Tietoa vakoilusta

Kerron toisen tarinan.

Olen jättänyt nimet pois siitä syystä että kaksi tarinan kerrontaan osallistunutta ei halua että kerron tarinan julkisesti siten että heidät voi tunnistaa. kaikilla kertomuksessa mainituilla henkilöillä on sama sukunimi ja he ovat hyvin lähestä sukua toisilleen ja toistensa naapureita Inkeristä joten tiettyjä lyuottamuksellisia asioita vaihdettiin sukulaisten kesken.

Sukulaismiehen Z mukaan eräs X (meidän sukua sekin) lähettetiin Suomeen 1930-luvun puoliväölin tienoilla tai vähän sen jälkeen.

Lappeenrannassa hän tapasi Y joka oli pikkuserkku Z:lle ja serkku X:lle. Y oli myös isoisäni veli. Koska Y oli jo aikasemmin loikannut Suomeen oli hän ehtinyt hankkia asunnon. Ilmeisesti X sukulaissuhteisiin vedoten onnistui suostuttelemaan Y:n jotta hän sai asua jonkin aikaa. Y:n luona. Lisäksi X:llä oli tiettävästi melko paljon kätsitä rahaa mikä ei 1930-luvun suomessa ollut haitaksi.

Z:n käsityksen mukaan Y "ymmärsi yskän" kun X ilmestyi rajan takaa hänen kotinurkillen Lappeenrantaan mutta asiasta ei voinut puhua kenenkään ulkopuolisen kanssa. Y oli vaivaantunut vierastaan koska Y:llä oli "haku päällä" neuvostoliitossa eikä kummallakaan ollut Suomen kansalaisuutta vaikka asuivat lappeenrannassa. Toisaalta serkusten sukuside oli vahva ja Y:n ongelma oli ettei hänkään voinut olla varma miten hänen sukulaisilleen tapahtuisi kotona jos hän vaikeuttaisi X:n tehtävää Suomessa.

Z joka elää tänäkin päivänä (hyvin iäkäs) on vakuuttunut että X oli värvätty vakoilijaksi. Z mm. muistelee että X:llä oli ollut jossain vaiheessa päällän Suomen armeijan asepuku Neuvstoliiton puolella ja silti hän kykeni kulkemaan vapaana kadulla jota hän on jälkeenpäinkin ihmetellyt.

Tosin Z:n toinen serkku P on sitä mieltä että X:llä oli Suomen aremiajn asepuku koska Kuusisen armeijassa joillekin annettiin se tarkotuksena hämätä suomalaisia.

Tiettävästi X vangittiin myöhemmin epäiltynä vakoilusta myös suomalaisille. X sai kuolemantuiomion mutta onnistui anomuksellaan muuttamaan sen vankeusrangaistukseksi.

Myöhemmin joutui rintamlle Kuusisen armeijaan suomalaisia vastaan. teittvästi talvisodan jälkeen X toimi kolhoosin kirjanpitäjänä, mutta viranoamset väöittivät häöen kavaktaneen kolhoosin rahat. Oman kertomuksensa mukaan X ei tiennyt rahoista mitään. X katosi tämän jälkeen.


[X:n valokuva on erään kodin seinällä ja siinä on pukuun puketunut mies solmuke kaulassa. Kuvan omistaja kertoi että X oli uskonnollinen ja luki mielellään mm. raamattua. X asui Leningradin lähistöllä jonkin aikaa kertojan kotona (kertoja oli tuolloin peini tyttö). Hän ei usko tänäkään päviänä että setäsnsä X olis kavaltanut kyseisiä kolhoosin rahoja.]

Lappeenrannassa asuneen Y:n veli K oli talvisodassa samassa puna-armeijan yksikössä kuin X ilmeisesti myös Kuusisen armeijassa. Tuolloin sukulaismies K olisi kysynyt X:ltä että miten tämä jäi kiinni. X olisi tarinan mukaan kertonut K:lle että kun "kantaa kahta eri herraa kummallakin olkapäällä niin kiinnihän siitä joutuu". Eli Z:n käsitys oli että X olisi palannut Neuvostoliitoon ollen tuolloin värvättynä suomalaisten palveluksessa (eräänlainen kaksoisagentti siis).

On myös mahdllista että X ei vakoillut tosissaan kenellekään vaan että hän avin mudollisesti totteli käskyttäjiään ja että neuvstovbiranomaiset olisivat alkaneet epäillä hän "laihoja tuloksia".

Tiedossa on X.stä lisäksi että hän oli taitava asiakirjojen laatija ("kynämies") joka oli epätavallista Lempaalan maaseudulla. Missä hän oli tuon taidon oppinut on epäselvää. X oli ollut välillä poissa kotoa pidempiä aikoja (n. vuoden) mutta oli epäselvää ainakin Z:lle missä hän oli ollut.

Mainittakoon että tarina kertojan Z:n mukaan mukaan neuvostoliitossa painostettiin vakoilijaksi ryhtymistä sillä perusteella että uhattiin esim. sukulaisten joutumista hankaluuksiin jos ei suostu. lisäksi kieltätymisestä saattoi seurata vankeustuomio.

Elossa oleva Z kertoi että häntäkin pyydettiin mutta hän kieltätyi ja joutui vankilaan.
Kysyin Z:lta "no mikset suostunut jos olisit päässyt helpommaalla ?"

Motiivi kieltäytymiselle on yllättävän yksinkertainen: Z kertoi että yleisenä käsitysenä oli seuraava: vaarana vakoilijaksi ryhtymiselle oli että jos joutui kiinni Suomen puoella wettä saataa joutua ammutuksi (siis varma kuolema). Kyse oli siis valita "kahdesta pahasta".

Otan esille kolmannen eri tyyppisen tarinan jonka tapahtumat ovat tosia mutta vaikea tietää miten niitä pitäsi tulkita.

Kuten tunnettua inkeriläisiä pakeni Ruotsiin. Myös Ruotsin puolustusvoimat oli joistakin heistä kiinnostuneita, Jotkut toimivat mm. virallisina tulkkeina ja kantoivat Ruotsin armeijan univormua ilman koulutusta.

Mutta oliko kyse vain tulkkauksesta tms. palveluista vai jostain muustakin. Sitä on mahdoton tietää. Riippuu mm siitäkin miten vakoilu määriettellään. Jokainen voi vain mielessän arvuutella.


Missä määrin inkeriläiset auttoivat saksalaisia tiedon hankinnassa? Sekin on kai jossain määrin epäselvä?

Entä englantilaisia ? suomen kuvalehden väitteiden mukaan eräs inkeriläinen nimeltään Pettinen olisi ollut Lontoossa koulutettavana.