olen muuttamassa ensi vuoden puolella omaan kämppään kerrostaloon opiskelupaikkaani läheisyyteen.omistan n.kahden vuoden ikäisen pikkukoiran joka on minulle todella tärkeä. ostin sen kesätyörahoillani pitkän harkinnan jälkeen, olen kouluttanut sen itse, maksanut trimmaukset ym. tarvittavat tarvikkeet sille, vanhemmat maksavat ruoan ja el. maksut(itse ehdottivat ennen hankintaa tätä). koira viihtyy kaikkialla, koti on sielä missä emäntä- periatteella. ongelmani on nuo minun vanhemmat ja kotiin jäävät sisarukset. he sanovat minulle jatkuvasti, etten voi otta kerrostaloon koiraa ja ettei se viihtyisi kanssani sielä, ja ettei minulla olisi aikaa ym. todellisuus on kuitenkin se ettei opiskeluni ole tiukkaa(opiskelen tokaa vuotta amiksessa), eikä päivät ole pitkiä, joten tulisin viettämään aikaani koiran kanssa saman verran tai jopa enemmän, kun koulumatkat oisivat paljon lyhemmät, olisin kämpälläni aikasemmin kun nyt.
ja sitten minua ärsyttää se että sanotaan, ettei opiskelija saisi pitää koiraa, kun se on n. 8h koulussa. entäs sitten ne aikuiset jotka on töissä? nekin on 8h pois kotoa, mutta tämä ei kai sitten ole sama asia, vai? tällä perusteella kenelläkään ei olisi koiria.(paitsi eläkeläisillä, mutta sittenhän mennään jo niin vanhoiksi ettei jakseta hoitaa koiraa :) )
en kuitenkaan halua että koirani olisi onneton. sille parasta tahdon. mitä olisi kannattavinta? itselläni olisi aina viikolla kova ikävä koiraani, siitä olen varma..apua.. kiitos jo etukäteen...
ja sitten minua ärsyttää se että sanotaan, ettei opiskelija saisi pitää koiraa, kun se on n. 8h koulussa. entäs sitten ne aikuiset jotka on töissä? nekin on 8h pois kotoa, mutta tämä ei kai sitten ole sama asia, vai? tällä perusteella kenelläkään ei olisi koiria.(paitsi eläkeläisillä, mutta sittenhän mennään jo niin vanhoiksi ettei jakseta hoitaa koiraa :) )
en kuitenkaan halua että koirani olisi onneton. sille parasta tahdon. mitä olisi kannattavinta? itselläni olisi aina viikolla kova ikävä koiraani, siitä olen varma..apua.. kiitos jo etukäteen...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulle tuli ekana mieleen tuosta "opiskelijalla ei voi olla koiraa", että siinä on varmaan taustalla sekin että toisten opiskelijaelämä on niin täynnä virikkeitä etteivät he ehdi olla kotona juuri lainkaan. Jos sinulle koira on tärkeämpi kuin kaikki muut menot, niin onhan sinulla silloin sille varmasti aikaa. Sitten vielä opiskelijat monesti asuvat asuntoloissa joihin ei saa viedä lemmikkieläimiä, jne jne...
Jos koira sopeutuu hyvin uusiin paikkoihin ja sinä olet sen tärkein ihminen, niin ymmärrän kyllä hyvin että haluat sen mukaasi. Mitä vanhempasi sitten ehdottavat, pitäisivätkö he huolta koirasta jos et ottaisi sitä mukaan? Siinä tapauksessahan voisit ehkä ainakin yrittää ottaa koiran mukaasi uuteen kämppään - jos jostain syystä sinun tai koiran hyvinvointi alkaa tästä kärsiä, niin sitten voisitte neuvotella uudestaan perheen kanssa?
Huono olen neuvomaan kun en tunne sinua enkä koiraa. :) Itselleni varmasti koira olisi tärkeä seuralainen uuteen paikkaan muuttaessa. Miten se käyttäytyy yksin jäädessään, onko se valmis kerrostalon asukiksi? Ja saahan sinne kämppääsi yleensäkin viedä koiria?
koirat ja varsinkin oma koira, on minun kokopäiväinen ja vuotinen harrastus. :) (olen jopa dogsitteri xD) asuntoon johon muutan saa viedä lemmikkejä, ei ole asuntola tai muu kimppa- asunto,vaan kivan kokoinen kaksio, lasitetulla parvekkeella, vain minulle ja "koiralleni?". vanhempani ja sisarukseni kyllä hoitaisivat koiraa, jos en mukaan ottaisi..ja osa tästä vastahakoisuudesta saattaa johtua siitäkin, että koira on myös rakas niille ja sen ymmärrän, mutta silti..koirani käyttäytyy hyvin jäädessä yksin ja se haukkuu vain muutamasti, kun ovikelloa soittaa, joten ei mikään turhanpäiväinen räksyttäjä. :)
mutta jos kuitenkin nämä kaikki on ok, niin miten saan vanhempani ja muut ymmärtämään, että olen tosissani?
en minäkään tunne sinua enkä koiraasi, mutta minun mielestäni sinun tulisi saada viedä omalla rahallasi ostamasi koira omaan kotiisi, ja onhan siihen tietysti olemassa monenlaisia ratkaisuja joilla vanhempasi ja sisaruksesi saisivat nauttia sinun koirastasi esim. loma-aikoina hoitaisivat koiraasi lapsuuskodissasi tai sovitte viikonloppuja jolloin sinä saisit olla kavereiden kanssa jossain muuallakin kuin koiratouhuissa yms.yms. luulen että ratkaisu asiaan löytyy kun hieman sitä käsittelette yhdessä ja punnitsette asiat monelta eri näkökohdalta :)
*arvostan suuresti harrastustasi koirien parissa ja dogsitterin hommaasi se jo osaltaan kertoo siitä että todella välität koirastasi!
Kaikkea hyvää sinulle ja koirallesi sekä terveiset perheellesi
...todellakin aloittajalle tuntuu oma koira ja yleensäkin koirien kanssa puuhailu olevan tärkeää, ainakin tuon kirjoituksen perusteella hän asettaa koiran hyvinvoinnin korkealle ja luulisi kyllä vanhempienkin olevan ILOISIA tästä! :) Kun vastuuntuntoinen nuori haluaa jatkossakin ottaa lemmikistään itse vastuun, niin sehän on hieno asia.
Mutta tietysti vanhemmilla on huoli ja hyvää he tarkoittavat. Toivottavasti ratkaisu löytyy! Nämä tämmöiset ovat jonkinlaisia "luksusongelmia"; koira on niin monelle niin rakas, että siitä tulee melkein tappelu. :)
kiitos. paras ystävänihän se koira kuitenkin on. :)
koirat ovat todella tärkeitä minulle. täytyy nyt puhua sitten vanhempien kanssa uudelleen ja koittaa ne saada ymmärtämään. kiitos. :)