vanhemmuuteen???
Olemme miehen kanssa pikku-hiljaa ruvenneet keskustelemaan tulevasta perheestä ja epäilemme kuitenkin itseämme hirveesti!
En oikein tiedä että koska olen itse kypsä äidiksi... tiedän että äidiksi (tai isäksi) ei tulla vaan kasvetaan ja kyllähän sen vauvan myötä sitten varmasti oppii, mutta olen kuitenkin sitä mieltä että jollain tavalla täytyy olla valmis jo etukäteen.....??
Mutta mistä sen sitten tietää kun on valmis?
Olemme miehen kanssa pikku-hiljaa ruvenneet keskustelemaan tulevasta perheestä ja epäilemme kuitenkin itseämme hirveesti!
En oikein tiedä että koska olen itse kypsä äidiksi... tiedän että äidiksi (tai isäksi) ei tulla vaan kasvetaan ja kyllähän sen vauvan myötä sitten varmasti oppii, mutta olen kuitenkin sitä mieltä että jollain tavalla täytyy olla valmis jo etukäteen.....??
Mutta mistä sen sitten tietää kun on valmis?
Vastaukset 3
Vanhimmat
hyvä alku on ainakin juuri tuo, että pohtii asiaa.
Jos ei ikinä lainkaan epäilytä oma kyky olla vanhempi, mielestäni se osoittaa usein kypsymättömyyttä. Tai siis se, ettei kykene realistisesti miettimään omia vahvoja ja heikkoja puolia ja pyrkiä vahvistamaan hyviä ja parantamaan niitä heikkoja puolia.
En oo ikinä pohtinu tuota noin tarkasti.
Kyllä se siitä ainaki omalla kohdalla sit ku saa sen vaavin.. Kaikkeen tottuu ja silleen. Sitäpaitsi onhan sitä 9kk aikaa odotella, VÄHINTÄÄN!! Mä oon odotellu raskautta puoli vuotta :( ettei se niin helppoa ollutkaan ku ajatteli...
asiaa tuoltakin kantilta.
olen joutunut/päässyt pohtimaan samaista asiaa mieheni kanssa lähiaikoina.
minun mielestäni asioihin vaikuttaa oma kypsyys juuri pohtia asiaa monelta eri kantilta. lukea muiden kokemuksia, lukea vaikkapa tietoa kirjoista.
miettiä millaista elämä olisi lapsen kanssa, millainen taloudellinen tilanne on, miten vauva vaikuttaa parisuhteeseen, miten vauva voisi sopia perheeseenne,tai mikä olisi syy, ettei vielä.
oma mieheni ei vielä ollut valmis tähän,mikä tietysti hieman harmittaa, mutta minusta se on ok että hän sanoo sen suoraan ja perustelee miksi.
asiasta pitää tietysti keskustella paljon tulevan isän kanssa ja pohtikaa yhdessä mikä on pelottavaa, millaisia tunteita se herättää molemmissa.
tsemppiä!