvempään sympatiaan sinua kohtaan.
Sinullahan on kuitenkin koti (lämpö, ravinto, turvallisuus) toimiva ihmisuhde, elämän perusteet kunnossa.
Jos nyt joudut karsimaan turhimpia menojasi pois, niin ehkä se onkin sinulle vain hyväksi, siis noin henkisessä mielessä. Hallittu niukkuus kasvattaa ja syventää henkistä elämää, mietippä vaikkapa niitä jotka haluavat menne luostariin ja elää luostarielämää VAPAAEHTOISESTI.
Järjestelmän maksamissa etuuksissa on olemassa tietty kaikkia tasapuolisesti koskeva sääntö.
Jotta järjestelmä kykenisi toimimaan ja ettei näiden etuuksien määrä nousisi niin suureksi ettei niitä enään pystyttäisi maksamaan on johonkin vedettävä raja.
Etuuksilla on tarkoitus rahoittaa perustoimeentuloa.
Tässä yhteiskunnassa ainakin toistaiseksi perhe on perusyksikkö. Niinpä esimerkiksi yksinasuva vanhapiika on yksi perheyksikkö siinä kuin kaksin asuva namisissa oleva akka ja ukko!
Joskus tulopulmiin auttaa että karsii suurimpia menoeriä, turhuuksia pois!
olet aivan oikeassa, nuo turhuudet on ollut pakkokin karsia koska miehen tulot ei riitä maksamaan kaikkea mitä taloudessa menoja normaalioloissa olisi.
Siispä akka on ilman terveydenhuoltoa, uusia vaatteita, harrastuksia, hauskanpitoa, matkustelua, kodin sisustamista ja ihan kaikkea mihin nyt rahaa voisi mennä.
Eikä mikään tämä johdu siitä etteikö ukko niitä rahoja jostain kaivaisi jos vain olisin mitään vailla. On joutunut viimeisen 7 vuoden aikana tulemaan toimeen vähemmällä.
Tietysti nyt alkaa olla toinen tilanne kun terveys on pettänyt, niin fyysinen kuin psyykkinenkin puoli.
Tietystihän tämä on tyhmän ylpeyttä kun ei luonto anna periksi kun aina on omillaan toimeen tullut.
Se on metkaa, että tuo perheyksikköajattelu toimii työmarkkinatuessa, mutta ei verotuksessa eikä juuri missään muussakaan - eli köyhiltä kaikki mahdollinen pois.
Siis jos puoliso laitetaan toisen elätiksi ja katsotaan, että puolison tulot tulee jakaa, niin jaettakoon sitten verotuskin. Niinhän vielä minun lapsuudessani oli. Mutta kun haluttiin välttämättä kotona oleva puoliso työelämään, niin perheverotus poistettiin.
verotuksessa se ei todellakaan mitenkään näy se puolison elättäminen. Toista olisi jos olisin lapsi ja mies joutuisi maksamaan minusta elatusmaksua niin hän saisi sen kuitenkin vähennyksenä verotukseen.
Nyt menetämme kotitalousvähnnyksestäkin puolet vain sen takia kun itselläni ei ole tuloja. Niitä ei voi käyttää puolison hyväksi. Ja paljon muita vastaavia juttuja. Ei koulutsaikaiset matkakustannuksetkaan olleet vähennyskelpoisia vaikka ukko maksoi koulutksen kun mitään koulutustukea en voinut saada kun en saanut päivärahaakaan. Omalla kustannuksella kaikki ja niinpä jätin senkin siihen yhteen kertaan. Kaksi ammattia riittäköön näin työttömänä ollessa.
Jos tuolla verottajan konstilla saataisiinkin puoliso työelämään niin hvyähän se olsi, mutta kun ei ne työpaikat sillä lisäänny ja asenteet muutu että verottaja kiristää otettaan.
Kun asuu paikkakunnlla missä työtä ei ole tarjolla ja on yli-ikäinen työelämään niin minkäs teet.
"Siispä akka on ilman terveydenhuoltoa, uusia vaatteita, harrastuksia, hauskanpitoa, matkustelua, kodin sisustamista ja ihan kaikkea mihin nyt rahaa voisi mennä."
Terveyskeskukseen pääset ainakin hoitoon. Älä muuta väitä. Jos ukkos ei laskua maksa, anna mennä ulosottoon.
Pitäisikö yhteiskunnan maksaa sinulle sitten kaikki nuo huvitukset?
Ehkä kannattaisi kuitenkin miettiä vähän elämän suhteellisuutta. Minusta tuntuu että olet vähintäänkin provo ja likaisimmasta päästä!
Jospa paneutuisit työn etsimiseen samalla raivolla, kuin täällä valittamiseen, niin eipä tarttis sunkaan köyhyyttäs valitella!
Työ ei kyllä etsimisen puolesta ole jäänyt saamatta ja köyhyyttä en ole valittanut koskaan eikä sellaiseen ole aihettakaan. En tunne olevani köyhä, tunnen olevani vain epäoikeudenmukaista kohtelua saanut työtön.
