Mitä mä teen mieheni kanssa? Mä oon kyllästynyt valehteluun ja salaa juomiseen! Tätä on jatkunut jo yli vuoden...( ei kuiteskaan joka viikonloppu )Toiseksi mieheni ei vietä aikaa tyttärensä kanssa, ellen mä pyydä! En voi mennä käymään kaupassakaan ilman et tyttö on mukana tai se nukkuu! Isä on ollu kotona yli 6 kuukautta ( minä myös, tosin 2 kuukautta töissä), ettei se oo kiinni etteikö se osaa vaan se ei yksinkertaisesti HALUA! Jos ja kun mä saan sen suostetultua olemaan neidin kaa, niin se on maximissaan puol tuntia! Mä oon niin kypsä...! Musta tuntuu että meidän tie on matkansa päässä...mulla ei oo enään hyvä olla...! Ajattelenko niin että lapsi tarvii myös isän ja jään keikkuu tähän suhteeseen, mikä ei toimi???Mieheni ei tiedä näistä ajatuksista...En tiiä miten ja milloin kertoisin? Kaikista eniten mua pelotaa appivanhempieni reaktio...! ne ovat olet mulle kuin omat vanhemmat ja vielä paremmat!!! Miten ne suhtautuu sen jälkeen muhun???En haluaisi menettää heitä, mut eikö mun pitäis ajatella myös itseäni??? En ole onnellinen...! Kaikki on käyny niin nopesti...ollaan oltu yhes 2 vuotta ja lapsi on 8 kuukautta...MItä teen??? Otetaan vinkkejä vastaan ja erityisesti haluan kuulla yh-äitien tarinoita...miten elämä eron jälkeen???
Mitä tehdä?
Tuleva yh-äitikö?
4607
0Äänestä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä nyt noin äkkiä lähde, yksin lapsen kanssa jaksaminen on rankempaa kuin arvaat. Miksi suostuttelet miestäsi olemaan lapsen kanssa, miksi et vain pistä vauvaa miehen syliin ja ilmoita että moi, mä meen nyt ja tulen takaisin parin tunnin päästä? Vastuun ottaminen ei ole helppoa ja joskus joitakin pitää tyrkätä, ennen kuin uskaltavat ottaa ensimmäiset askeleet. Ehkä hän ei vain luota itseensä vauvan hoitajana. Ovathan ne aika pelottavia ;)
Toisekseen, ei tuo juominen nyt vielä kovin pahalta kuulosta. Ehkä hän vain pelkää sinun arvosteluasi ja valehtelee ja juo salaa siksi. Entä jos "antaisit hänelle luvan" juoda ja sanoisit, että valehtelu loukkaa sinua enemmän kuin hän arvaakaan. Yritä rehellisyydellä selvittää asiat ja anna teille kummallekin tilaa.
Jos sitten päädytte yhdessä siihen, että eroatte, sopikaa kaikessa rauhassa lapsen tapaamisista ja pitäkää niistä kiinni. Lapsen ja isän suhde voi parhaimmillaan olla todella hieno juttu, älä vain romuta sitä.
Älä luovuta vielä ! Iskä on vielä ehkä arka hoitamaan lasta ja kun kyseessä on vielä tyttö. Kun lapselle tulee ikää niin se vie varmaan iskän koko sydämen. Laita miehes vaan hoitamaan lasta enemmän. Lähde sinne kauppaan vaikka kax kertaa päivässä. Jos iskälle tulee hätä niin kyllä hätä keinot keksii !!! Kellään ei ole sydäntä huudattaa omaa lastaan kovin kauan !
Kokeilkaa erossa olemista! Voi herättää myös lapsen isän tähän todellisuuteen tai sitten ei. Itselläni eron jälkeen suhde appivanhempiin ei suinkaan heikontuneet vaan päin vastoin entisestään parantuivat (ennenkään ei ollut huonot välit). Reilusti vaan teet selväksi lapsen isälle että haluat olla hetken erillään. Toivottavasti sinulla on tuki ympäristö hyvä, koska se on kuitenkin aika koetteleva vaihe jäädä tavallaan yksin pienen lapsen kanssa.
Mutta jos sinusta tuntuu pahalta olla nyt niin aina kannattaa hakea muita vaihtoehtoja, lapsen takia ei kannata olla yhdessä, siitä karsii lapsikin.
Heti pisti silmään tuo että miehesi ei tiedä mitään mitä ajattelet, eiköhän olisi aika olla rehellinen itselleen ja toiselle, se kuitenkin pohja aina suhteessa...kertoa miltä tuntuu.
Ja toiseksi, on isiä jotka heti luonnostaan osaavat olla lapsen kanssa aidostaan ja toisilla se kestää hetken..olemme erilaisia kaikki siinä.
Miettikää miksi teitte ison päätöksen, eli lapsen .. kuitenkin on yritettävä ottaa vastuu päätöksistä mitä tekee, jos yllätys se onkin toinen juttu... omalla tavallaan.
Kukaan ei voi sanoa miten aika etenee jos eroatte, pysyykö tukiverkosto, itse uskon että se itsestään kiinni, kuinka itse pitää yhteyttä ja antaa olla mummuna ja pappana jne.
Mutta kukaan ei voi päättää puolestasi, tiedätkin, ..tämä päätös kuitenkin iso, lapselle isoin!
Mieti tarkkaan asioita mutta hiukan rentoudu ja juttele tosiaankin miehesi kanssa, se kaiken alku...kaikilta ei todellakaan voi odottaa...ns. valmis isä..jokainen tosiaankin erilialla osaa olla lasten kanssa, kuten sinäkin.
Katso lastasi silmiin ja toivottavasti isikin ..miettikää jos teistä jompi kumpi olisi hän(lapsi)...olisiko ero se mitä lapsi haluaisi..ei varmasti.
Ps. mutta pakollakaan ei suhdetta pidetä.
Iso hali lapselle ja teille ja onnea että saisitte asianne kuntoon..etenkin että kaikkien hyvä olla.