Kun harrastelijat neuvoja toisiltaan kyselevät niin eipä ole lopputulos hääppöinen.
Keskustelupalstana tämä toimii oivasti, mutta neuvojen kyseleminen lie tyystin turhaa.
Mielipiteillä ja asiallisilla, opastavilla neuvoilla on merkittävä ero.
Jos joku todella kirjoittajaksi haluaa, niin oppia kannattaa hakea ammattilaisilta.
Keskustelupalstana tämä toimii oivasti, mutta neuvojen kyseleminen lie tyystin turhaa.
Mielipiteillä ja asiallisilla, opastavilla neuvoilla on merkittävä ero.
Jos joku todella kirjoittajaksi haluaa, niin oppia kannattaa hakea ammattilaisilta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen sitä mieltä, että aina voi kysyä
missä ja milloin tahansa.
Sen olen kyllä tällä palstalla saanut kokea, että vastauksia ei aina tule.
Olen myös sitä mieltä, että täällä kyllä käy harrastajakirjoittajien lisäksi ammattilaisiakin, ihan siis kirjoittamisesta, tai toisten kirjoittamisesta elantonsa saavia kurkistelemassa, että
MISSÄ MENNÄÄN.
Samoin runopalstalla käy ja itseasiassa kirjoitteleekin aika moni.
Näin on.
Kysyvä ei tieltä eksy.
itseäni ei ainakaan haittaa se, ettei täällä ole "ammattilaisia" neuvomassa. olen saanut paljon hyvää, rakentavaa kritiikkiä tekstistäni, jonka tänne laitoin, ja siitä on aivan oikeasti ollut apua kirjoittamisessani. "harrastelija" kirjoittajia on turha väheksyä, mielipiteet ovat tuoreita, eikä sitä tiedä keistä täällä kirjoittelevista tulee oikeita ammattilaisia.
taitaa yhä olla yleistä. Kansa jaetaan, ihan kenenkään käskemättä, sanattomalla säännöllä, maallikoihin ja ekspertteihin.
Kerropa, missä vaiheessa mitään tietämätön, sinisilmäinen harrastelijakynäilijä pulpahtaa tuohon uuteen asiantuntijan osaan? Tapahtuuko se yhden kirjan kirjoittamisen jälkeen? Kahden? Yhden omakustanteen? Yhden itse kustannetun menestyksen? Yhden toiselle kustantajalle myydyn käsikirjoituksen? Vai vasta, kun se yksi kirja on myynyt tuhat kappaletta? Kymmenen tuhatta? Vai vasta, kun on hakenut ja saanut valtion apurahaa kerran? Kahdesti? Kun on jättänyt kaikki muut työt ja kirjoittaa kokopäiväisesti? Kun on haastateltu televisiossa?
Mistä meille oikein on tullut tuo mentaliteetti, ettei ole olemassa normaaleja, pystyviä, monitaitoisia ihmisiä, jotka ottavat asioista selvää ja toimivat pätevästi monella alalla? Miksi emme kysele omien asenteidemme alkujuuria?
Suomessa ei tosiaan voi kutsua itseään kirjailijaksi. Sinulle nauretaan! Vasta, kun toiset alkavat sinua siksi kutsua, yhtäkkiä oletkin sitten kirjailijaekspertti. Ja voit antaa neuvoja maallikkomollukoille.
Missä se rajaviiva kulkee? Mikä kynnys on ylitettävä? Ja oletko itse mielestäsi taitamaton aloittelija-harrrastelija, vai ammattimainen kirjoittajaekspertti? Jos luet itsesi harrastelijaksi, jonka mielipiteillä ei omien sanojesi mukaan ole paljon merkitystä, miksi vaivauduit kirjoittamaan?
Minusta tämä palsta on hieno asia.
Pitäisikö terveudestä keskustella vain lääkäreiden kesken? Musiikista vain muusikoiden ja säveltäjien kesken? Automekaanikot vain autoista? Heh.
Heitän likaisen lusikkani soppaan, kun aikakin matelee, vaikka vatsassa kurnii.
Ketjun aloittaja tuumi:
"Mielipiteillä ja asiallisilla, opastavilla neuvoilla on merkittävä ero."
Vastasit ja kysyit:
"Pitäisikö terveudestä keskustella vain lääkäreiden kesken?"
Tämä pisti miettimään. Puhettahan piisasi nimenomaan puhumisesta puhumisen vuoksi ja sitä ensimmäinen veikko puffasi. hän totesi "Keskustelupalstana tämä toimii oivasti".
Neuvojen hakuun ja jakoon hän sen sijaan suhtautui nuivasti, koska jos oikein älyän, taluttaa sokeaa silloin tien yli sokeaa.