"Hallittu niukkuus kasvattaa ja syventää henkistä elämää, mietippä vaikkapa niitä jotka haluavat menne luostariin ja elää luostarielämää VAPAAEHTOISESTI."
Munkeilla ja nunnilla on oman yhteisönsä tuki ja yhteiskunnan sosiaalinen hyväksyntä. Toisen elättinä oleva työtön taas elää täysin toisenlaisessa sosiaalisessa todellisuudessa, ja häneen kohdistuu täysin toisenkaltaisia odotuksia, paineita ja ennakkoluuloja kuin vapaaehtoisesti oravanpyörästä luopuneeseen. Yksilöt eivät elä irrallaan yhteisöstään, koska ihminen on luonnostaan sosiaalinen eläin. Sikäli on täysin ymmärrettävää, että vasten tahtoaan niukasti elävä masentuu, ahdistuu, eristäytyy jne.
heheh...
siis luulin että yksin oleva ilman tuloja!!
tuo että eukko ei oo töissä eikä ole tuloja on ihan normaalia... heheh.. vai että ilman tuloja.. heheh
kyseessä oli puolison tulojen vuoksi nollatuloilla olevat.
Minä olen yksiasuva ja olen nollatuloilla. Ei muuten paljoa naurata kun ei tipu edes toimeentulotukea. Lain mukaan minun pitäisi saada toimeentulotukea, mutta minkäs teet kun kunnan sosiaalitoimisto ei sellaista myönnä.
Sinulla lienee sitten jotakin omaisuutta tai osakkuus johonkin yritykseen tms.
Ei mielestäni riitä, että puhutaan vain siitä että sossu ei anna jos ei myös perustele.
Minä tiedän montakin joille sossu ei anna toimeentuoloa...
Olen 1990-luvulla tutkintoni suorittanut. Opintolainalla olen opiskellut, koska pienipalkkaisilla vanhemmilla ei ollut antaa ylimääräistä rahaa.
Valmistumisen jälkeen olin surkeapalkaisissa pätkätöissä tai työttömänä. Äärimmäisen loistava suoritus oli maksaa opintolainat pankille takaisin ja se onnistui vai kituuttamalla eli rahaa ei mennyt vaatteisiin tai harrastuksiin (ja varmasti ei riittänyt viinaan tai tupakkaan).
Rahaa omaisuuden hankkimiseen ei ole ollut kun useimmiten sitä ei ole riittänyt edes monipuoliseen ruokaan. Rahaton ei myöskään perusta yrityksiä eikä kukaan häntä yritykseen mukaan ota ilman jonkinlaista rahallista panosta.
Kyllä suomessa köyhä jää ilman lain mukaista toimeentulotukea vaikka ei ole rahaa tai omaisuutta, millä voisi elämisensä kustantaa. Sosiaalivirkailijan päätöksestä voi aina valittaa, mutta mikään ei estä sosiaalivirkailijaan epäämästä lain mukaista toimeentulotukea.
Jos sinulla on vaihtoehtona olla möllöttää kotona ilman minkäänlaista työtä tai avustuksia, tai vastavuoroisesti mennä mihin tahansa työhön, esim. porrassiivousta 2tuntia päivässä tai tiskausta jossain ravintolassa tai jonkun kotona. Niin kumman valitset, möllöttämisen vai työn teon? Koska työstä saa ainakin rahaa, ja kun viimeksi tarkistin, niin on se parempi kuin ei mitään :)
Alkaa vaan ihmetyttää kun lukee näitä viestejä. Joku on ollut 500päivää jollain tuella ja nyt kun se loppuu niin pitäis saada jotain muuta tukea tilalle ym. Voiko tällainen henkilö muka vakavalla naamalla sanoa etsineensä työtä sen 500päivää!? Ja jos vastaukseksi tulee: "mutta kun ei niitä työpaikkoja ole!" Niin ehkä siinä vaiheessa(500 työnetsintäpäivän jälkeen) kannattaisi jo ehkä alkaa miettiä toiselle paikkakunnalle muuttamista, josta edes jotain työtä löytyy :)
ajatelleeksi, että asenteesi on este työssä suoriutumiselle ja siten et kykene tekemään sitä työtä mistä palkkasi nostat?
Kun irtisanoudut työstäsi, niin joku toinen saa työpaikan ja sinun ei tarvitse elättää ansaitsemattomilla veromarkoilla ketään vaan pääset itse "nauttimaan työttömyydestä".
Työttömiä työnhakijoita on reilusti enemmän kuin vapaita työpaikkoja. Kylmä fakta. Tämä on milloin tahansa tilastotiedoin todennettavissa.
Miten ihmeessä voit siis vihjata, että "kotona möllöttäminen" (niin kuin työttömyys nyt välttämättä edes johtaisi passiiviseen möllöttämiseen) olisi aina jotenkin työttömän omaa syytä tai oma valinta?
Hoet sitä samaa "menisit töihin" -mantraa kuin moni muukin, sen enempää miettimättä mitä läpiä päähäsi mustavalkoisuuksissasi puhut.
kuitenkin, jos vaadittu asumisaika Suomessa täyttyy ennen eläkeikää.