Kirjoittelit tossa aiemmin teidän tilanteesta. Onko mennyt nyt suuntaan vaiko toiseen? Ootko päättäny miten teidän elämä jatkuu? Oli niin kinkkistä luettavaa, että jäi vaivaamaan!
Lilliput79
Mitä kuuluu!!!???
10592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin tieroksi että ei oo miestään jättämässä, eikö se tullut jo selväksi.. Joten antakaa asian jo olla.
varoittava esimerkki siitä tositilanteesta, kun vauvaa jo odotetaan: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000020701206
Vaikka välillä en jaksakaan palstalla pyöriä enkä kyllä nyt ole ehtinytkään... järjestöasiat ja kouluasiat vievät energiaa ja aikaa...
No, meidän elämä jatkuu entisellään... käyn työssä (määräaikainen, jo lähes 6 vuotta)vakituiseen, vuorotyössä. Pakko. (Kukas mun ja miehen velat maksaisi... lähes 100 000 euroa). Ukko vetää kahden viikon juoma putken ja menee kamalas kapulas töihin... ellei sairaalan osasto kutsu...
Mun on vain pakko jaksaa mennä töihin (toisaalta hyvä, ei koko aikaa pyöri päässä se, että ukko juo... ja mitä ne seuraukset siitä on). Ei sillä, mulla on sen verta positiivinen asenne elämään ettei mua ukon juominen lannista. Enemmän minua masentaa kun emme ole saamas perheenlisäystä lähiaikoina ukon takia, mutta kai se on vaan opittava hyväksymään että se saattaa olla lahja ja rikkaus, ettei sitä lasta tule. Voihan olla niinkin, etten tule koskaan saamaankaan. Vaikka sitä niin haluaisinkin. Mieheni ei ole räyhäävää sorttia juopuneena, kävelee edes takaisin kunnes sammuu ja harvemmin pyörii kapakoissa. VAikka taksilla ajeleekin.
Mun elämässä etusijalla on työ jota rakastan, teen hoitotyötä vanhusten parissa. Opiskelen psykologiaa ja vedän Marttoja (kuulostaa lienee nuorista hölmöltä... uusia nuoria jäseniä kaivataan). Ja paljon muuta...
Joko tämä selvensi asiaa? Eli positiivisella ajattelulla ja mielellä mennä PORSKUTAN eteenpäin... ette te minua lannista!
halua missään nimessä sinua lannistaa, vaan nimenomaan auttaa!!! En yllättynyt yhtään, että olet hoitoalalla! Usein juopon vaimo on hoitoalalla ja usein myös itsensä täysin unohtava ihminen huonoine itsetuntoineen tai toisaalta sankarin kruunua hiljaa päähänsä asetteleva ihminen, joka rakastaa ja rakastaa niin kauan kuin jaksaa. Kun lapset muuttaa pois niin sitten usein erotaan. Sinun kannaltasi tilanne on kauhea, mutta ois se vielä paljon kauheampi niille lapsille! Niitä traumoja tulee, vaikkei isä räyhäisi, sammuisi tai mitään "näkyvää" alkoholismia oliskaan. Tiedän tämän kokemuksesta! Ehtisit vielä hyvin lapsia saamaan jonkun muunkin kanssa! ÄLÄ UHRAA ELÄMÄÄSI!!! SE ON AINOASI!
rakastan miestäni ja sillä siisti. En hylkää ystäviänikään jotka ovat hädässä, miten voisin tehdä saman puolisolle.
voit tehdä lapsillesi sen, että saavat elää alkoholisti-isän kanssa??? Ajattelepa itsesi heidän asemaan! Kyllä sinä saat alkoholistin kanssa elää, jos sitten luovut vauvahaaveista! Se ei ole pois kuin just itseltäsi!Alkoholistiakin voi ymmärtää ja minäkin ymmärrän, mutta suvaita ja sallia ei saa silti mitä vaan!
En oo moneen kuukauteen täällä käynyt, nyt ehksyin.. eikä olis kannattanu samalaista toisten arvostelevaa sakkia täällä on edelleen. Toinen pitää latistaa heti maahan ku siihen on pienikin mahdollisuus!!
Mun osaltani tää vauvakuume palsta saa olla edelleen iha rauhas, mulle tää ei anna mitää..
että olen itsekin alkoholisti-isän ja alkoholisti-isäpuolen (joka tässä tapauksessa oli pahempi kuin oma isäni) lapsi. Tiedän mitä teen. On niitäkin alkoholisti-isiä jotka osaavat olla parempiakin isiä kuin ne raittiit isät. Isä kuin isä! Kuitenkin yhtä rakas. Kaikki riippuu toisesta vanhemmasta, siitä joka on se raitis, siitä kuinka hän asiat lapselle perustelee. Ja kuinka lastaan tukee. Oma isäni on minulle hyvin rakas! Siitä huolimatta että joi silloin (oli silloin myös äitiäni kohtaan paha)ja juo nyt. Mieheni ei sentään ole väkivaltainen! Lapsi rakas kuitenkin.
ajatellut loppuun saakka? Realiteetti on, että alkoholistin lapsi monesti alkoholisoituu itsekin tai, kuten sinä, ottaa alkoholistin puolisokseen. Mitä, jos lapsellasi ei käykään hyvä tuuri? Mitä jos hän saakin puolisokseen väkivaltaisen alkoholistin tai muuten sekoilevan? Mitä, jos hänestä itsestään tulee sellainen? Syytät silloin itseäsi!
VÄLTTÄMÄTTÄ MITÄÄN EI TAPAHDU JA LAPSELLANNE ON JOTAKUINKIN NORMAALI LAPSUUS, mutta oma kokemukseni on, että ei-häiritsevä alkoholismi on myöskin tuhoavaa, vaikka toinen vanhempi sen miten selittäisi. Häpeää ja pelkoa isän terveydestä, oudoista poissaoloista ja käytöksestä. Lapsi tajuaa jossain vaiheessa, vaikka kuinka selität, että isä ei ole terve. Eikö miehesi kuitenkin parempi isä olisi ilman alkoholismia? Jos tajuaisi tilansa, hoitaisi itsensä kuntoon ja sitten yrittäisitte vauvaa? Lapsirakkaana tällaisen järjestelyn tärkeyden kai tajuaa? Mutta oma on elämänne. Minä en tässä voita enkä häviä. Auttajaluonne vaan.- Jaksamista.
Minä en ole valmis hautaamaan isääni ennenaikaisesti. Se meillä alkoholistin lapsilla vaan on monesti edessä.