Olenkohan itse ihan kalkkis äitipuoli vuosimallia 77, kun mieheni 11-vuotias tyttö on tänä syksynä esiintynyt meillä ripsiväriä silmissä,ja britney spearsit mielessä, enkä oikein hyväksy sitä eikä miehenikään. Lisäksi tyttö hokee kuinka äidin kotona hän saa katsoa 11K-ikäraja elokuvia kuten Pirates of caribian jne.ja vaatimalla vaatii että sama systeemi pitäisi olla myös meillä mutta me taas koemme että tuon ikäinen lapsi on nukkumassa kun maanantai-illan elokuvat alkaa. Vaatteet on muuttuneet kireiksi ja "minivaatteiksi" ja äiti värjää tytön hiuksia alvariinsa tytön toivomuksesta. Äiti näyttää olevan ymmärtäväisempi tytön tarpeita kohtaan, itse koen että tuon ikäisen ala-asteella olevan tytön ei tarvitsisi maanantai-illan elokuvia tuijotella puoleen yöhön, eikä minivaatteet ja ripsarit kerta kaikkiaan sovi 5-luokkalaiselle.
Olenko ihan kalkkis, tiukkapipo?? Mieheni kanssa ollaan samoilla linjoilla, mutta mieheni ei puutu tytön äidin kasvatukseen, sillä se aiheuttaisi vain riitaa. Meillä on kuitenkin se linja että tyttö menee lasten nukkumisaikaan nukkumaan, toki saa sängyssä kirjoja lukea ennen nukahtamista. Lisäksi meillä urheillaan yhdessä, sekä piirretään ja askarrellaan paljon, siinä unohtuu väkivalta leffat ja ripsivärit ja hän on taas lapsi.
Kaverit ja media luo tytölle paineita ja äiti ymmärtää sen paremmin ehkä kuin me. Silti haluaisimme ohjata tyttöä edelleen lapsuuden tiellä, onko tosiaan noin kiire tehdä tytöistä aikuisia meikkaavia naisia...? Ollaanko me kalkkiksia, onko muilla samoja ongelmia??
Olenko ihan kalkkis, tiukkapipo?? Mieheni kanssa ollaan samoilla linjoilla, mutta mieheni ei puutu tytön äidin kasvatukseen, sillä se aiheuttaisi vain riitaa. Meillä on kuitenkin se linja että tyttö menee lasten nukkumisaikaan nukkumaan, toki saa sängyssä kirjoja lukea ennen nukahtamista. Lisäksi meillä urheillaan yhdessä, sekä piirretään ja askarrellaan paljon, siinä unohtuu väkivalta leffat ja ripsivärit ja hän on taas lapsi.
Kaverit ja media luo tytölle paineita ja äiti ymmärtää sen paremmin ehkä kuin me. Silti haluaisimme ohjata tyttöä edelleen lapsuuden tiellä, onko tosiaan noin kiire tehdä tytöistä aikuisia meikkaavia naisia...? Ollaanko me kalkkiksia, onko muilla samoja ongelmia??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun nyt kysyitte, oletteko kalkkikiksia, vastaan suoraan, että saatattepa olla hieman ylisuojelevia. Tietenkin haluaisitte pitää tyttösen hiekkalaatikon reunalla istuvana äidin ja isän pikku kullannuppuna, mutta juuri tuossa iässä asiat normaalistikin alkavat muuttua, enkä näe tuossa tyttärenne.. öhm.. "teinimäisemmäksi" muuttuvassa tyylissään mitään poikkeavaa tai huolestuttavaa.
