Haluaisin nyt mielipiteitä tai lähinnä kokemuksia.. tiedän että saan varmasti kuulla kunniani, mutta toivoisin kuitenkin asiallisia kommentteja.
Mulla on ollut koira n. vuoden. Harkitsin koiran ottoa tarkkaan, mutta nyt tuntuu siltä että en kuitenkaan tarpeeksi. Koiran kanssa on pieniä ongelmia, koira ei tottele kunnolla, riekkuu kotona ja tekee joskus pahojaan. Koira on tosi kovapäinen yksilö, jo rodunkin puolesta (pieni koira kuitenkin). Koiralle on opetettu perusasiat, mutta "tiukkaa" koulutusta se ei ole saanut.
Ongelma on nyt se, että minusta on alkanut vahvemmin ja vahvemmin tuntua, että tämä yhteiselo ei suju. Olen äärettömän väsynyt ja kiukkuinen jatkuvasti ja rähjään koiralle kun se ei tottele/tekee luvattomia asioita.. Luulen, että koirallakaan ei ole hyvä olla tässä tilanteessa.
Kun pentu tuli minulle, olin varmaan kuukauden se perään todella ahdistunut. Pelkäsin että koiralle sattuu jotain tai en osaa hoitaa sitä. Oikeastaan tuntuu siltä, että tuo ahdistus ei ole koskaan poistunutkaan kokonaan, se on vain muuttanut muotoaan. Olen tällä hetkellä jotenkin aivan lopussa, en tiedä mitä ihmettä tekisin. Olen alkanut harkitsemaan koirasta luopumista, mutta entäs sitte jos kadun sitäkin? Ei kaikki hetket nyt kuitenkaan ole rähjäämistä, mahtuu väliin hyviäkin hetkiä..
En tiedä, onko kellään kokemuksia tai neuvoja?
Mulla on ollut koira n. vuoden. Harkitsin koiran ottoa tarkkaan, mutta nyt tuntuu siltä että en kuitenkaan tarpeeksi. Koiran kanssa on pieniä ongelmia, koira ei tottele kunnolla, riekkuu kotona ja tekee joskus pahojaan. Koira on tosi kovapäinen yksilö, jo rodunkin puolesta (pieni koira kuitenkin). Koiralle on opetettu perusasiat, mutta "tiukkaa" koulutusta se ei ole saanut.
Ongelma on nyt se, että minusta on alkanut vahvemmin ja vahvemmin tuntua, että tämä yhteiselo ei suju. Olen äärettömän väsynyt ja kiukkuinen jatkuvasti ja rähjään koiralle kun se ei tottele/tekee luvattomia asioita.. Luulen, että koirallakaan ei ole hyvä olla tässä tilanteessa.
Kun pentu tuli minulle, olin varmaan kuukauden se perään todella ahdistunut. Pelkäsin että koiralle sattuu jotain tai en osaa hoitaa sitä. Oikeastaan tuntuu siltä, että tuo ahdistus ei ole koskaan poistunutkaan kokonaan, se on vain muuttanut muotoaan. Olen tällä hetkellä jotenkin aivan lopussa, en tiedä mitä ihmettä tekisin. Olen alkanut harkitsemaan koirasta luopumista, mutta entäs sitte jos kadun sitäkin? Ei kaikki hetket nyt kuitenkaan ole rähjäämistä, mahtuu väliin hyviäkin hetkiä..
En tiedä, onko kellään kokemuksia tai neuvoja?
Vastaukset 18
Vanhimmat
ja jos tulet siihen tulokseen ettet jaksa koiruuden kanssa, niin tottakai on parempi teidän molempien kantilta antaa koira uuteen kotiin.
Etsit vain sellaisen kodin missä on aikaa ja minun mielestäni myös ehdottomasti aikaisempaa kokemusta koirista ja jos koirasi on kova rähjäämään, voisi tehdä sille ihan hyvää jos pääsisi sellaiseen paikkaan missä olisi toinen koira, saisi purettua sen energiaansa toisen koiran kanssa riekkumiseen.
