henkimaailman asioista.
Ensimmäisiä kertoja taisi olla jo pienenä tyttönä, kun kävimme tuffalassa. Siellä oli tiettyjä paikkoja, johon en uskaltanut mennä, koska siellä "tuntui"olevan jotain sellaista, joka ei ollut ihan normaalia. Vaikka sisarrukseni ja serkkuni yrittivät patistaa minut useaan kertaan mukaansa, niin jätin aina menemättä. En tiedä onko juuri vintillä tai navetassa tapahtunut muuta kuin eläinten teurastusta, mutta mummoni ja tuffani makuuhuoneessa en muistaakseni tuntenut mitään, vaikkakin mummoni siellä kuolikin.
Seuraavat kerrat tapahtuivatkin vasta 15-vuotiaana, kun muutin ex-avokkini taloon. "Anoppini" tappoi itsensä ko. talon autotallissa ja todella usein minulle tuli olo, että olohuoneessa kävellessäni joku käveli perässäni. Askeleet kuuluivat ja läsnäolo tuntui tosi usein. Kuitenkaan ketään ei ollut koko huoneessa tai välillä koko talossa. En tiedä onko ko. henkiolento (?) ollut minulle vihainen ängetessäni hänen kotiinsa.
Erottuamme asuin pienessä yksiössä ja eräänä iltana keskustelin ystäväni kanssa yhteisestä ystävästämme, joka oli kuollut muutamaa viikkoa aiemmin. Silloin tv sammui aivan omia aikojaan. Tämänkin pyrein selittämään täysin järkeenkäyville selityksillä, kuten kosketushäiriöin tms... Mutta samassa asunnossa tapahtui muutenkin kummia. Aina kun ystävä kävi edes mielessä, niin taulu tipahti eteisen seinältä, valo sammui jne... Eivätkä ne voineet tapahtua mielestäni aivan järkeenkäypästi. Miksi vain yksi valo sammui, vaikka sulake/lamppu ei palanut, katkasin ei osunut mihinkään?!
Erään ystäväni talo on todella vanha ja siellä on kuollut monia ihmisiä. En suostu sielläkään menemään yläkertaan, jossa on säilytystilaa ja yksi makuuhuone. Mielestäni siellä on jotain kummallista, jotain mitä en osaa selittää, vaan vain tunnen sen. Se on pelottavaa, vaikkakin luulen "henkien" olevan hyviä, koska ne tuntuvat suojelevan taloa, jossa poltetaan sisällä välillä sammumispisteessä.
Nykyään saan (viimeisen 10 vuotta) vähän väliä aavistuksia siitä, että pahaa tapahtuu. Osasin esim. sanoa kavereilleni lähtiessämme festareille, että jotain pahaa tapahtuu, mutta kukaan ei kuole. Ajoimme hirvikolarin kotimatkalla, eikä kukaan kuollut. Tai 15 minuuttia ennen kuin kuulin kuolemantapauksesta,(ystävä hukkui), sanoin sen ääneen isolle porukalle. Ilmeet olivat järkyttyneet, kun kuulimme kuoleman korjanneen satoa. Eivätkä kaikki ole tänä päivänä pystyneet olemaan "omia itseään" seurassani, vaan he jotenkin ovat etäisempiä kuin ennen hukkumistapausta.
Viime jouluaattona mieheni sai ikäviä uutisia puhelimitse. Tiesin vainajan nimen, ennen kuin hän kerkesi kertomaan minulle tapahtumista. Mistä minä sen tiesin? Minulla vain oli sellainen olo edellisenä yönä, että jotain pahaa tapahtuu, mutta kun en tiennyt kenelle. Nimi vain tuli suustani... Vainaja oli kuitenkin nuori, terve, elämäniloinen, ja kuoli tapaturmaisesti....
Jos joku tietää, kuinka voisin saada tietoa aavistuksistani ja parantaa kykyä tietää kohteesta, niin kertokaa hyvät ihmiset... En jaksa edes kaikkia aavistuksiani tähän kirjoittaa, mutta jos voisin jotakuta auttaa tulevaisuudessani. Onko kyseessä vain "naisen vaisto"? Sitä kyllä epäilen... Olen kuitenkin realistinen ja tieteellinen ihminen, mutta nämä kaikki "sattumat" ovat saaneet minut miettimään henkimaailman (?) asioita.
Poikani kuoli vakavan sairauteen tämän vuoden tammikuussa kotonamme, mutta ikävä kyllä, en ole kertaakaan tuntenut läsnäoloa. Mistäköhän se johtuu? Poikamme oli kuitenkin elämäni tärkein henkilö...
En tarvitse Jeesus-juttuja vastaukseksi, vaan uskovaiset suvussa kertovat minulle niistä aivan tarpeeksi... Erään kerran sisarrukseni päättivät jopa testata minua ja kysyivät kuolleesta isomummostamme, joka harrasta spiritismiä ja jossa oli ennustajaeukon vikaa. Kun he kysyivät "onko isomummo seurassamme" ja sanoin, että "on, koska olemme kaikki hänestä saaneet geenejämme", niin lampun johdot irtosivat sokeripalasta ja valot sammuivat. Sattumaa minun mielestäni, mutta minut heitettiin ulos ja kerrottiin olevan "Saatanasta". Mielestäni olen kuitenkin äidistä ja isästä...
Ensimmäisiä kertoja taisi olla jo pienenä tyttönä, kun kävimme tuffalassa. Siellä oli tiettyjä paikkoja, johon en uskaltanut mennä, koska siellä "tuntui"olevan jotain sellaista, joka ei ollut ihan normaalia. Vaikka sisarrukseni ja serkkuni yrittivät patistaa minut useaan kertaan mukaansa, niin jätin aina menemättä. En tiedä onko juuri vintillä tai navetassa tapahtunut muuta kuin eläinten teurastusta, mutta mummoni ja tuffani makuuhuoneessa en muistaakseni tuntenut mitään, vaikkakin mummoni siellä kuolikin.
