mitä tehdä, kun lapsen äiti jätti isän, isä alkoi uuden naisen kanssa ja nyt äiti on helvetin mustasukkainen, haukkuu isää ja hänen uutta naistaan, muutti pois lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle, noin 500 kilsan päähän, vaikkei ole vielä huoltajuusasioita sovittu loppuun. ei anna isän nähdä lasta, ja isä haluaisi lapsen itselleen, lapsi on isän elämän valo. äiti aikoo muuttaa lapsen uskontokunnan ym ym. kaikki mihin tarvitaan isän allekirjoitus niin jos isä ei sitä anna niin äiti aikoo vaikka tekaista sen.. ei kuulemma saa siitä paljoa linnaa.. eli onko tällainen touhu teidän mielestänne järkevää ja fiksua lapsen kannalta? lapsi on vasta reilu puol vuotta vanha.. jos saisitte päättää niin kummalle lapsen antaisitte, äidille vai isälle?
*inhottavaa kun lasta käytetään pelinappulana*
*inhottavaa kun lasta käytetään pelinappulana*
Vastaukset 12
Vanhimmat
jos tilanne tosiaan on tuo, minä ainakin haluaisin isän lapsen huoltajaksi..
Jos toinen ihminen tekee tuollaista lapsen kustannuksella, ei todellakaan ole kykenevä kasvattaan häntä!!!
samaa mieltä minäkin olen.. ja heillä on yhteishuoltajuus niin olisiko silloin saanut viedä lasta edes pois paikkakunnalta ilman isän lupaa? äiti ei jättänyt isälle yhtään kuvaa edes lapsesta. isä aikoo lakimiehen kautta saada lapsen itselleen koska äiti ei ole kykeneväinen sopimaan asiasta. onko isällä mahdollisuuksia lapsen yksinhuoltajaksi?
äiti voi muuttaa lapsen kanssa paikkakuntaa ilman isän suostumusta...tietysti helpompaa on jos isän kanssa asiasta on juteltu.
Uskonnon muttaminen ei onnistu ilman isänsuostumusta....
Isän kannattaa nyt olla yhteydessä oman paikkakunnan lasten valvojaan. hän hoitaa asiaa lapsen kannalta parhaimmaksi.
Lapsellista tuollainen leikiminen lasten asioilla..
Jos lapsi on puoli vuotta vanha ja isä löysi uuden, ei ole ihme, että äiti on sekaisin! Tuossa tilanteessa on ihminen suurinpiirtein shokissa ja tarvitsisi tukea, mutta ei... Äiti on tuon ikäiselle lapselle varmasti paras hoitaja, kunhan aikaa kuluu erosta ja äiti pääsee tunteittensa herraksi. Ei ole tullut kenellekään mieleen, olisiko äidillä vaikka synnytyksen jälkeistä masennusta..
Asiaan ei pysty ottamaan kantaa koska ei ole molempien osapuolien kantaa asiasta. Jommankumman mielipiteen perusteella asiaa ei pysty ratkaisemaan eikä kukaan ratkaisekaan. Hieman ihmetyttää isän uusi suhde jos lapsi on suurinpiirten vasta syntynyt, onko ongelmia ollut jo aikaisemmin.
Mielestäni jos isä jättää äidin ja lapsen ja alkaa seurustelemaan toisen kanssa, niin isän tulisi hieman katsoa peiliin ja miettiä pystyykö tyttöystävä todella imettämään lasta.
Suosittelen kahdelle viimeiselle vastaajalle luetun ymmärtämisen kurssia. Alkuperäinen kirjoitus selkeästi alkoi sillä, että ÄITI jätti isän ja sitten isä löysi uuden.
