Miehelläni on 11-vuotias tyttö jota ei kiinnosta mikään, ei ainakaan mikään harrastus. Eihän lasta tartte väkisin harrastukseen panna jos häntä ei kiinnosta, mutta mietityttää että kun muita ikäisiään näkee, heillä on kaikilla virikkeitä ja mielenkiinnon kohteita...Voiko kyseessä olla masentuneisuutta tai jokin muu syy jos lapsi ei harrasta vai onko täysin normaalia jos lasta ei kiinnosta harrastukset....
Joitain harrastuksia tyttö kokeili mutta lopetti ne lyhyeen...Minun kanssa tykkää kovasti piirtää ja askarrella, mutta kun yritän ehdottaa esim. kuvataidekoulua kun tytöillä todella olisi lahjoja, niin hän ei missään nimessä halua. Isänsä kanssa käyvät pelaamassa tennistä mutta siitäkään hän ei harrastusta halua ottaa tai muusta urheilusta vaikka isä on yrittänyt ehdottaa. Väkisin ei olla pakotettu. Mutta äitinsä kotona missä tyttö asuu illat helposti kuluu internetin ja telkkarin ääressä vaikka tyttö on älykäs ja lahjakas ja ansaitsisi ihan muunlaisia virikkeitä...onko tämä vaan meidän päässä että lahjakas lapsi tarvitsee harrastuksia vai tarvitseeko lapsi oikeasti kehityksen takia harrastuksia...Mitä mieltä olette?
Joitain harrastuksia tyttö kokeili mutta lopetti ne lyhyeen...Minun kanssa tykkää kovasti piirtää ja askarrella, mutta kun yritän ehdottaa esim. kuvataidekoulua kun tytöillä todella olisi lahjoja, niin hän ei missään nimessä halua. Isänsä kanssa käyvät pelaamassa tennistä mutta siitäkään hän ei harrastusta halua ottaa tai muusta urheilusta vaikka isä on yrittänyt ehdottaa. Väkisin ei olla pakotettu. Mutta äitinsä kotona missä tyttö asuu illat helposti kuluu internetin ja telkkarin ääressä vaikka tyttö on älykäs ja lahjakas ja ansaitsisi ihan muunlaisia virikkeitä...onko tämä vaan meidän päässä että lahjakas lapsi tarvitsee harrastuksia vai tarvitseeko lapsi oikeasti kehityksen takia harrastuksia...Mitä mieltä olette?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meidän 9v poikaa ei kiinnosta mikään. Kaverin kanssa touhuavat. Olen sitä mieltä, että olkoon. Isä koettaa jopa painostaa.
Kyllähän kotonakin voi harrastaa. Vaikka sitä piirtämistä ja askartelua. Hommaa askartelukaupasta tarvikkeita, lehdistä saa paljon vinkkejä. Menkää vaikka yhdessä kansalaisopiston jouluaskartelukurssille, niin lapsi huomaa, että muidenkin kanssa voi olla kiva harrastaa.
Ehkä lapsi on ujo tai joku on kiusannut ja lapsi pelkää kontaktia muihin ihmisiin. Tai sitten sitoutuminen harrastukseen tuntuu vaikealta, jos siitä maksetaan ja sitten vaaditaan käymään, vaikka ei jaksa tai huvita. Parasta olla tuputtamatta, tuettava vain sitten kun lapsi itse oivaltaa omat kiinnostuksen kohteensa.
11-vuotiashan on vielä lapsi. Muutaman vuoden päästä saat varmaan olla vähentämässä harrastuksia, että jää koulullekin aikaa.
tarvitse tapahtua ryhmässä! kotona voi harrastaa vaikka postimerkkien keräilyä...
ei tuo meiänkään likka 12v. oo innostunut kokeilua pitemmälle mistään harrastukseksi nimitettävästä asiasta.
mikä on harrastus? eikö se riitä että on jotain mielekästä puuhaa, pitääkö kaikkea tekemistä laskea harrastuksen mitalla? ja kuinka paljon pitää tehdä tiettyä asiaa että HARRASTAA tätä nimenomaista?
kunhan liikkuu ulkona tervehenkisissä iälleen sopivissa puuhissa naapurien kakaroihen kanssa, en oo ottanu ongelmaa asiasta. kyllä sitä harrastaa ehtii isompanakin. jos kiinnostaa.
Jos tyttö on onnellinen noin ja viihtyy hyvin tehden asioita enemmän yksin tai perheen parissa, ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Vaikuttaa erittäin älykkäältä lapselta. Itse vihasin suunnattomasti lapsena ajatustakin siitä, että olisi pitänyt tehdä omaa juttua muiden samanikäisten kanssa; yksilöllisyyden se tappaa. Annetaan jokaisen olla yksilö. Koulumaailma pakottaa jo liiaksi lapsia samaan muottiin, ei sellaiseen tarvitse vanhempien/äitipuolen pakottaa.