Jaksamista, ja ei se ole mikään synti jos koirasta joutuu luopumaan.
sitä luopumista. vaikeampi saada koira sijoitettua sitten kun se on vielä vaikeampi tapaus. itse jouduin yhdestä koirasta luopumaan kun sairastuin ja en jaksanut niitä lenkkejä koiran kanssa tehdä kun voimat oli poissa. koiralle oli parempi silloin saada uusi koti.
nyt pystyisin koiran hoitamaan mutta en kuitenkaan kadu valintaani. koiralla on hyvä olla. koirani oli aluksi kokeena tutullani.ensin viikon. sitten sovimme että hän pitää koiraa kuukauden ja sen kuluttua teemme lopullisen päätöksen. kaikki oli tyytyväisiä ja koira jäi sitten hänelle.voisit kokeilla jotain vastaavaa.
Koirasi aistii jatkuvan piilevänkin ahdistuksesi ja on sekaisin, mitä sille pitäisi tehdä. Nähtävästi paikka laumassakin on epäselvä ja asiaa ei auta, että taitaa olla uhmaikäkin menossa.
Ehkä kannattaisi luopua koirasta, tai saada se ainakin esim. sijaiskotiin siksi aikaa, että saat itsesi kuntoon, samalla selkenee varmasti, että onko sinusta sitten myöhemminkään koiranomistajaksi... Koska koira tarvitsee kuitenkin säännöllistä liikuntaa ja koulutusta, aktiviteetteja jne. jne. vaikka itse et jaksaisikaan... Ja jos taidot tai halu riitä kouluttamiseen, niin (varsinkin kovapäisestä) koirasta saattaa tulla vaarallinen. Tosin koulutukseen saa myös apua esim. ongelmakoirakouluttajalta. Ei kannata jäädä murehtimaan, ettei tilanne pahene entisestään ja omistaja ja koira kärsi turhaan.
Olen Ratkaisija kanssa samaa mieltä.
Minusta on aina ihana huomata, että ihminen ajattelee koiransa hyvinvointia jopa niin pitkälle, että on valmis luovuttamaan sen parempaan kotiin! Oma pahaolosi vain kasvaa, kun joudut pähkäilemään koirasi onnellisuutta ja hyvinvointia. Suosittelen koiran luovuttamista uuteen kokeneeseen ja koirahulluun perheeseen! Koira on niin riippuvainen sinusta ja siitä mitä sinä olet valmis tekemään koirasi eteen ja sen puolesta. Jos et kykene, älä kiusaa enempää itseäsi äläkä koiraasi!
Hae paikkakunnaltasi koirakoulu/kouluttaja , joka osaa sinua auttaa. Voit saada hyvinkin koirasi toimimaan ja tottelemaan. Koira selvästikkin purkaa itseään tekemällä pahoja ja ns "kiusaamalla". Kun saat hieman otetta koiraan kouluttajien avulla, saatat saada itsellesikin hyvän olon ja asia ratkeaa. Mutta älä nyt jää odottelemaan että jotain tapahtuisi itsekseen vaan toimi pian. Kun olet tätä vielä kokeillut ja tullut päätökseen mihin tahansa, niin ei tarvitse sitten jäädä enään pähkäileen että tuliko tehtyä oikea ratkaisu. Pahaimmillaan teille tulee vielä hauskaa koirasi kanssa ja saatte suhteenne kuntoon. Reipasta syksyä ja tsemppiä, kyllä se siitä.
