Hei!
Tietääkö kukaan miten Kuopiossa on järjestetty Adoptioneuvonta? Onko siihen pitkä jonotusaika? Jos joku on käynyt neuvonnan Kuopiossa, niin kertoisitko kuinka kauan kesti ja miten se sujui?
vastausta kaipaileva
Tietääkö kukaan miten Kuopiossa on järjestetty Adoptioneuvonta? Onko siihen pitkä jonotusaika? Jos joku on käynyt neuvonnan Kuopiossa, niin kertoisitko kuinka kauan kesti ja miten se sujui?
vastausta kaipaileva
Vastaukset 8
Vanhimmat
..sillä itse olen asunut koko ikäni ja asun nykyäänkin Helsingissä. Onnea adoptiosuunnittelun johdosta! Iitse olen ajatellut samaa kun olen vanhempi sillä olen vasta ala-ikäinen mutta olisi kiva tietää
a.Adoptoitko yksin?
b.Mikä olisi kohdemaa?
Kuopio ostaa adoptioneuvonnan Pelan Itä-Suomen yksiköltä. Neuvontapaikka on siis Joensuussa! Pela järjestää alkuinfoja Kuopiossa, ja sellaisessa on käytävä ennen kuin varsinaiseen neuvontaan pääsee. Tämän vuoden puolella taitaa vielä joulukuussa olla yksi alkuinfo, tarkista Pelan nettisivulta tarkka päivä.
Itsellämme meni niin, että otimme ensiksi yhteyttä Kuopion sos.toimeen, kun emme silloin itse tienneet, miten neuvonta täällä on järjestetty. He ohjasivat sitten soittamaan Pelalle ja tästä soitosta kului yli kaksi kuukautta ennen kuin seuraava alkuinfo pidettiin. Kävimme infossa, josta saatiin perhelomake täytettäväksi (sisältää henkilötietoja yms) ja ekat kotitehtävät (kysymyksisä omasta elämänhistoriasta). Näiden lisäksi piti Pelalle lähettää verotustodistukset, virkatodistukset ja T-lääkärintodistuksista se enempi tietoa sisältävä paperi. Lääkärissä kävimme TK:ssa, pissanäytteet piti viedä mukana koska todistukseen piti olla tieto virtsan valkuaisaineista ja sokerista.
Ensimmäinen neuvonta-aikamme oli noin puolentoista kuukauden päästä siitä, kun olimme postittaneet em. paperit Pelalle. neuvontakäyntejä oli yhteensä 6, joista yksi kotikäynti. Ne ajoittuivat vähän yli 7 kuukauden ajanjaksolle. Samantyyppisiä aikamääriä olen kuullut joiltakin muiltakin kuopiolaisilta, jotka ovat neuvontansa parin viime vuoden aikana käyneet. Yksittäinen käynti kesti 1,5-2 tuntia ja kotitehtäviä oli joka kerralle.
Kiitos kovasti kun vastasit! Vastauksesi selvensi asioita huomattavasti! Eipä siis tarvitsekaan soitella sosiaalitoimistoon.
Sen verran oisin vielä udellut, että missä vaiheessa teidän adoptioprosessinne on? Oletteko saaneet jo lapsen? Mikä teillä on kohdemaana? Itse olemme alustavasti miettineet kiinaa, mutta koska tämä on vielä niin alussa kohdallamme, niin kaikki maat ovat vielä avoinna.
Emme ole vielä itsekään kauhean pitkällä eli vasta lupaa ootellaan. Adoptiolautakunnassahan on nyt ruuhkaa (adoptionhakijoita on ollut tänä vuonna lähes kaksinkertainen määrä viimevuotiseen verrattuna ja a-lautakunnalla kokouksia kai suunnilleen samanverran kuin viime vuonna), joten kolmen kuukauden käsittelyaikaan voinee varautua. Toivekohdemaa on meillä Thaimaa. Kiinaakin mietittiin, mutta nyt varsinkin Kiinan kasvavat hakemuspinot ja pidentyvät odotusajat kallistaa vaakaa Thaimaan puolelle. Kiinan odotusajat tulevat takuuvarmasti vielä pitenemään, jos ei sinne lähetettävien hakemusten määrää mitenkään rajoiteta. Ei meillä toki tietenkään pelkkä (arvioitu keskimääräinen) odotusaika maavalintaa ratkaise, mutta jos Kiinan odotusaika olisi pysynyt noin 8 kuukaudessa, olisi se ollut etu suhteessa muihin maihin. Meillä maavalintaa jkv rajoittaa myös se, ettei toinen meistä kuulu kirkkoon (eli Filippiinit ja mahdollisesti myös Interpedian E-Afrikka sulkeutuu pois).
...Niin että mimmoisia ne "kotitehtävät" on?
Mitä ne sisältää,mimmosia juttuja?
Meillä oli aina muutama kysymys/aihe/kerta, joihin sitten vastattiin kumpikin erikseen ja laitettiin etukäteen ennen seuraavaa neuvontakertaa postitse tai sähköpostitse sos.tt:lle. Aiheina näissä oli mm. oma elämänhistoria, kokemansa menetykset, parisuhde ja lapsen kasvatusperiaatteet sekä kirje adoptiolapsen biologisille vanhemmille. Siis keskustelujen pohjaksi näitä tehtiin, ja sos.tt saa tietysti niistä kerättyä tiedot kotiselvitykseen.
...Kirjoititteko kaikki ne suomeksi?
Myös kirjeen biovanhemmille?
Ettei tartte kirjottaa enkuksi?
Vai käännetäänkö ne?
Suomeksihan ne toki kirjoitettiin, kun ne kotitehtävät ovat neuvontaa antavaa sosiaalityöntekijää varten. Eivät ne mene mihnkään ulkomaille! Käytännössähän läheskään kaikkien adptioon tulevien lasten taustasta ei tiedetä edes äidin nimeä tai henkilöllisyyttä, saatikka että hänelle oikeasti voitaisiin mitään kirjettä toimittaa. Tarkoituksena oli käsittääkseni vähän niinkuin "eläytyä" siihen, mitä lapsen menettäminen vanhemmille merkitsee.
Adoptiolupahakemukseen liitettävä kotiselvitys on sos.tt:n laatima kooste, yhteenveto (monisivuinen sellainen), joka sitten aikanaan käännätetään kohdemaata varten kun lupa on saatu ja kohde valittu.