haettiin eilen kissa oli 2 vaihtoehtoa omistaja sanoi että tämä(kuuluu samaan pentueeseen)on villi,pelkää ihmisiä,haettiin illalla laskettiin makuuhuoneessa vapaaksi sai kauhean säihkeen ryntäili verhoissa ja kiipes seinille,puri ja raapi ,nyt on muiden kissojen kanssa samassa huoneissa mutta piiloutuu eikä syö eikä juo eikä ole tehnyt tarpeitaan.olisiko jollai neuvoa kuinka käsitellä tuta pientä ,saada syömään ja luottamaan ihmiseen.olen vain huolissani kun ei syö eikä juo.olen tänään muutaman kerran päässyt rapsuttelemaan sitä kun on livahtanut ohi.
navetan alla syntynyt villi
14 viikkoa
8486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se rassu tarvii vaan aikaa ja omaa rauhaa sopeutua muiden joukkoon, sillä pitäisi olla oma
turvapaikka missä olla ja mihin laitat sille omat ruuat ja hiekat, eikä koskea kannate väkisin se tulee sitten kun haluaa ja alkaa tuntea olonsa turvalliseksi. Mulle tuli vuosi sitten kolme sellaista jotka majaili ekat viikot
saunassa ja kävi vaan öisin kattelemassa muita
kisuja ja paikkoja ja pikkuhiljaa rupes rohkeus
kasvamaan mutta vieläkään ne eivät koskemisesta
kauheasti pidä joskus saa silitellä kun ne itse
tulee sitä huomiota hakemaan ja yksi itseasiassa
ei anna koskea ollenkaan sekin tulee kyllä viereen oleskelemaan ja namupaloja hakemaan
ja ihan pienen sipaisun se kestää ettei lähde
karkuun muttei muuta. Nämäkin kisut itseasiassa
tulivat mulle väliaikaisenn hoitoon paikallisen
kissakodin kautta mutta luultavasti tänne jäävätkin kun kukaan ei niitä halua juuri niiden
arkuuden takia, näkee että kyllä ne sitä huomiota
ja hellyyttä kaipaa mutta luottamus ihmiseen ei
ole vielä niin vahva ja ei välttämättä kummemmaksi muutu koskaan silti ihania kisuja ovat, omia kissoja on 7 ja niiden kanssa tulevat
kyllä kaikki ihan hyvin juttuun. Onnea sulle pikkuisen kanssa uskon kyllä että ajan kanssa
siitä tulee rohkea kissa..
Minulla onmyöskin villikissa kotonani. Kun se muutti meille, meni yli 2vrk ennen kun se suostui syömään mitään tai edes pissaamaan. Kissat pystyvät panttaamaan pissaa ja kakkaa uudessa oudossa tilanteessa päiviä. Kuin myös syömistä. Sen neuvon sinulle annan, että yritä käsitellä kissaasi niin paljon kuin mahdollista, sillä se kesyyntyy vain sillä tavoin. Jos ei alkuun muuten onnistu, niin käytä esim. hitsausrukkasia. Onnea matkaan!
nimessä puolla tuollaista kommenttia, että käsitellä kissaa vaikka väkisin hitsaushanskat kädessä. Toivottavasti osaat ajatella järjellä asiaa ja sivuutta tuollaisen neuvon.
Hirvittävän arka, pelokas tai villihkö eläin totutetaan ihmiseen aina eläimen ehdoilla ja positiivisella vahvistamisella. Kissa on myös sellainen eläin, että kun siihen kontaktin menetät, sitä et saa takaisin enää millään, se ei tule alistumaan edessäsi kuten koira, vaan vetäytyy entistä enemmän omiin oloihinsa.
Itse olen hiljaa ja hitaasti kissan ehdoilla työstänyt yhtä kissoistani joka tuli adoptiotapauksena ja hurjan pelokkaana ja täysin lähestymisarkana, koskettamisesta ei toivoakaan. Kissa oleskeli piilossa aina kun me olimme hereillä. Vain öisin se kävi tutkimassa ympäristöään ja syömässä tarpeillaan. Näin meni valehtelamatta kaksi ensimmäistä kuukautta.
Muiden kissojeni kanssa tämä yksi katti ystävystyi nopeasti ja siltä osin oli kaikki hyvin, mutta ihminen ja etenkin ihmisen käsi oli kissan pahin pelko. Jopa huomion kiinnittäminen kissaan sai sen hätääntymään. Niinpä lopetin huomioimisen. Tarkkailin kissaa kyllä vaivihkaa sivusilmällä kun se keskittyi johonkin muuhun puuhaan. Väistelin sitä, varoin katsomasta kun lähestyin mennäkseni ohi. En yrittänyt ollenkaan koskettaa, annoin olla vain ja paijailin muita kissojani tämän kissan nähden.
