Minun äitini kuoli jo monta vuotta sitten, isäkin on ollut kuolleena melkein 40 vuotta. Melkein joka päivä tulee mieleeni asioita, joita haluaisin kysellä äidiltäni. Tai vielä varmistaa, muistanko oikein. Eipä enää
voikaan. Tässä lukiessani juuri vanhaa Diabeteslehteä, siinä oli juttu, että jos lapsella on syntymäpaino alle 3 kiloa, hänelle todennäköisenä puhkeaa aikuisena diabetes (minulla siis on). Muistelin äitini kertoneen, että syntymäpainoni oli 2,5 kg. Myös ravinnon puute vauvana osaltaan vaikuttaa. Tuolloin, kun äitini on asiasta puhunut, olen kuunnellut vain puolella korvalla. Nyt en enää voi kysyäkään tuota asiaa. Tulipa vain myös mieleen se, että jos tuo tutkimus pitää paikkansa, ei ole ihme, että on niin paljon meidän ikäisiä ihmisiä, jotka sairastavat 2-tyypin diabetestä, koska äidit eivät saaneet tarpeeksi ravintoa, joten vauvoista tuli pieniä. Kuunnelkaa tarkkaan, mitä vanhempanne kertovat! Minulla ei ole enää ketään äidin ikäistä sukulaista elossa, olen nyt itse vanhin suvusta. Olisi niin paljon kysyttävää vielä!
voikaan. Tässä lukiessani juuri vanhaa Diabeteslehteä, siinä oli juttu, että jos lapsella on syntymäpaino alle 3 kiloa, hänelle todennäköisenä puhkeaa aikuisena diabetes (minulla siis on). Muistelin äitini kertoneen, että syntymäpainoni oli 2,5 kg. Myös ravinnon puute vauvana osaltaan vaikuttaa. Tuolloin, kun äitini on asiasta puhunut, olen kuunnellut vain puolella korvalla. Nyt en enää voi kysyäkään tuota asiaa. Tulipa vain myös mieleen se, että jos tuo tutkimus pitää paikkansa, ei ole ihme, että on niin paljon meidän ikäisiä ihmisiä, jotka sairastavat 2-tyypin diabetestä, koska äidit eivät saaneet tarpeeksi ravintoa, joten vauvoista tuli pieniä. Kuunnelkaa tarkkaan, mitä vanhempanne kertovat! Minulla ei ole enää ketään äidin ikäistä sukulaista elossa, olen nyt itse vanhin suvusta. Olisi niin paljon kysyttävää vielä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koska olet vanhin ja tiedät, miten ikävää on, kun ei ole enää keneltä kysyä, niin kirjoittele nyt muistiin oman elämäsi asioita seuraavan polven tiedoksi. Sukututkijana tiedän, miten iloinen voi olla, kun löytää oikeaa ajankuvaa kirjeiden tai päiväkirjojen muodossa. Mikään ei sitä voita. Valokuviin nimet ja selostukset.
Kirjoittele oman lapsuutesi asuinpaikat, huonejärjestykset, huonekalut, ruuat, vaatetus, leikit, koulut, mitä muistat. Pula-ajan säästötoimet.
Moni sanoo, että ei hänen elämässään ole mitään muistamista. No kuten nyt kuultiin, on kyllä. Mikä oli syntymäpaino? Sekin on jollekin tärkeä tieto, niin kuin totesit.
Emme ole oikeita henkilöitä arvioimaan, mikä on tärkeää tietoa, mikä ei. Riippuu tiedon tarvitsijasta.
Nyt kun jokaisella on tietokone, ei ole vaikeaa kirjoitella muisteluksiaan. Lyhyitä pätkiä vain, jotka mieleen tulevat, ja kun jonkun nimi mainitaan, niin se mainitaan kokonaan ja mieluummin ikäkin mukaan.
Turhaa sanoa, että ei osaa kirjoittaa. Mitä se tekee? Lyhyt kuvaus jostakin asiasta! Kirjoittelemmehan näille palstoillekin.
Kyllä se näin on.Olen nyt suvun vanhin.Perintönä sain tietysti Isäni raamatun johon hän oli kirjoittanut kaikki perheemme asuinpaikat,sisarieni syntymä paikat ja päivät lapsena kuolleet,keskenmenot ym.
Olen myös taltioinnut hänen vanhat itse mandoliinillä säestetyt laulunsa C-kaseteilta tietokoneen kovalevylle ja CD-R levylle.Ikävä kyllä laulut joita hän on nauhoittanut silloin ovat äitini sairastumisen jälkeen joten ne ovat enimmäkseen surullia melodioita Karjalasta.Ne kauniit ja iloiset laulut olisi täytynyt nauhoittaa jo 1940-50-60 luvulla se vain silloin ei ollut minulle mahdollista. Hyvä näinkin.
Itse olen työ ja lomamatkani maailmalle kirjannut täysin sekä soittoni, en laulua.
Kunhan jään eläkkeelle teen niistä parempia,nyt vielä niitä en ehdi ja jaksa.Mutta olenhan vasta 60V