Tämä saattaa tulla sinulle yllätyksenä, mutta yksitoistavuotiaat harvemmin enää katsovat Pikku-Kakkosta ja muumeja. En ymmärrä lainkaan, miksei tyttärenne saisi katsoa K11-elokuvia, mikäli hän on yksitoista vuotta täyttänyt. Silloinhan hän juuri kohderyhmää on. Tämä vaikuttaa mielestäni joltakin vanhempien peruskriisiltä lapsen kasvaessa, kun ei oikein haluta itselleen myöntää, että niin isoksi meidän pikku enkelistämme on tosiaan tullut. Siis ei sillä, että yksitoistavuotias mikään iso olisi, pikkuinenhan se vielä on, mutta ymmärtänet pointtini. ;)
Ja sitten niistä meikeistä: nykyaikaa on sekin, piditpä siitä tai et, että yhä nuorempina aloitetaan meikkaaminen. Jopa seitsenvuotiaalla pikkusiskollani on lukuisia pieniä, glitterinkimaltavia, vaaleanpunaisia meikkipaletteja ja hilehuuikiiltoja - kornia ehkä, mutta oikeastaan vain nykyajan lasten viatonta prinsessaleikkiä. Kuten Britney Spears ja ah-niin-pelottava-ripsiväri: hieman vanhempien tyttösten prinsessaleikkiä. Arkikäytössäkään mainitsemasi meikkaaminen ei mielestäni ole viidesluokkalaiselta lainkaan kohtuutonta, jos "meikkaus" pysyy vain siinä ripsivärissä, ja ehkä sipauksessa huulikiiltoa. Kajalrajat, pakkelikerrokset, luomivärit tms. ovat sitten aivan toinen asia.
En usko, että kyse on välttämättä niinkään median tai kaveripiirin painostuksesta, vaan vain yksitoistavuotiaan viattomasta, tavanomaisesta innostuksesta "isojen tyttöjen" juttuja kohtaan. Voit huoletta hieman löysätä otsapantaasi. :)
Meikkaaminen ja hiusten värjäys nyt ei ole niin paha (riippuu tietenkin kuinka paljon). En näe mitään pahaa siinä, että tytöllä olisi vähän huulikiiltoa ja ripsaria.
Elokuvat ovat sitten kaksipiippuinen juttu. Tietenkin mielestäni 11-vuotias saa katsoa k-11 -elokuvia, mutta kouluiltana puolilleöin valvominen taas ei kuulu sen ikäiselle. Voisiko hän esimerkiksi suostua siihen, että elokuvat nauhoitetaan ja hän katsoisi seuraavana päivänä?
Tämä vaateasia on sitten ihan toinen juttu. 11-vuotias on kuitenkin lapsi! Ymmärtääköhän hän, että suomessakin (etenkin ala-asteiden pihoilla) pyörii pedofiileja? Voi olla, että minustakin alkaa tulla kalkkis, mutta silloin kun minä olin 11v. niin muodissa oli nappiverkkarit =) Minulle ei ikinä olisi ostettu mitään minivaatteita, eikä niissä kyllä kukaan muukaan ikäiseni kulkenut. Sekin on totta, että nykyään asiat on muuttunut ja lapset kasvavat nopeammin, mutta onko se hyvä asia? pitäisikö se sallia, koska itse ei enää olla ala-asteella?
Elin omaa lapsuuttani 80- ja 90-luvuilla. Muistan kuinka esimerkiksi tokaluokkalaisena meikattiin ja oltiin kovia New Kids on the Block -faneja. Haluan siis sanoa, että en ole huomannut millään tavalla, että lapsuus olisi lyhentynyt minun ajoistani. Samanikäisenä ihailtiin kovasti jotain Toni Niemistä. Piti olla seinälläkin hänen kuviansa.
Emme me kyllä joka päivä meikanneet (itse en meikkaa päivittäin vieläkään). Sen sijaan muistan, kun minusta vuoden vanhempi serkkuni viidesluokkalaisena meikkasi aina, kun oltiin lähdössä kaupungille. Olin serkkuni luona käymässä ja aina raivostutti odottaa häntä, kun itse en meikannut.
Minun hiukseni värjättiin ensimmäisen kerran, kun olin kuuden vanha. Eipä tainnut mitään traumoja jäädä.