Nyt 1,5 vuoden jälkeen tämä kissa tulee toisinaan puskemaan jalkojani ja kiehnää, voi kehrätä ja usein kerjää herkkuja kun perso meinaa olla. Syliin se ei tule enkä edes yritä ottaa. Toisinaan pöydän ääressä ollessani kisu tulee ja alkaa puskea minua käsivarsiin ja odottaa varovaista silitystä. Tuolloin silitän kevyesti ja varon päätä sekä lopetan heti jos kissa hiemankaan jännittyy. Olen edelleen hyvin pidättyvä tämän kissan kanssa ja annan sen hoitaa täysin kontaktin ottamisen. Kissasta on tullut näin melkoisen rento ja siihen voi jo kiinnittää huomiotakin (katse ja puhuminen ja lähestyminen).
Pakottaminen pelottaa eläintä. Pakottaminen opettaa eläimelle ihmisen olevan paha, tulee ikävä kierre. Kissa ei ymmärrä sinun tarkoittavan hyvää jos otat sen väkisin kiinni ja pitelet kinttaat käsissä sitä aloillaan.
no pitää kyllä hiukan ihmetellä tollasta väkisinkäsittelyneuvoa. ei vaan mun järjenjuoksullani oikein kuulosta hyvältä että kun toinen on muutenkin stressaantunut ni sit stressataan vielä lisää. varmaan se joo sillä oppii luottamaan ihmiseen että sille vähän väliä aiheutetaan väkisin epämukava olo?!
Olipa viimeisen päälle asiaton neuvo, sillä tavalla et saa muuta kuin ikuisesti pelokkaan eläimen, joka ei koskaan luota sinuun. Aralle ja villille kissalle on annettava aikaa, aikaa ja aikaa.
Itsellä myös ollut pelokas löytöläinen, nyt vajaan vuoden olleena kiehnää kyljessä ja nukutaan päät vastakkain:)Muutama kk siinä taisi mennä.
Olisin sitä mieltä, kun muidenkin löytöläisten kanssa tekemisissä ollut, että kissaa kannattaa vähitellen alkaa lähestyä silitysmielessä(vaikka rukkaset kädessä jos ei muuten uskalla) niin kissa huomaa nopeammin ettei siinä kädessä ole mitään pelättävää. Ensin annetaan nuuhkia ja sitä rataa. Jos kissan antaa olla vain omissa oloissaan kesyyntyminen on paljon hitaampaa.
14-viikkoinen on pieni vielä, ja voisi varmaankin aika tavalla luottaa siihen, että se ottaa paljon mallia muista kissoista. Aikaahan se vie, mutta vaikka miten hitaasti, niin sitä edistystä varmasti tulee. Kädestä ruuan antamista voisi koittaa jahka pikkuinen hiukan ensin rentoutuu, ei ehkä ihan vielä. Ruokaa voisi ensialkuun laittaa vaikka sinne piiloon jotta uskaltaa syödä edes jotain, sitten pikkuhiljaa siirtää kupin paikkaa. Silittelemiseen on vielä pitkä matka, ehkä sitten kun uskaltaa syödä kädestä voisi varovasti koittaa. Pakolla ei koskaan.
Eipä tässä nyt paljoa ollut, mutta muutamia kuitenkin. Toivottavasti oli apua :)
hei!
meille tuli kans pari vuotta sitten villikisun pentu, joka pelkäsi kaikkea ja kaikkia. Se vain makasi kaapin alla liikkumatta mihinkään. yöllä kävi tarpeillaan milloin missäkin. mikäs sitä sisäsiistiksi olisi opettnut kun navetassa oli asunut. Kisulla oli sisä- ja ulkoloisia ja useampi sata euroa menikin pelkkiin eläinlääkäri kuluihin. ressukan häntäkin meilkein jouduttiin amputoimaan.
yhdyn täysin jenks_:in kirjoitukseen!! (anteeksi, jos en muistanut nimimerkkiäsi oikein)
meillä kisulle annettiin aikaa ja kuten jenks_ tekstissään myös mainitsi, välttelimme kissaa ja emme yrittäneetkään silittää.. vein kissalle piilopaikkaan ruokakupin ja vesikupin, jottei sen tarvitse tulla pois kaapinalta, kun tulee nälkä/jano.
nyt kissa on sosiaalisin kissamme ja on kokoajan silitettävänä ja sylissä makaamassa. harvinaisen perso ruualle ja herkuille, mutta ei kuitenkaan hotki tms. kissalla meni puolisenvuotta kun se tajusi ettei sen tarvitse hotkia ruokaansa. kissamme haettiin navetasta, jossa kissat saivat ruokaa silloin tällöin ja kissoja oli parisenkymmentä.
koskaan en näin hoidonkipeätä kissaa ole tavannut. mitään kissa ei pelkää ja tutustuu mielellään muihin eläimiin. nytkin kissa makaa sylissäni ja kehrää silmät kiinni.
kun lähden kohta kahville, kipittää kissa perässäni keittiöön ja hyppää syliin taas kun johonkin istun..
tällainen tarina meillä! tsemppiä sinulle kissasi kanssa ja voimia ja kärsivällisyyttä!