Miten kestät menetyksen

koska naiset huijaa aina ...

aluksi, mutta ajan kanssa alkaa varmasti helpottaa. Yritän ajatella, että tästä seuraa varmasti vielä jotain parempaa

Kun asiat ovat edenneet tuohon pisteeseen, ero tuntuu yleensä helpotukselta. Yksinäisyyden tuska on pientä verrattuna sairaan suhteen tuottamaan tuskaan.

Pikemminkin vapautuksen. En minä haluaisi olla sellaisen kanssa, jolle en ole ehdoton ykkönen. Sellaisessa tilanteessa on PALJON parempi, että tosiaan lähtee kuin että jäisi kärvistelemään ja parhaimmillaan pitämään salasuhdetta siinä sivussa.

Elämässä on paljon suurempiakin menetyksiä kuin rakastetun lähtö toisen luo...

Vaan on kestettävä tavalla tai toisella. Aikansa tuntuu vähän tyhjältä ja ankealta sit ne vaan on nieltävä ja jatkettava eteenpäin.
Asiaa ei kuitenkaan parane käsitellä ihan helpolla vaan kyllä sitä määrätyt vaiheet pitää käydä lävitse ennenkö on tasapainossa itsensä kanssa. Itsesääli, viha ja kaiken hyväksyminen on se oikea reiti.

Tilanteeseen tietysti vaikuttaa paljon mitkä olivat syyt tuohon tilanteeseen ja muutenkin suhteen tunnetila on ratkaisevassa roolissa.

..todennäköisesti sen tyhjiön täyttäisi aika pian työt ja harrastukset, jotka ovat jääneet sivurooliin vuosien saatossa. Siinä sivussa voisi yrittää unohtaa tuskan.

sillä hetkellä voi tuntua että maailma romahtaa... mutta vaikka tämä on klisee niin anna aikaa, aika parantaa haavat ja auttaa.. ja minua on ainakin auttanut kun on pystynyt ajattelee että ei se ollut sitten tarkoitettukaan niin ja hyvä että selvisi tässä nyt eikä myöhemmin. en tietysti tiedä kuinka pitkästä suhteesta oli kyse. ja sitten kun pistää omat elämän arvot järjestykseen että mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää !! ja et voi tietää mitä kohtaat myöhemmässä elämässäsi. itse ajattelen että aina tulee parempaa. keskity omaan elämääsi kenenkään toisen kautta et onnea saa, itse pitää pystyä omasta elämästä se onni löytää ennen kuin sitä voi olla toisen kanssa. no menikö aiheen vierestä.mutta kyllä se siitä, ei ole aina helppoa elo täällä, mutta se on elämää silti. Jaksuja! ;)

siihen en ole vielä löytänyt vastausta, ja helevetti, minähän kestän mitä vain.... vaikka hammasta purren.......oikeesti se tekee kipeää ....mutta sillekkään ei voi mitään , jos ukko löytää "paremman"