Kahden viimeisen kirjoituksen viesti olikin sitten se, että mies ei saa missään nimessä katsoa itselleen uutta kumppania jos tuore äiti jättää tai jos tuntuu että tuoreen äidin kanssa ei mene hyvin ja ongelmia on aiemminkin ollut. Tietysti uuden pienen ihmisen tulo voi olla kriisi perheelle, mutta eiköhän jokainen aikuinen ihminen pysty hahmottamaan kriisien juuret ja jos ne ovat vain perhetilanteen muuttumisessa, niin eiköhän ne saa hoidettua. Itse katsoisin asiaa vähän toiselta kantilta. Äitiys ei oikeuta lapsen suhteen ihan mihin vaan, on hyviä isiä jotka ansaitsevat myös "uudesta kumppanista huolimatta" puolet huoltajuudesta tai koko huoltajuuden. Suomen laki taitaa kuitenkin suosia aina äitiä, kaikesta huolimatta. Itselläni on tottakai kokemusta tästä uutena kumppanina olosta, joten tämä olotila voi värittää kirjoitustani, toisaalta ehkä olen vähän objektiivisempi tilanteelle eli pystyn ajattelemaan asiaa tosiasioilla enkä pelkästään äidin tai isän roolilla. Mutta kuten aina, nämä ovat tilannekohtaisia juttuja, silti toivoisin että myös isiä huomioitaisiin enemmän huoltajuuksissa ja annettaisiin aiheellisesti niitä heillekin.
sitä samaa, eli olen tässä tilanteessa se uusi kumppani ja äidin vihat kohdistuu lähinnä minuun. ja tämä tilanne on aika lailla toivoton kun äiti ei halua keskustella saati sopia isän kanssa välejä kuntoon. lapsen kannalta ikävää kun joutuu elämään isästä erossa, lapsi kohta alkaa vierastamaan muita niin jos hän ei näe isäänsä niin isästä voi tuntua pahalta jos oma lapsi alkaa vierastamaan.... todella vaikea tilanne. samaa mieltä olen kanssa siitä että isiä pitäisi huomioida enemmän huoltajuuksissa, samalla tavalla hekin rakastavat lapsiaan ja haluaisi olla heidän kanssa.
...tutulta. Miehelläni on myös tytär, 6-v., ja äiti on aivan raivona, kun minä astuin kuvioihin. Äiti oli se joka suhteesta lähti, hänellä on itselläänkin uusi mies ja he ovat kihloissa ja ilmeisesti suunnittelemassa häitä ensi kesäksi. Välillä meinasi näyttää paremmalta, siis että isä sai tyttärensä jopa viikonlopuksi yökylään, mutta jonkin ajan kuluttua kun miesystäväni kosi mua ja menimme kihloihin, kaikki muuttui ihan katastrofiksi.
Mä olen sairas ämmä, joka ei tule koskaan saamaan heidän tyttärestään kaveria (tulemme tämän lapsen kanssa hyvin toimeen silloin harvoin kun näemme), mä olen kuulemma muuttanut miesystäväni, lapsen isän valehtelijaksi, lapselleen hän haukkuu minua ym ym. Listaa vois jatkaa loputtomiin. Äidillä saa siis olla mies, mutta isällä ei saisi olla ketään. Muutakin kiusaa hän harrastaa, ei vastaa puhelimeen ja kun on sovittu tapaamisesta, hän peruu sen viimehetkellä tekstiviestillä eikä sen jälkeen vastaa puheluihin/viesteihin jne.
Alan olla niin kyllästynyt, kun yksi ihminen saa tehdä mitä huvittaa eikä sille voi mitään vaikka minne sossuihin ym. soittelisi. Isällä ei tunnu tässä "hyvinvointivaltiossa" olevan mitään oikeuksia, jos mustasukkainen äiti niin haluaa. Mutta maksamaan isä joutuu, vaikkei lastaan pääse näkemäänkään. Olen jopa tietyllä tavalla alkanut nauttimaan tästä tilanteesta, koska hän tulee kerta toisensa jälkeen vain huomaamaan, ettei hänen sanansa vaikuta meidän suhteeseemme. Päin vastoin ne vahvistaa meidän suhdetta, koska me tiedetään, mikä on totuus ja hän on niin säälittävä, että yrittää sepittää tälläisiä tarinoita. Hän niin luuli, että pystyy pitämään miestäni pikkusormensa ympärillä loppu elämän, mutta toisin kävi ja nyt hän ei halua hyväksyä totuutta.
Puhettakin oli...mutta tuo loppu .. nautit että se syventää teidän suhdettanne..eli kuitenkin se lapsi taas jäi, jonka asioita aluksi ajetaan..
Ei todellaan pahalla, mutta itse huomannut (joskus) että se lapsi ei ole pelinappula, sanotaan näin..vaan aikuiset ihmiset leikkivät..kenellä paras uusi mies/naisystävä jne.
Ja lapsi kuitenkin jää kaikkien niiden tunteiden alle mitä hänelle pitäisi jakaa yhdessä eikä ihastukselle jne.
