Miten voi elää

Voisitko ajatella että se onkin rikkautta omata kyky "nähdä kahteen suuntaan" ? Eihän sitä välttämättä tarvitse kertoa kavereille, ennen kuin on itsekään asiaa hyväksynyt. Sitten kun olet sinut asian kanssa, niin kertominenkin helpottuu - kun voit olla ylpeä itsestäsi bi-seksuaalina.

Jos sinä olet bisse, niin odotat vaan, että kohdallesi osuu ihastuttava mies ja kas: ongelmaa ei ole. Jos valitset miehen kumppaniksesi, niin siinähän se on sitten heteroelämä edessä.

Jos taas aina vaan ihastelet naisiin, eikä vastaasi kävele ihania miehiä, niin ehkäpä et olekaan bisse vaan lesbo ja silloin on vaikeaa elää, jos ei tee töitä hyväksyäkseen itsensä sellaisena kuin on.

Pelkästä ihastumisesta samaa sukupuolta oleviin ei kannata huolta ja huonoa omaatuntoa kantaa. Kuka sen ihatuksesi syvyyden mittaa, ellet itse sitä kerro toisille. Pidä omana tietonasi, niin eivät pääse ulkopuoliset sinua rääppimään - jos siis sitä pelkäät.

Ymmärrän kyllä ongelmasi: samoja asioita olen veivannut ja itseäni kiusannut. Sitten löysin keskustelevaisen samantyyppisen ihmisen kuin minäkin ja johan olo helpottui.

jopas on sulla suuri propleemi...antasin mitä vaan, jos munki onkelmat ois tota luokkaa...

Joko taistelet ja elät taistellen tai sitten hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet.

Mitä se tarkoittaa, ettet hyväksy biseksuaalisuutta itsessäsi? Mitä siinä sinun on vaikea hyväksyä? Miksi?

Ehkä voin kertoa jotain, omasta itsestäni ja biseksuaalisuuden hyväksymisestä itsessäni. Itse olen kai biseksuaaliksi luokiteltava henkilö siinä mielessä, että minulla on ollut seksuaalisia ja romanttisia suhteita sekä mies- että naissukupuolisiin. En kuitenkaan koe tarpeelliseksi kuulutella identiteettiäni joka paikassa. Ei "bisseys" ole sellainen leima, minkä itseeni haluaisin välttämättä lyödä. Omalla kohdallani on harhaanjohtavaa puhua molempiin sukupuoliin kohdistuvasta mielenkiinnosta - eivät ne sukupuolet minua sinänsä kiinnosta, vaan ihmiset. En minä rakastu sukupuolikategorioihin, vaan ihmisiin niiden sisällä.

On hassua, että rakastuessa jokin niin pinnallinen ja vääjäämätön asia kuin fyysinen ruumis, määrittäisi tunteen tuomittavuuden.

Olen itse ollut joskus homofobinen. Silloin, kun ei-heterous ei ollut minulle tarjolla vaihtoehtona, identiteettinä. Ja silloinkin olin ihastunut samansukupuolisiin - kaikesta huolimatta.

Myöhemmin kypsyys ja tieto auttoi asioihin suhtautumista. Mitä väärää on siinä, mitä kaksi täysikasvuista ihmistä vapaaseen tahtoonsa perustuen ja toisilleen hyvää tehden harrastavat? Ei mitään, minun mielestäni.

Riippuu paljon kaveripiiristä, mutta ne joille olen kertonut naissuhteestani tai seksuaalisesta suuntautuneisuudestani ovat ottaneet asian hyvin vastaan. Kielteistä reaktiota ei ole tullut keneltäkään. Ei keneltäkään! Joskin olen melko tarkasti valikoinut ne, kenelle kerron. Joka tapauksessa yli 10 ihmistä lähipiirissäni tietää.