onko kenenkään mielessä muhinut sellaisia ajatuksia että niinkuin heittäisi hanskat kertakaikkiaan tiskiin ,muuttaisi kauas toiselle paikkakunnalle ja aloittaisi jossain määrin niinkuin kaiken alusta...ainakin siis tämänhetkisen ajanjakson elämässään...minulla joskus sellaiset mietteet.
suunnitelma B
saara_
311962
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
tehnyt ja jotenkin löysin itseni uudelleen.
Kyllä. Mut ei vaan nyt just, kun mun asiat rupee rullaan ehkä vihdoinkin. Oon päässyt kivuliaista suhteista ym. vastoinkäymisistä viimein sinuiksi, ellei huominen tuo uutta. Mutta mä heivaisin siinä tapauksessa koko elämäni huitsin nevadaan, jos sais päättää.
se oli silloin, kun tuntui, et "per*kärpäset"
tuli LIIIIIIAN **** iholle ja niitä oli aivan ****LIIKAAAA!!!!
JA ne liimautuivat **** LIIIIKAAA!!!
päätin lähteä,,,karistaa kaiken päältäni
aloittaa alusta
vaaaaan ;//// m ö n k ä ä n meni ;/////
ja tässä sitä ollaan ja "ne" PÖRRÄÄÄ,,,PÖRRÄÄ,,,,
MUT määä en enää välitä
määää pörräään ***** nyt itekki.... ;D
Voi, voi, niin monet kerrat, mutta aina kun alan miettimään asiaa, niin huomaan, etten nyt juuri pysty. On vaikka mitä syitä, etten voi tehdä sitä nyt. Ajattelen, että sitten kun se ja se asia on selvä, niin sit. Eli tuleekohan se päivä koskaan.
Ei tule sitä päivää, elämäs kun ei saa pakkia päälle, on vain mentävä aina etehenpäin. Kyllä se jo täsiäs on uskottava, sakista on jo ikävä kyllä jääty jäläkehen.
Muutin paikkakuntaa muovikassissa omaisuus, mutta työpaikka pysyi samana.
Jätin kolmevuosikymmentä yksityiselämästäni, enkä ole katunut.
eipä ole käynnyt minun mielessäni, vaikeita aikoja on ollut ja varmaan tulee olemaankin, mutta elämän nollaaminen, muuttamalla uuteen ympäristöön ei auta, kaikki seuraa mukana ongelmia ei pääse pakoo, suru ja tuska on sydämmessä, niinkuin myös onni ja ilokin..
Minusta on turvallista elää lähellä läheisiäni, tutussa ympäristössä omassa kodissani, on niin rauhallinen ja selkeä olo..
Ajattelin muuttaa Noidaksi Tunturille Lappiin, joskus 3 vuotta sitten avio-eron tultua eteen.No en lähtenyt kumminkaan ja hyvä niin.Nyt asiat on tasaantuneet ja kunnossa. Mutta joskus on varmasti tilanteita että irti-otto on paikallaan.Työkaverini jätti muutama vuosi sitten Helsingin ja muutti Ouluun eron jälkeen. Sai työpaikansiirron sinne ja kuukauden päästä löysi miehen sieltä,jonka kanssa on nyt naimisissa ja lopetti siis 5 vuoden yksinäisyyden samalla.Oli onnellien loppu .....toivon ainakin niin.
Hyvää syksyä kaikille :)
..varmasti olisit kiireinen.Kyllä tuntureilla työnsarkaa piisaa.
noidaksi tunturille lappiin,tuo kuulosti tosi hyvältä...mutta oikeasti ajattelinkin sellaista kun tämä elämä nyt on kuitenkin nyt ja tässä niin jos vielä tohtisi ja uskaltaisi niinkuin nuorenakin hiukan päättää toisin elämänsä kulun kuin kohtalo sitä tuntuu suunnitelleen.Turvallisuus on ihanaa mutta aika vähenee koko ajan ,vielä ehtisi...
OLIPA KAUNIISTI SANOTTU,KÄLLI. Oot ihan nimesi veroinen.
..syysmatalapainetta itseltäni.Näin hopötellen ja itselle nauramaan opettelevana,mukava löysäillä höyryjä.Toivottavasti kaikki ymmärtäisi "sutkautukset" oikein.Alkutalvea ja Hyvää!(on kahvin aika,sekin piristää)
Vai syysmasennusta, ni sillä varjollako sä muille vittuilet, niinkö? Hei tässä on muillakin sama tilanne. Aja ne nyt pois vaikka minut haukkuen, kunhan et koko palstaa paskaa. No anna tulla. Odottelen.
kierteet.Varmasti tulis raavittua päälaki verille.
OLET LOISTAVA, IHAN HÄIKÄISEE!!!
Mutta sohva on niin kiva paikka.
Vai sohvaa et vaihtaisi pois? Oli jotenkin lutuinen vastaus. Tuleeko sun soffalles postikin, siis onko sun sohvaasi osoite? Kirjottaisin mielelläni tollaselle miehenköriläälle. Mut kylään en tuu, enhän mä mahdu sun sohvalles,siis kotiisi, kun sä kuitenkin oot sohvanvaltaaja.
Olen miettinyt kauan.... mutta on se aika mahdotonta, kun niitä töitäkin pitäisi saada.