Joo, taisi tuo viestini loppu mennä vähän yli. Kirjoitin vain sen mitä sylki suuhun toi. Pelkkä ajatuskin tästä meidän tilanteesta saa mut kiehumaan kiukusta ja sitten tulee sanottua jotain ajattelematonta tai jotain olennaista jää sanomatta.
Periaatteessahan mä olen sivullinen tässä asiassa eikä mun tarvis puuttua siihen mitenkään. Äidin ja isän pitäis pystyä keskenään hoitamaan lapsen asiat kuntoon. Mutta mä en oo enää sivullinen, koska lapsen äiti on vetänyt mut siihen mukaan ja vieläpä yrittää tehdä musta syyllisen koko juttuun. (Mulla siis ei ole mitään tekemistä heidän eronsa kanssa, koska tapasimme mieheni kanssa vasta n. vuosi heidän eronsa jälkeen.) Mieheni, ja minä hänen rinnallaan, yritämme vain saada toimimaan lapsen ja isän oikeuksia tavata toisiaan, mutta äiti sotkee tähän mukaan kaikkea muuta asiaan kuulumatonta ja näin aiheuttaa lapselleen vahinkoa, kun tämä ei saa olla tekemisissä isänsä kanssa. Oma äiti siis käyttää lastaan tämän isää ja omaa ex-miestään vastaan.
Tämä multa jäi edellisessä viestissä sanomatta. Ja meninkin vain suoraan siihen asiaan, että äiti ei kuitenkaan onnistu vahingoittamaan meidän suhdettamme. Hän käyttää tytärtään välineenä yrittäessään hankaloittaa meidän suhdettamme, vaikka tosiasiassa ainoa, jota hän tällä toiminnallaan vahingoittaa on hänen oma lapsensa. Hänelle siis oma lapsi on pelinappula. Säälin tätä lasta ja masentaa, kun mitään ei tunnu olevan tehtävissä. Tämä oli mun pointti.
Uskon että jättämiseen on ollut hyväkin syy, yleensä kun toinen jättää, siihen todellakin jokin hyvä syy, ei kai kukaan turhaan ketään jätä.
Se miten loukkaantunut äiti on, ihmettelen hyvinkin paljon, hänhän siis jätti..eli siksi en usko että hän sydämestään olisi halunnut näin tehdä vaan katsoi parhaaksi...reagoi mielestäni liian voimakkaasti, kuitenkin puhdas ero on yleensä sitä että suhde toimii ystävänä sen jälkeen.
Yleisesti..NYT..heitä naisia/miehiä en arvosta ollenkaan jotka vievät lapselta tapaamisoikeudet sen takia että haluaa kostaa..ja useinkaan ei taida tietää miksi ja mitä kostaa.. ja että se jokainen kosto on isku omalle lapselleen!! vain häntä se satuttaa eniten.
Liian moni pari syylistyy tuohon, todella harmillista lapselle joka kasvaa ja kaipaa rakkautta...ja systätään sivuun..huomaamatta/tahallisesti.
Kuitenkin kaikki päätökset mitkä tekee todellakin vaikuttaa lapseen aina..kehitykseen hyvinkin paljon... ja sanotaan että rakastan lastani siksi näin..eli miten..mietityttää, jos sulkee toisen pois elämästä eron takia.
"Parin vuoden päästä lapsi itsekkin osaisi puhua paremmin" "kuin te kaikki yhteensä..mitä hän haluaa!! mutta toki liian myöhään omalla tavallaan..."
Ajatus: ostakaa leikkinukke jotka haluatte kaiken omaksi! tai kostaa, leikkiä, mitä vain mikä vahingoittaa lasta.
Ja lapsi on joka haluaa rakkautta, antakaa sitä mielummin kuin riitelette keskenänne.
On kestettävä eronkin tuomat seuraukset... eli uudet suhteet..jos ei kestä minusta se kertoo että äitinä/isänä pelkää että joku vie oman paikan..ei kukaan (harvemmin) vie biologisen vanhemman paikkaa lapsen sydämessä! Sen rakkauden saa vain olemalla rehellinen lapselle, exälle..jne.
Ja toivon että jokainen eronnut myös löytää naisen/miehen joka osaa välittää lapsesta joka ei oma!
Antakaa lapselle elämisen arvoinen elämä .. onko se liikaa pyydetty..