Asennetta viistoon

Teen kaikkea mielenkiintoista. Kehittelen uusia juttuja elämääni. Uusia sekä henkisiä että fyysisiä kykyjä hyödyntäviä harrastuksia. Ystäväpiirini on samankaltaista porukkaa eli puheet eivät käy pitkiksi :).

Jaksamiseen auttaa hyvä kunto, riittävä uni ja terveellinen ruokavalio. No, välillä repsahtaa noissa kaikissa, mutta pääpiirteittäin pyrin huolehtimaan itsestäni. Muuten Kunto plus -lehteen voi jäädä koukkuun :). Yksi, mitä olen huomannut, riittävä venyttely piristää kummasti oloa.

Jos aivoja käyttäisin vain työtehtävissä, niin kaventaisin elämääni. Mutta öhöm.. kehittelen itselleni raviveikkaukseen ja pitkävetoon järjestelmää, opettelen suomalaista desingnlasia, pyrin parantamaan englannintaitojani, tekisi mieli kirjoittaa vielä ainakin toinen kirja, on se pahuksen väitöskirja kesken..

No, toisaalta jos edellinen kuullosti energian hajaannukselta, niin pyrin tekemään yhtä asiaa kerrallaan. Ai niin, unohtui vielä kädentaidot..

...teit hyvän aloituksen, koska mun teki mieleni kysyä vastaavaa.

Olen sitä laiskempi mitä enemmän asiat mieltä painavat. Mulla on kiusallinen tapa hakea selkeyttä ympärilleni, vaikka se on mahdotonta maailmassa.Mutta kun ne mieltä painavat asiat helpottavat kuljen energisenä ympäriinsä.

Nyt vois sanoa, että mieltä on painanut työasiat useamman vuoden ja mielenkiintoni on ollut nollatasoa. Kun sain painittua päätöksen jättää työpaikkani on harteiltani hävinnyt tonnin painoinen taakka ja näen paljon mielenkiintoisia asioita ympärilläni.

Vaikeata on aina uskaltaa tehdä, mitä haluan ja sovitella se muun kanssa aiheuttamatta turhaa haittaa. Mutta muuta keinoa en keksi omaan virkeyteni herättämiseen kuin kuunnella mitä tahdon.

Mä oon aina ollut vähän sellanen melankoliseen taipuvainen vaikka en olekaan kansallistautiamme depressiota sairastanut, mutta mielenvärit on enemmän sellaiset tummansorttiset.
Se V**ttaa mua!
Varsinkin siis iän myötä tää pahenee,
ei saa tutustuttua uusiin ihmisiin, aina on jotain tekosyytä ettei tarvis mihinkään mennä, kaikki on vaikeeta ja rankkaa ja kun on noita vaivojakin ja mitä jos sitä ja mitä jos tätä.
PRKL!
Haluaisin olla wildandfree, siis mitä nyt lapsellinen mammeli olla voi, tarttua rivakasti ovenkahvoihin, olla RESSAAMATTA (yäks mikä sana!) turhia ja ennekaikkea olla aina ajattelematta kaikesta jo etukäteen sitä negatiivista mahdollisuutta (Just noi emmäkumminkaan opi, emmäikinälaihdu, eitääselkätuuikinäkuntoon, mitätostalapsestakaantulee, eitoiäijäkäänvarmaanjaksamuakattella)

GRAAH ja RIIPS, moiset asenteet syystuulen vietäviksi ja tilalle innokas touhu KIITOS!

olen antanu itelleni luvan tehdä vapaa-ajalla vain semmosia juttuja, mitä mä oikeesti tahdon. En suostu enää semmoseen, että tätä kuuluu tehdä ja tonne kuuluu mennä. Olkoot hitto vieköön miten trendikästä tahansa. Tietty ikkunanpesu ja imurointi on pakkojuttuja, mut toisaalta sit ku ne on tehty, on taas kiva olla.