Kertokaapa asian käytännössä nähneet, millaista jälkeä tuli lentoruiskutuksilla?
Aikanaan luonnollisena toimintana pidetty tapa joutui sittemmin kovan kritiikin kohteeksi. Taidettiimpa ihan lailla kieltää.
Mitä asiasta pitäisi nyt ajatella?Millainen metsä tuli? Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn, kun en ole tuollaista käytännössä nähnyt.
Aikanaan luonnollisena toimintana pidetty tapa joutui sittemmin kovan kritiikin kohteeksi. Taidettiimpa ihan lailla kieltää.
Mitä asiasta pitäisi nyt ajatella?Millainen metsä tuli? Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn, kun en ole tuollaista käytännössä nähnyt.
Vastaukset 8
Vanhimmat
6-70 luvuilla olivat myrkkyjä ja levitettiin reppuruiskuilla ilman suojavälineitä.80 luvulla olivat torjunta-aineita ja levitystavat tehostuivat.8-90 muuttuivat suojeluaineiksi,silloin myös työsuojelu ja varotoimet tulivat mukaan(miksi),suurimpana käyttäjänä metsissä oli eräs valtiojohtoinen metsäfirma.Käyttöä markkinoitiin lähes ainoana keinona hoitaa tulevaisuuden taimikoita !,mitä mieltä lienevät samat johtavissa asemissa olevat olevat metsänhoitajat tänään,silloin arvostelijoita jopa uhkailtiin.
poistettiin havupuun taimikoista haittaava vesakko. Hyvät nuoret metsät nyt kasvavat näillä alueilla.
...tietoa, kiinnostavasta asiasta??
tietoa ei varmaan ole koska jokainen työmaa on tietysti ollut erilainen. Lentoruiskutuksen tarkoituksena oli siis poistaa havupuutaimikosta lehtipuuvesakko "myrkyttämällä". Eihän ne oikeasti mitään myrkkyjä olleet vaan luontaisestikin kasveissa esiintyviä hormooneja, joita käytettiin suurina määrinä aiheuttaen kasvuhäiriöitä ja kasvin kuoleman. Suurin ongelma tässä menetelmässä oli se, että myös havupuun taimen uusi kasvain vahingoittuu torjunta-aineesta, jos se levitetään liian aikaisin ennenkuin kasvain on puutunut. Tämän vuoksi tämän menetelmän käyttöaika on aika lyhyt alkusyksyllä ennen lehtien kellastumista. Varmaan on tullut vahinkoja myös havupuun taimille,jos on levitetty liian aikaisin ennenkuin kasvain on puutunut. Menetelmä on jäänyt pois käytöstä kielteisen julkisuuden ja edellämainitun lyhyen käyttöajan vuoksi. Maasta tehtäviä ruiskutuksia varmaan vielä tehdään jossain määrin. Itse ainakin ruiskuttelin haapavesakkoa muutamia vuosia sitten Roundupilla hyvin tuloksin.
viherpipertäjien kannalta on mielenkiintoista, että vehnäpelto ruiskutetaan käytännössä aina ja sato syödään, mutta kerran vuosisadassa metsään tehtävä ruiskutus on hirmuinen rikos.
Tänä päivänä en tiedä onko lehtipuiden hävitys hyvä vai paha. Jos biomassan polttaminen on arvokkain tapa hyödyntää kasvu, niin ihan sama mitä metsässä kasvaa, kunhan se on tuotettu halvalla ja sitä on paljon.
Ruiskauttelijan selostus oli hyvä ja tyhjentävä, mutta asian vierestä.
Kysymys olikin siitä, että joku tietäisi todella käytännön tuloksia, minkälaisia metsiä saatiin aikaan. Nyt niistä lennoista on jo niin pitkä aika, että voisi todella puhua tuloksistakin, ihan pitkällä tähtäimellä. Ei tässä nyt ole kyseessä se millaisia niistä metsistä KAI tuli, vaan todellisista tiedoista.
Löytyy varmaan vielä metsänomistajia, joiden metsiin ruiskutuksia tehtiin. Metsäammattilaiset varmaan tietävät, jokuhan niitä hommia oli organisoimassa.
tämä varmaan vieläkin vaarin mielestä on, mutta enpä malta olla hiljaa. En muista yhtään käytännössä lentoruiskutettua aluetta mutta tiedolla ja hyvällä mielikuvituksella voin arvioida tilannetta tällä hetkellä. Viimeisistä ruiskutuksista on varmaan kohta 25 vuotta joten aika ja luonto ovat tehneet tehtävänsä. Tuskin se, että alue on lentoruiskutettu, "näkyy" tänä päivänä mitenkään. "Myrkky" hajoaa vaarattomiksi yhdisteiksi luonnossa muutamassa kuukaudessa, eikä sen jälkeen aiheuta "vahinkoa". Jos ruiskutus on onnistunut niin kuin on suunniteltu, niin voisi olettaa että alueella on nyt hyvä havupuuvaltainen nuori metsä. Lentoruiskutukset tehtiin pääasiassa valtion tai metsäyhtiöiden mailla, missä alueet olivat tarpeeksi suuria. Pienet yksityisten taimikot on yleensä hoidettu mekaanisesti. Muistaakseni Kiimingissäkin 1980-luvun alkupuolella melkoisen kohun herättänyt lentoruiskutustyömaa, johon sotkeutui jopa paikallinen punikkipappi, tapahtui metsäyhtiön mailla.
Kivoja muisteluksia, tehdyistä töistä. Nämä ovat toki Suomalaisen metsänhoidon historiaa.
Vaari vain kaipailee, täsmällisiä tietoja. Ruiskutusta edeltävä tilanne.
Vaikutukset muutaman vuoden kuluessa.
Tilanne pitkän päälle.
Hyvät ja huonot puolet metsänhoidon näkökulmasta.
En minäkään usko, että sieltä jotain jäämiä löytyisi. Jos löytyisi niin kyllä meidän "luonnonsuojelijat" olivat pitäneet mökää enemmänkin.