Seuraavat kerrat tapahtuivatkin vasta 15-vuotiaana, kun muutin ex-avokkini taloon. "Anoppini" tappoi itsensä ko. talon autotallissa ja todella usein minulle tuli olo, että olohuoneessa kävellessäni joku käveli perässäni. Askeleet kuuluivat ja läsnäolo tuntui tosi usein. Kuitenkaan ketään ei ollut koko huoneessa tai välillä koko talossa. En tiedä onko ko. henkiolento (?) ollut minulle vihainen ängetessäni hänen kotiinsa.
Erottuamme asuin pienessä yksiössä ja eräänä iltana keskustelin ystäväni kanssa yhteisestä ystävästämme, joka oli kuollut muutamaa viikkoa aiemmin. Silloin tv sammui aivan omia aikojaan. Tämänkin pyrein selittämään täysin järkeenkäyville selityksillä, kuten kosketushäiriöin tms... Mutta samassa asunnossa tapahtui muutenkin kummia. Aina kun ystävä kävi edes mielessä, niin taulu tipahti eteisen seinältä, valo sammui jne... Eivätkä ne voineet tapahtua mielestäni aivan järkeenkäypästi. Miksi vain yksi valo sammui, vaikka sulake/lamppu ei palanut, katkasin ei osunut mihinkään?!
Erään ystäväni talo on todella vanha ja siellä on kuollut monia ihmisiä. En suostu sielläkään menemään yläkertaan, jossa on säilytystilaa ja yksi makuuhuone. Mielestäni siellä on jotain kummallista, jotain mitä en osaa selittää, vaan vain tunnen sen. Se on pelottavaa, vaikkakin luulen "henkien" olevan hyviä, koska ne tuntuvat suojelevan taloa, jossa poltetaan sisällä välillä sammumispisteessä.
Nykyään saan (viimeisen 10 vuotta) vähän väliä aavistuksia siitä, että pahaa tapahtuu. Osasin esim. sanoa kavereilleni lähtiessämme festareille, että jotain pahaa tapahtuu, mutta kukaan ei kuole. Ajoimme hirvikolarin kotimatkalla, eikä kukaan kuollut. Tai 15 minuuttia ennen kuin kuulin kuolemantapauksesta,(ystävä hukkui), sanoin sen ääneen isolle porukalle. Ilmeet olivat järkyttyneet, kun kuulimme kuoleman korjanneen satoa. Eivätkä kaikki ole tänä päivänä pystyneet olemaan "omia itseään" seurassani, vaan he jotenkin ovat etäisempiä kuin ennen hukkumistapausta.
Viime jouluaattona mieheni sai ikäviä uutisia puhelimitse. Tiesin vainajan nimen, ennen kuin hän kerkesi kertomaan minulle tapahtumista. Mistä minä sen tiesin? Minulla vain oli sellainen olo edellisenä yönä, että jotain pahaa tapahtuu, mutta kun en tiennyt kenelle. Nimi vain tuli suustani... Vainaja oli kuitenkin nuori, terve, elämäniloinen, ja kuoli tapaturmaisesti....
Jos joku tietää, kuinka voisin saada tietoa aavistuksistani ja parantaa kykyä tietää kohteesta, niin kertokaa hyvät ihmiset... En jaksa edes kaikkia aavistuksiani tähän kirjoittaa, mutta jos voisin jotakuta auttaa tulevaisuudessani. Onko kyseessä vain "naisen vaisto"? Sitä kyllä epäilen... Olen kuitenkin realistinen ja tieteellinen ihminen, mutta nämä kaikki "sattumat" ovat saaneet minut miettimään henkimaailman (?) asioita.
Poikani kuoli vakavan sairauteen tämän vuoden tammikuussa kotonamme, mutta ikävä kyllä, en ole kertaakaan tuntenut läsnäoloa. Mistäköhän se johtuu? Poikamme oli kuitenkin elämäni tärkein henkilö...
En tarvitse Jeesus-juttuja vastaukseksi, vaan uskovaiset suvussa kertovat minulle niistä aivan tarpeeksi... Erään kerran sisarrukseni päättivät jopa testata minua ja kysyivät kuolleesta isomummostamme, joka harrasta spiritismiä ja jossa oli ennustajaeukon vikaa. Kun he kysyivät "onko isomummo seurassamme" ja sanoin, että "on, koska olemme kaikki hänestä saaneet geenejämme", niin lampun johdot irtosivat sokeripalasta ja valot sammuivat. Sattumaa minun mielestäni, mutta minut heitettiin ulos ja kerrottiin olevan "Saatanasta". Mielestäni olen kuitenkin äidistä ja isästä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on jotenkin kauheaa, kun nuo "noitavainot" alkavat niin monen kohdalla ja akkia heti kun "uskaltaa" hieman kertoa omaavansa yliluonnollisia kykyja.
Mielestani sinun kannattaisi tosiaan "hioa" tuota kykya. (ei sita joka iikalla ole:))
Esim. meditaatioharjoituksista ja rentoutumisesta musiikin kanssa voisi olla apua..?
Tietysti tilanteet ovat itsestäkin pelottavia. Mutta kun niitä vaan tulee.
kotisivuillani on vastaavia kertomuksia unista ja näyistä. myös tietoa siitä miten asioita voi saada tietoisemmiksi: http://www.freewebs.com/marianneaalto