Tiukka vaatetus on kyllä sellainen asia, että sitä en välttämättä sallisi. Tosin olenpahan itsekin ja kaverini pukeutunut tiukasti esimerkiksi kuudesluokkalaisina.
Jokainen katsokoon elokuvia, jos ikä sallii sen. Tietysti pitää muistaa, että yöunien pitää olla riittävän pitkät.
Vaikka lapsi onkin välillä olevinaan sellaainen "kovis", ei tämä poissulje sitä, että hän välillä myös leikkii ja myös urheilee.
Minä olen 12-vuotias tyttö, joten voin ehkä aikuisia paremmin syventyä tämän likan tuntemuksiin. Arvosteluni tosin saattaa olla kylmä, koska olen täysin samassa asemassa kuin 5-vuotiaana. En saa poistua omasta huoneestani ilman äitiäni kuin olohuoneeseen tietokoneelle, ja sinnekin yhä harvemmin ja harvemmin. Läksyjä pitää esittää tekevänsä ainakin kaksi tuntia, muutoin piirtää/maalata/kirjoittaa käsin. Ei äitini myöskään salli minun käyttää puhelinta kuin hänelle soittamiseen, en saa omassa huoneessani kuunnella musiikkia niin, että se kuuluisi toiseen huoneeseen tai en kuulisi mitä joku muu sanoo. Vanhempani eivät kertaakaan ikänäni ole ostaneet minulle mitään, eikä äitini missään nimessä salli minun tapailevan koulutovereita tai puhuvan heille kuin ennen opettajan tuloa luokkaan jos he kysyvät.
Mutta nyt aloitan pitkäpiimäisen selostukseni.
Minun vanhempani eivät anna minun katsoa K18 leffoja (tv sammutetaan, kun aletaan puhua nussimisesta ja panemisesta, vaikka en ole aivan tietoinen, mistä on kysymys) mutta K15 leffoja antavat, paitsi siihen todella "jännittävään kohtaan" asti. Lostin saan katsoa kyllä ihan kokonaan, jos satun olemaan paikalla, koska mutsikin katsoo sitä.
Minusta hän siis saa katsoa 11 ikäisenä ihan hyvin K11 elokuvia.
Siitä Britney Spearsista. Tämänikäiset nuoret tahtovat tuntea itsensä cooleiksi ja yleissivistyneiksi. Tuo on useiden käsitys siitä, ja niinhän se onkin, vai onko? Minäkin pidän julmetusti HIMistä, eikä sekään mikään Frööbelin palikka ole.
Jos hän siitä pitää siitä, niin minä ruudun takana tuskin pystyn asiaa muuttamaan, ja ehkä taidan siinä suhteessa olla samaa mieltä jos fanitus todella tulee esille, mutta edistätte mielipidettänne, jos ette osta synttärilahjaksi hänelle vähissä vaatteissa hyppiviä tähtejä. Mikäli siis teillä on tapana synttärilahjoja ostaa.
Meikit. Meidän koulussa saa meikein tulla kouluun aikaisintaan 4. luokalla. Ainakin ne, jotka olivat tämän tytön kaltaisia eniten, saivat meikata ja meikkasivat sitten muualla kuin koulussa. 4. luokalla väh. 5 kahdeksasta tytöstä meikkasi. Nyt, 6. luokalla meikkaavat kaikki paitsi minä.
Voisi ajatella, ettei näin ole, mutta meikkaaminen on se asia, johon en henkilökohtaisesti ole ikinä tuntenut himoa.
Äitini ei sallisi minun tietysti sitä tekevän, isoveli vielä vähemmän. Mutta vastaisuudessa sitten kokevat, kuka se älysi.
Vaatteet. En haluaisi kellekään yhtä onnetonta ja väkivaltaista nuoruutta, kuin minulla.
Pohdi nyt ilman minua, mikä on kannattavaa.