Ei se lapsi harrastamattomuudesta rikki mene! Itsekin aloitin ensimmäisen kodin ulkopuolisen harrastuksen vasta rippikoulun jälkeen, kun aloin käydä kerran viikossa lentopalloilemassa. Eikä tuo edeltänyt harrastusten puute ihmeemmin kehitystä tai lahjakkuutta karsinut. Koulussa olen aina pärjännyt hyvin ja parin vuoden päästä valmistun lääkäriksi. Mielestäni on vain hyvä, että lasten annetaan olla lapsia ja leikkiä ja harrastaa ihan omaehtoisesti eikä aikuisten määräämän aikataulun mukaan. Eikö askartelu, piirtäminen ja tennis isän kanssa muka ole harrastamista?
Meillä on kolme lasta ja kaikki on harrastusten suhteen ihan erilaisia. Yksi on erittäin aktiivinen usean eri harrastuksen kanssa ja toista ei taas jaksa kiinnostaa mikään säännöllinen toiminta, mielummin vain leikkii kavereiden kanssa pihalla.
Ei se haittaa, vaikka lapsi ei halua harrastaa. Ei minullakaan ole koskaan ollut mitään "oikeita" harrastuksia, jos sellaisiksi lasketaan esim. urheiluseurat ja soittotunnit sun muut. Ja suhteellisen onnellinn olen!
Sen sijaan naapurin lasten kanssa leikimme kirkonrottaa, pallokuoppaa ja muita pelejä pihalla ja pianoa olen soitellut aina silloin kun itse haluan.
Kaikkia ei kiinnosta mitkään harrastuspiirit ja voi sitä olla "epäaktiivisempiakin" harrastuksia.
Teillä on hyvä tilanne: tyttö tykkää askarrella ja pelata isän kanssa tennistä. Onhan siinäkin jo paljon! Minusta kannattaa vain näitä jatkaa ihan kotosalla, ei siihen tarvita mitään kuvataidekoulua tai urheiluseuraa.
Olkaa iloisia, että teillä on lahjakas tyttö. Ei kannata olla yhtään huolelissaan.
Minulla 11v tyttö joka käy joka toinen viikonloppu isällään ja joskus jopa viikolla. Siellä kuulemma isä ja "äitipuoli " jotka harrastaa tytön mukaan telkkarin tuijottamista ja isä videoitten ja dv:n ...tytär katsoo siellä paljon tv:tä ja on tietsikalla yms.
Äitipuoli tuntuu olevan jonkin verran myös kiinnostunut kuvaamataidosta ja käsitöistä ,ihan niin kuin itsekin olen ja tyttäreni on myös täällä kotona ollessaan,me askartelemme ja piirtelemme ,suunnittelemme vaatteita ns. stailaamme toisillemme yms. Suunnittelemme kodin sisustuksia uusia asuntoomme,pitkällä toimitus aikakaudella,meikkaus tuntuu kiinnostavan ,tyttäreni harjoittelee mielellään meikkaustyylejä ,kannustin häntä hankkimalla kirjakaupasta alan kirjan...nyt olenkin varvase ilta ja viikonloppu harjoitus kappaleena ;)...
Ihania hetkiä en päivääkään vaihtais pois... siinä samalla on mukava jutskata "ihastumisista yms. teinejä kinnostavista asiaoista.
Olen ehdottanut tyttärelleni jos vaikka millaista harrastusta ,mutta ei mikään ole kolahtanut ei ainakaan mikään liikunnallinen puoli...pitkäaikasesti,mutta väkisin ei todellakaan ketään saa harrastamaan.(yhdessä käymme uimassa ja vesijuoksussa ,itse käyn siellä säännöllisesti,josko tyttökin saisi innostuksen...toivossa on hyvä elää.)
Yritän siis kannustaa aina välillä osallistumaan esim. koulun järjestämiin ns. harraste -kerhoihin ,tytär on käynyt joka vuosi jossain savityö ,näyttely/draama,tanssi ja kuvaamataito sekä käsityö ja kokkikerhoissa,minusta sekin on plussaa.
Kotona tyttäreni innostuu päivittäin jostain näistä koulun ja kavereiden lisäksi; leipominen itsenäisesti,välillä pikku opastuksella,käsitöistä tai lukemalla erillaista kirjallisuutta,musiikista karaokelaulamisesta.
Miksi pitäisi olla vain yksi ja oikea säännöllinen harrastus???
Ole huoleti ,kannustakaa edellen omalla esimerkillänne ja ulkoilkaa vaikka -tai uikaa yhdessä.
Mukavaa kevättä toivotellen.
t.mami-39