Anna koirasi koira koirahulluunperheeseen tai ihmiselle, joka todella rakastaa koiraa,
Koira tarvitsee nyt paljon rakkautta ja ei varmasti rakasta sinua. MUTTA JOS JOUTUISI ELÄMÄÄNÄÄNSÄ kanssasi ja se olisi eläinrääkkäystä, koira aistii heti, jos se ei ole rakasteta kuin perheenjäsentä
Mä muistan sen ikuisesti kun mentiin hakemaan toista koiraa. Se oli niin kiltti ja onnellinen. Kunnes tuli se hetki et ei koiraa voitu enää pitää äiti ja iskä päätti antaa sen mun enolle. En oikeestaan tiiä miltä tuntuu menettää joku mutta sillon kun se lähti toisen matkaan se tuntu siltä että ois sydän lähtenyt paikaltaan. Koira oli ollu meillä yli 7 vuotta. Viimesen yön se nukku mun vieressä. Onni on aina ollu yli innokas koira. Vaikka mä voin nähä sitä koiraa. Jotenkin se tuntuu niin pahalta. Kun heräät aamulla ja tajuut et ainii sehän on toisella puolela suomee. Monta yötä on mennyt pelkään itkemiseen kun ikävöi jotain niin kamalasti. Tää ei oo oikein! Se tuntuu väärältä! Se ei ooo tässä!💖💖
ANNA KOIRASI JOHONKIN KOIRAA TODELLA RAKASTAVAAN KOTIIN.On koirallekin vähemmän stressaavaa, että sillä on rakastava koti, kuin sinulla joka strssaannut itse koirasta.
Tuskin siitä sinun kouluttamisesta muuttaa persoonaasi.
koiran ottaminen on sama, kunn lapsi syntyisi perheeseen. Ainakin minulla
Kysymys oli esitetty 2006, joten ongelma on varmasti jo ratkennut.
Kuten jo aiemmin kirjoitin, en katso aloittajan kirjoituksen päivämäärää, tärkeintä on aiheen sisältö. samat aiheet ovat joissakin tapauksissa toistuvia. Et kai ole nihilisti-
No tämä sekaanushan on tuon Rosx -ääliön vika joka nostatti vanhan ketjun. Itsekin katsoin, että onpa eiliseen avaukseen tullut paljon jo viestejä, kun en katsonut vuosilukua. :D
Kysy pienteurastomoista. Ne ottavat koiria vastaan. Myös kebabbipaikat ottavat.
Ompas yksinkertaisia ihmisiä suomessa, varmaan johtuu kasvatuksesta, tai lähinnäkin sen puutteesta.Koulu on mennyt haaskuun, työelämässä tuskin pärjää, jos ei perusasioita maan tavoista tiedä.
Ihmekkös se että opettajilla on loppuunpalamis ongelmia, kun oppilaaiden taso heikkenee, eikä mikään oppi jää päähän.
nm. haaskattua aikaa
Tämä palsta ei ole tarkoitettu yhteikunnaallisiin asioihin, ellei ne koske koiria tai niiden omistajia.
Täll ovat sallitavia ainoastaan kirjoittaneet ne´ggativiset unteet ja kohtalot, muuten kun kaikki menee hyvin,ja siitä kertoo sinut leimataaan valehteliaksi ja röyhkeäksi,omahyväieksi vaikka joka sana on karrikoden totta
ihmiset haluavat kertoa ihanista koiristaan.
esim. Minun Touhoni on ainakin niin ihana kun olen antanut ymmärtää,
En ymmärrä miksi siitäkin kirjoitetaan niin pahaan sävyyn, aihetta ei kyllä olisi
Kerromillainen koira, koko. Sykupuoli, rokotokset, onko koira agressivine, sisäsiisteys. Mitä rotua koira. Olemme kaupunkissa kerrostaloasunnoss!tosin vehreät alueet läk
Hrllä,meitä on kaksi, ku
Kun
AaaaKuva olisi kiva
Rakit kannattaa lahjoittaa aasialaisravintoloihin tai susille syötäväksi, hihnassa puuhun kiinni niin menee hyötykäyttöön aika nopeasti.