Nyt oon saanu luettua ton Mika Waltarin kuuluisan teoksen, Sinuhe egyptiläinen. Suosittelen kaikille, jotka rakastavat lukemista. Entäs mitä lukisin seuraavaksi? Isä suositteli Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta. Mitä mieltä olette kyseisestä teoksesta? Suositelkaa myös jotain toisia kirjoja.
Sinuhen jälkeen...
Kaptah
81074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Paksujen kirjojen ystävänä lue nyt ensi hätään muutkin Waltarin teokset ja käy sen jälkeen läpi Dostojevskin tuotanto ylipäätään. Muistakin venäläisklassikoista löytyy kirjajärkäleitä, joissa ei oikeastaan tapahdu mitään, mutta tuumaillaan omaa ja ympäristön ahdistusta sitäkin enemmän.
Ehdoton pitkitettyjen teosten kuningas on kuitenkin Kalle Päätalo Iijoki-sarjallaan. Samaa tarinaa kirjasta toiseen kertovaan sarjaan kuuluu kaikkiaan 26 teosta. Ei ehkä yhtä syvällistä tuumailua kuin Waltarilla ja venäläisillä, mutta verkkaista tuumailua vaikkapa bussia odotellessa kuitenkin.
Paksut kirjat - niille jotka rakastavat itse lukemista!
että Dostojevskin teoksissa ei tapahdu mitään? Rikos ja rangaistuskin on oikeastaan dekkari ja jännittävä sellainen.
Rikoksen ja Rangaistuksen. Se oli todella magneettinen. Jos sinua vaivaa masennus, en suosittele, mutta muuten se on erittäin suositeltavaa välillä vajota pohjamutiin. Se nimittäin vaikuttaa mielialaan lukemisen aikana.
En ole uskaltanut enään toista kertaa sitä lukea.
Olen nyt 58 v.Muutkin dostojevskit olen jättänyt väliin.
klassikoissa runsaasti lukemista,
Rikos ja rangaistus hyvä ehdotus, sitten myös on Idiootti, ja Gogolilta vaikkapa Kuolleet sielut.. ja sitten tietysti Bulgakovin
Saatana saapuu Moskovaan.
Sehän on sellainen, joka kertakaikkiaan kuuluu yleissivistykseen, niinkuin kieltämättä myöskin Sieppari ruispellossa, Lolita
...
ja onhan niitä kirjoja.
Onneksi.
Lukemattomia kirjoja.
myös Albert Camusin Sivullinen voisi kolahtaa sinuun, ja Osamu Dazain Ei enää ihminen. Kotimaisista voisit kokeilla vaikka Väinö Linnan romaania Tuntematon sotilas tai Erno Paasilinnan kirjaa Rohkeus.
Novelleista suosittelisin Annie Proulxin kirjaa Lyhyt kantama. Myös Rosa Liksomin musta huumori voi kolahtaa.
Tunnustuskirjoista Christer Kihlmanin Ihminen joka järkkyi on merkittävä.
Jos uskaltaudut runojen pariin, voisin suositella vaikkapa Eeva-Liisa Mannerin antologiaa Runoja 1956-1977.
Näytelmistä Minna Canthin Anna-Liisa on tutustumisen arvoinen, toimii myös luettuna.
sekä
Väinö Linnan: Täällä Pohjantähden alla tietenkin
historiallisesti ensin ja sitten tuntematon sotilas, jos et ole jo sitä lukenut.
Esim. Simo Hämäläinen: Kätkäläinen, Kätkäläisen jättipotti ja Kätkäläinen ja ulkomaanelävä (muistaakseni) tosi hauskoja.
Olen varmaan jo monellakin palstalla tuonut esiin parin vuoden takaisen oman lukuelämykseni - Markus Nummen Kiinalaisen puutarhan; se on - kieltämättä vähän "vaikeasta" alustaan huolimatta - uskomattoman upea kirja. Sanon senkin, että kun tuo teos ei sinä vuotena kelvannut Finlandia-ehdokkaitten joukkoon, aloin raskaasti menettää uskoani siihen, että mukana ovat todella vuoden parhaat kirjat.
En nyt lataa enempiä ylisanoja tähän...