Mieheni lapsen äiti lähti aikoinaan onneaan etsimään toisen miehen luota ja jätti lapsensakin siinä tohinassa.
Nyt hänelle on 9 vuoden jälkeen herännyt joku äidinvaisto tai syyllisyys ja puuttuu lapsensa elämään liiallisestikin ja samalla yrittää ohjeistaa meitäkin.
Meitä ohjeistetaan pitämään kuria ja kasvattamaan, itse kuitenkin koko ajan vain lässyttää ja lellii ja vie pohjaa meidän tekemältä kasvatustyöltäkin.
Eniten harmitti, kun puhelimitse valitti, että lapsen huone oli sotkuinen, että minun pitäisi vaatia siivoamaan. Miksi ei itse käskenyt ja näyttänyt kasvatustaitojaan? Hänen se lapsi on, ei minun. En minä ole häntä tehnyt ja halunnut.
En haluaisi tapella, mutta kun pahoitan turhan usein mieleni ja saan koko jutusta unettomia öitä. Silloin kuvittelen mielessäni, miten sanon hänelle suorat sanat ja nimitän vaikka miksi huoraksi. Pelkään niin todellisuudessa joskus tekevänikin, jos kuminauhaa liikaa kiristetään.
Uusioäidin elämä ei ole muutenkaan ruusuilla tanssimista, miksi hän vielä pahentaa asiaa ja samalla huonontaa myös lapsensa hyvinvointia.
Nyt hänelle on 9 vuoden jälkeen herännyt joku äidinvaisto tai syyllisyys ja puuttuu lapsensa elämään liiallisestikin ja samalla yrittää ohjeistaa meitäkin.
Meitä ohjeistetaan pitämään kuria ja kasvattamaan, itse kuitenkin koko ajan vain lässyttää ja lellii ja vie pohjaa meidän tekemältä kasvatustyöltäkin.
Eniten harmitti, kun puhelimitse valitti, että lapsen huone oli sotkuinen, että minun pitäisi vaatia siivoamaan. Miksi ei itse käskenyt ja näyttänyt kasvatustaitojaan? Hänen se lapsi on, ei minun. En minä ole häntä tehnyt ja halunnut.
En haluaisi tapella, mutta kun pahoitan turhan usein mieleni ja saan koko jutusta unettomia öitä. Silloin kuvittelen mielessäni, miten sanon hänelle suorat sanat ja nimitän vaikka miksi huoraksi. Pelkään niin todellisuudessa joskus tekevänikin, jos kuminauhaa liikaa kiristetään.
Uusioäidin elämä ei ole muutenkaan ruusuilla tanssimista, miksi hän vielä pahentaa asiaa ja samalla huonontaa myös lapsensa hyvinvointia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
suhtautuu tilanteeseen??eikö hän voi ottaa ohjat käsiinsä lähivanhempana ja sanoa äidille että teillä on sillä aikaa muodostunut oma elämä ja tyyli sekä tapa kasvattaa lasta,kun häntä ei huvittanut tähän osallistua.Ettei voi yhtäkkiä tulla vaatimaan mitään teiltä, vaikka bioäiti onkin, sillä lapsen koti ja päävastuu teillä.ja miksi sinun täytyy vastata tästä siivouksesta ym ohjaamisesta äidin mielestä, eikös se ole isännkin tehtävä ja ihan äidinkin??
Mies yrittää myös olla riitelemättä exänsä kanssa.
Minulle ex sanoi siivoamisesti puhtaasti ilkeyttään, kun itse haluaa vaan olla mukava ja kiltti ja ihana äiti. Ymmärtää ja lällyttää lasta kaikessa ja mitätöi sillä tavalla meidän työn.
Jos lasta kasvattaa kunnon ihmiseksi, on silloin tällöin oltava inhottava ja vaativa vanhempikin. Sen osan ex työntää minulle ja miehelleni ottamatta itse minkäänlaista vastuuta.
Harkitsimme jo lapsen lähettämistä äitinsä luo asumaan, sitten äiti voisi näyttä itse taitonsa.