Eipä ne akat pärijää iliman miestä, mistä sen lohoruttajan sitten siinä kätehen koppaa, jos paikkakuntakin vielä vaihtuu. Kovasti se on ontuvaa ja puoletonta yksinääsellä, ja kenen kanssa sitä sitten riitelöö jos ei oo kaveria. Toiskan isäntä sanoo mulle jotta kyllä on niin kotoonen tunnelma lomareissuuskin kun akka haukkua naputteloo auton peräpenkiltä aikaansakuluksi sillälaalla omaksi iloksensa marahteloo, notta kyllä se rentouttaa, ruumihin ja sielunkin.
kunhan jonkunlaisen toimeentulon saa.;DD
Sulle mä soittelisin ja poromiehelle, jos kauas karkaisin. Siks toiseks te ootte mua yhtä lähellä kuin tää toosa, johon kirjoittelen. Et puhelinnumeroita sitten kun karkaan. Ilimoitan sit.
Täällä orottelen kielipitkällä ja pirän termospullos kahvia lämpöösenä yllätys tulon varalle ja on tuolla pakastimes nisuakin. Laita vain tavarat muovipussihin ja tuut postiautoos tänne pohojanmaalle.
et sä ootat mua termarin ja nisun kaa. ois pitänyt toivoa toi pullopostiin tuolla ylempänä olevassa kirjoituksessa.
saan seuraavan tilin....
Olen pienen elämäni aikana tehnyt niin monta kertaa ja koskaan en ole katunut. En tiedä, mitä ihmiset tarkoittavat sillä, että jokin kamala ongelma seuraisi perässä. Minkä taakseen jättää sen taakseen jättää, vaikka "mieleenpalautumia" joskus tulisikin. Ja ihmisiäkin on kaikkialla. Minä en kertakaikkiaan ymmärrä, mitkä ne ovat ne ongelmat, jotka muka seuraisivat perässä. Jos muut ovat olleet ilkeitä, ei se tarkoita sitä, että koko maailma on täynnä ilkeitä ihmisiä. Miten se voi olla muka ihmisen oma vika tai syy? Miksei saisi olla vähän seikkailija?
olen myös lähtenyt jonkusen kerran ja en ole katunut,seikkailumieltä tarvitaan aina, mutta mistä sen rohkeuden nyt oikein saisi taas matkakumppaniksi.Kun vanhenee niin alkaa tulla aremmaksi vaikka kuitenkin mieli tekee lähteä ja kokea uutta erilaista elämää.Toimeen tulo olisi tietenkin tosi tärkeää,mutta enää ei kiinnosta tuo romppeen kerääminen eli tuloiksi riittää perus tarpeita varten riittävä raha.Ja ukoton nainen on tietenkin aina kummastus varsinkin kun osaa vieläpä sulakkeenkin aivan itse vaihtaa...
Joo, siinäpä se. Sehän se tällä iällä taitaa olla pieni rajoitus: Vaikka riittäs itselle se pieni matkalaukullinen välttämättömimpiä tavaroita, niin millähän sitä tulis toimeen? Ja sitten toinen ihan pikku ongelma: Vaikka itse pärjäisi ja olis rohkea niin kaikkea ei enää jätetä eikä halutakaan jättää - niinkuin lapsia. Mutta, lasten lähdettyä ei kait mikään estä ketään tekemästä vielä uusia alkuja ja uusia seikkailuja... Vai estääkö? Mikä estää?
En minä ainakaan koskaan ole kiintynyt tavaraan, kotiseutuun tai rahaan (mutta toimeen tietysti pitää tulla)... Ja ihmiset ovat mielestäni jokainen ainut laatuaan - miten niin voisi törmätä aina samanlaisiin: En ole ikinä kahta samanlaista tavannut, ei edes identtiset kaksoset ole samanlaisia. Tai mitä se samojen virheiden toistaminen tarkoittaa. Ei minulle ikinä ole niin käynyt.
Eli en osaa sinullekaan tuohon vastata. Hyvä että joku muukin ajattelee samoin, se on hyvä se. En ole siis ainut kummajainen siinä mielessä.
Mäkin selviin paljosta muustakin kuin sulakkeenvaihdosta - heh... Mullekin se uusien seikkailujen aika on taaksejäänyttä, mutta mikä ihme siinä huonoa toisten mielestä oli. Sitä en käsitä vieläkään. Itselle se oli ihan hyvää aikaa.
Aika huonosti minusta on asiat, jos on niin avuton, että ukkoa tarvitaan kodin pikku korjauksiin: musta miehillä on ihan joku muu "käyttötarkoitus"...
suu pannaan jos taulussa on vaan "stotsit".
mikä on stotsi...ja sitäpaitsi jos oikein hankala tilanne tulee niin suu laitetaan hymyyn ja käydään nöyrästi pyytämässä naapurin isännältä apua...naapurin isäntiäkin on joka paikassa...
Mä kans ihmettelin tota ed. Miten suu pannaan. Suu on hymyssä kaiken aikaa muutenkin ja ihan kuin Saara: Jokapaikassa on se naapuri, hymyssä suin harvemmin saa tyrmäävää vastaanottoa... Ja mielikin voi olla kuin sillä Liisalla ihmemaassa... Maailma on niin suuri ja ihmeellinen paikka elää... Ihmeitä täynnä.
Enkä minä ole lähdössä mihinkään, mutta jos olisin niin miksen olisi...
Elämä muuttui täysin, uusi paikkakunta, uudet ystävät, uusi työ jne. Vanha entinen p***a jäi entiselle paikkakunnalle.