PS. Te ette ole ollenkaan kalkkiksia, ettekä ylisuojelevia. Kuulisitpa miten minun äitini suhtautuu minuun! Se ei tiedä, kuinka vanha olen ja mitä sukupuolta edustan.
todella on tilanteesi, niin pitäisiköhän sinun ottaa yhteyttä vaikka sosiaalitoimistoon
Mitä turhia, tuo tyttö ei ole ainoa laatuaan, vai mulleks sä puhut?
juuri sinulle
Kyllä minun mielestäni 11-vuotias on valmis astumaan Brtineys Spearssin barbie-maailmaan.
Se on juuri se ikä, missä se on nykyään ihan normaalia.
Olisitpa nähnyt, millaisia 11-vuotiaita näillä main oli!
Itse en ole koskaan meikannut, kun maalit naamassa inhottaa, mutta kappas vain, 11-vuotiaana oli jo poikaystävät sun muut jutut.
Nyt, kun olen itse myös aikamoinen kalkkis, tuntuu aika hurjalta se, että ihan pienet tytöt kulkevat vaatteissa, missä lukee "sexy" tai jotakin sen sorttiin.
Lapsien pitää olla lapsia, mutta hyvät ihmiset, ajat muuttuvat.
Enää ei olla viattomia tai kilttejä.
itse muistan hyvin, kuinka 11-vuotiaana kävin jo discoissa ja tanssin hitaita. Pakko oli, koska se kuului siihen elämänvaiheeseen.
11-vuotiaana tosin minä en kuunnellut Britneytä, vaan Ozzyä. Mitäköhän liene miettineet minun vanhempani, kun huoneessani hoin "ozi..ozi...ozi.." :)
Kyllä pitää 11-vuotiaan saada katsoa K11 leffandaaleja, ei siitä muuten tule mitään.
Minut kasvatettiin aika vapaasti, vanhempiani ei oikeastaan kiinnostanut se, mitä tein ja mitä en, kunhan olin kotona ennen klo 22.00.
Tubakkia en ole poltellut, enkä viinaksia maistellut, ihan on järki päässä.
Katsos, ei sitä elämää opi, jos vain pumpulissa pitää olla.
Hui kamala, kun ahdistaa, kun luen tuota sinun viestiäsi!
Onneksi oma äitini ei ollut kalkkis, eikä vanginnut minua moisin säännöin.
Born to be wild.
Ihan asialliselta kuulostaa, mutta se on jotenkin niin hassua että tuohon meikkaukseen aina suhtaudutaan niin vakavasti. Kuten aiemmissakin viesteissä on sanottu, ei se ripsivärin käyttö ole sen kummempaa kuin viatonta kokeilua, tunnetta olevansa "iso tyttö". Saarnaamisen sijaan voisi vaikka jutella ja opastaa tyttöä miten meikata järkevästi (käyttää ripsiväriä siististi, just ehkä sitä huulikiiltoa ihonhoito). Kuten todettu, ylimenevä meikkaus (pandasilmät ja sitä rajaa) eivät tod ole suositeltavaa kenelläkään, joten vastaavaan kannattaa puuttua. En myöskään näe hiusten värjäyksessä mitään sellaista, miksei se 11-vuotiaalle sopisi.
kalkkis, vaan lapsista välittävä ihminen ja mielestäni täysin oikeessa. tää britney on täysin väärä esikuva 11.v. koska 11v. ei ymmärrä seksuaalisuutta eikä sen kuulukaan. vielä tärkeempää musta on se että pyritte suojelemaan lastanneväkivallalta, joka pursuaa joka paikasta! lasten täytyy saada olla lapsia, ilmna seksiä ja väkivaltaa
että tosiaan 11 v. varmasti muuttuu , kokoeilee meikkejä (se saattaa jopa mennä ohi pian) ja sen sellasta. mutta nämä ovat silti viel' lasten leikkejä. siinä vaiheessa kun 11v. on tangat ja napapaita päällä ja kulkee niissä tolla julkisilla paikoilla niin on aika laittaa stoppia!