Vertasitkin kuviota terveyskeskuteluun ja sopiihan terveydestä jutustaa vaikka ja kuinka, mutta eri asia on, hakisitko ohjeet poskiontelon punkteeraukseen naapurin Virtaselta, joka rakensi niin kauniin aidan tontilleen?
Täältä, kuten muualtakaan, ei varmaankaan kannata etsiä liian helppoja vastauksia varsin vaikeisiin kysymyksiin. Sellainen kun vaatisi jonkinsortin ihka-aitoa asiantuntemusta, jonkalaisen olemassaoloa on paha mennä kieltämään, vaikka sen käsitteellinen lukkoon lyöminen pakeneekin järkeä.
Jos orjallinen totuuden etsintä kuitenkin heitetään romukoppaan, täyttää palsta tehtävänsä uhanalaisten elukoiden eläintarhana, jossa vallitsee horisontaalinen arvohierarkia asukkiensa kesken, mikä tarkoittaa parhaimmillaan eläintenruokkijoiden autuaaksi tekevää poissaoloa.
Muuten olen kyllä kanssasi samaa mieltä; liian tiukkana ei sovi olla, kunhan vain palstaan kohdistettu tarve toimii mahdollisuuksien rajojen sisäpuolella jollain järkevällä tavalla.
Olen erittäin taitava ammattimainen kirjoittaja. Kirjailija en ole, vaikka kirjoja olen julkaissut.
Kirjailijalla on jotain annettavaa, sanottavaa. Minulla ei ole. Kirjoitan kirjoja silloin tällöin rahan vuoksi.
Kirjailija ei välttämättä ole lainkaan hyvä opastamaan aloittelevia kirjoittajia, niitä jotka kirjailijoiksi aikovat ja tahtovat. Hän voi olla hyvä, mutta ei välttämättä sitä ole.
Kirjoittamisen taitoa ja tekniikkaa hyvin monilla tasoilla voi perin menestyksekkäästi opettaa henkilö joka taatusti ei ole kirjailija.
Erittäin monilla aloilla, esimerkiksi urheilussa, opettaja ja valmentaja ei ole koskaan ollut hyvä lajissa jonka parissa valmennusta loistavalla menestyksellä harjoittaa. Hyvin moni valmentaja ei ole valmennettavansa lajia koskaan harrastanut.
Osata jotain on eri asia kuin osata opettaa jotain.
Kysymys siis ei ole auktoriteeteista, eikä kansan jakamisesta maallikoihin ja osaajiin.
Hyvää jatkoa kaikille.
ja harrastelija? Lukeeko aloittaja vain pelkästään kirjoittamisella elantonsa saavan 'ammattimaiseksi', ihmiseksi, joka pystyy neuvomaan 'harrastelijaa', joka kirjoittelee muiden hommien ohessa?
Minun mielestäni asioita voi oppia (ja sitten niistä toisiakin neuvoa) tekemällä, lukemalla, kokemalla, kuulemalla. Roomaan on monta tietä.
Suotakoon aloittajalle mielipiteensä, että mielipiteistä voi täällä keskustella, mutta ei kysellä neuvoja. Määritelköön kuitenkin terminsä; ammattilainen ja harrastelija.
Nyt mä näkisin, ettei tää ole oikeasti edes ongelma. Ammattilaisen kirjoituksia julkaistaan ja se saa siitä rahaa. Harrastelija ei.
Täysin toinen asia on, että onko sienikirjoja rustaava ammattilainen oikea ihminen neuvomaan aikamme Sartrea, joka ei esikuvansa kaltoin saa tekstejään julkaisuun, mutta tämä on irrelevanttia käsitteiden määrittelyn kannalta.
Näin mä tän homman näkisin.
Harrastelijoidenkin neuvoista voi jotain oppia, eikä jokaista vastausta pidä tulkita totuudeksi.
Kuten keskustelun aloittaja totesi, Kirjailijanalut toimii keskustelupalstana hyvin. Tuskin moni edes odottaa mitään muuta. Neuvoja kysyttäessä (tai ainakin, kun itse niitä kaipailen), halutaan kuulla nimenomaan muiden mielipide asiasta, keskustelusävyyn. Totuus on häilyväinen käsite. Palstalla säännöllisesti vierailevat, tuntevat palstan kyvyt toimia. He kai näkevät sen juuri sellaisena kuin se on: keskustelupalsta, jonne jokainen saa hölöttää omia näkemyksiään kunhan vain pysyy asiallisuuden rajoissa. En usko, että muiden mielipiteet tai niiden kysyminen olisivat tässäkään tapauksessa turhia. Itse voi aina harkintansa mukaan valita, mitä omalla kohdallaan soveltaa.