Ei meillä ole suurempia ongelmia lapsen kanssa arjessa: huone on normaalin sotkuinen ja kapinointi ikään kuuluvaa.
tarina aina eri mutta ajtus sama; äiti on huora!
Jospa opettelisit lukemaan, ongelmani oli ihan muualla kuin äidin seksielämässä.
Provo, miksi ihmeessä, on tässä muutakin tekemistä? Halusin ulkopuolisen näkemystä perheen sisäiseen ongelmaan.
exät jaksaa olla todella vittumaisia. Yritä kestää ja sano miehellesi että ottaa asian puheeksi exänsä kanssa. Kokemuksesta tosin tiedän että asia ei siitä miksikään muutu. Exät eivät välitä lapsensa hyvinvoinnista pätkääkään, kunhan vain saavat tehdä kiusaa.
Ilmeisesti tässäkin tapauksessa syyllisyys ja huono omatunto lapsen hylkäämisestä saa äidin vierittämään "syitä" muiden eli minun ja mieheni niskoille.
Olihan hänellä mahdollisuutensa ja jos lapsen hyvinvointi sitä vaatii, on vieläkin. Voi vapaasti alkaa kokopäivätoimiseksi kasvattajaksi.
Mutta helpompaa on haukkua kuin ottaa vastuu.
Tämän tiedän, mutta aina en jaksa ymmärtää eikä kai minun pidäkään? Uikoon nyt liemissä mitkä itse keitti.
Onpas taas kommentit.
Tiesitkö, että erotessa molemma ovat exiä? "Exät vittumaisia." Toisin sanoen kaikki eronneet ovat vittumaisia.
Exät eivät välitä lapsensa hyvinvoinnista pätkääkään." Kuka sitten välittää, jos ei exät??
No, minä ainakin tunnen toisenlaisiakin exiä :D
jokainen kertoo oman kokemuksen!!
tiivistetty TOTUUS! Näin on!
Mikä niin ihmeesti ärsytti? Kyllä kai nyt asioita voidaan käsitellä, vai?
Totuushan on se että paras kasvattaja ja ohjeidenantaja on juuri se äiti joka on lapsensa hylännyt.
Kuten kirjoititkin,hän potee omalta osaltaan syyllisyyttä siitä että teki aikoinaan väärän valinnan hylkäämällä lapsensa.
Se on niin helppo arvostella sitten niitä ihmisiä jotka tekevät lapsen kanssa sen kasvatustyön,ovat läsnä lapsen elämässä,siinä arjessa ja ottavat vastuun kokonaan.
Se on niin helppoa tavata lapsia vaan joka toinen viikonloppu,jos silloinkaan.
Aika huonokin bioäiti kykenee juuri ja juuri viikonlopun äitiä leikkimään.
Arvostelut voit antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Äitipuolen rooli on vaikea ja rankka.Sinulla on kyllä velvollisuuksia mutta oikeuksia ei ole.
Olen elänyt uusperhekuvioissa saman kuin sinä joten ymmärrän tuntemuksesi kyllä.
Jaksamista ja tsemppiä!Sinä olet kuitenkin lapselle se tärkeä aikuinen johon hän voi turvata kun omaansa ei voi.
ja syyllisyydentuntoisia exiä tännekin eksyvän.
Pysykää vain siellä suuren rakkautenne kainalossa ja nauttikaa elämästänne ja jättäkää meidät oikeat kasvattajat rauhaan.
olen uusioperheen äiti itsellä 2 lasta ja miehellä 3 ja asumme kaikki yhdessä.
mieheni keskimmäinen, tyttö, täytti juuri 12 ja murrosikä alkoi. kuukautiset jne...
hänen äitinsä ei koskaan ollut likalle edes puhunut kuukautisista, saati alapää pesusta ja edes pimpin pyyhkimisestä pissan jälkeen ja tyttö on 12. minä ne olen hänelle opettanut nyt viime aikana...jotenkin tuntuupi hurjalta..