Joku kyseli, muistammeko kouluajan ihastuksen.
Kyllä, muistan todellakin, valitettavasti en voi unohtaa.
Olin nuori ja kokematon vielä, en ollut seurustellut kenenkään kanssa. Tapasin tansseissa pojan, johon ihastuin heti. Tunne taisi vain olla yksipuolinen, kuten myöhemmin selvisi.
Hän oli silloin armeijassa ja minä kolmisen vuotta nuorempi. Talvi seurusteltiin ja odottelin hänen lomiaan kuin kuuta nousevaa, jotta nähtäisiin. Kävinpä lomalla, vaan en välittänyt sulle soittaa, hän kerrankin tuumi. Nuo sanat viilsivät sydäntäni pahasti, vaan en välittänyt, kun olin niin hirveän rakastunut.
Kun tuli sitten kevät ja armeijakin olisi kohta ollut ohi, hän vain tuumi välinpitämättömästi, ettei halua enää olla kanssani. Ota uusi, jospa sinut joku vielä huolii. Muistan sen häpeän ja nöyryytyksen tunteen ja itkien palasin kotiini haavojani nuolemaan.
Ja jotta nöyryytys olisi ollut täydellinen, hänen kaverinsa kävi sanomassa minulle, että turhaan sä sitä takaisin odotat, sillä taitaa olla jo uusikin.
Ja kaiken kukkuraksi tämä tyyppi sitten tulee puolen vuoden kuluttua täydellisen hiljaisuuden jälkeen takaisin, olettaen että jatkaisimme siitä mihin jäätiin. Olin jo ehtinyt tutustua reiluun kaveriin, jota en tosin rakastanut, mutta hän oli minulle henkisenä tukena, jotta pääsin jaloilleni. Nakkasin niskojani tuolle exälleni ja ajattelin, että hyi hitto. Seuraavan kerran kun tavattiin, oli hänelläkin uusi reppana kainalossaan ja hän katsoi minua ivallisesti kuin haluten sanoa, että katsos minkä menetit. Ihmettelin silloinsitä, miten hänet on kasvatettu, kun hän on noin ilkeä, itsekäs, paatunut ja tunteeton ihminen.
Myöhemmin sairastuin masennukseen ja söin vuoden masennuslääkkeitä, tämä tapaus oli yksi syy masennukseeni. Näin peilistä hirveän ruman ihmisen, jota oli kaikkien syytä halveksia. Lääkäri sai tehdä tosissaan töitä, että pystyin muuttamaan ajatteluani ja selviämään ehjänä tuosta kokemuksesta.
Oli tapauksella hyväkin puolensa, löysin ihanan miehen ja sain kultaisia lapsia. Opin arvostamaan muita ihmisiä, yritän olla loukkaamatta toisia syyttä suotta. Lisäksi otan nöyränä vastaan, mitä elämä ja kohtalo minulle suo.
Teinkö mielestänne oikein vai olisiko pitänyt käydä vielä vetäisemässä turpiin tuota tyyppiä?
En siis todellakaan pysty unohtamaan ensimmäistä ihastustani.
Kyllä, muistan todellakin, valitettavasti en voi unohtaa.
Olin nuori ja kokematon vielä, en ollut seurustellut kenenkään kanssa. Tapasin tansseissa pojan, johon ihastuin heti. Tunne taisi vain olla yksipuolinen, kuten myöhemmin selvisi.
Hän oli silloin armeijassa ja minä kolmisen vuotta nuorempi. Talvi seurusteltiin ja odottelin hänen lomiaan kuin kuuta nousevaa, jotta nähtäisiin. Kävinpä lomalla, vaan en välittänyt sulle soittaa, hän kerrankin tuumi. Nuo sanat viilsivät sydäntäni pahasti, vaan en välittänyt, kun olin niin hirveän rakastunut.
Kun tuli sitten kevät ja armeijakin olisi kohta ollut ohi, hän vain tuumi välinpitämättömästi, ettei halua enää olla kanssani. Ota uusi, jospa sinut joku vielä huolii. Muistan sen häpeän ja nöyryytyksen tunteen ja itkien palasin kotiini haavojani nuolemaan.
Ja jotta nöyryytys olisi ollut täydellinen, hänen kaverinsa kävi sanomassa minulle, että turhaan sä sitä takaisin odotat, sillä taitaa olla jo uusikin.
Ja kaiken kukkuraksi tämä tyyppi sitten tulee puolen vuoden kuluttua täydellisen hiljaisuuden jälkeen takaisin, olettaen että jatkaisimme siitä mihin jäätiin. Olin jo ehtinyt tutustua reiluun kaveriin, jota en tosin rakastanut, mutta hän oli minulle henkisenä tukena, jotta pääsin jaloilleni. Nakkasin niskojani tuolle exälleni ja ajattelin, että hyi hitto. Seuraavan kerran kun tavattiin, oli hänelläkin uusi reppana kainalossaan ja hän katsoi minua ivallisesti kuin haluten sanoa, että katsos minkä menetit. Ihmettelin silloinsitä, miten hänet on kasvatettu, kun hän on noin ilkeä, itsekäs, paatunut ja tunteeton ihminen.
Myöhemmin sairastuin masennukseen ja söin vuoden masennuslääkkeitä, tämä tapaus oli yksi syy masennukseeni. Näin peilistä hirveän ruman ihmisen, jota oli kaikkien syytä halveksia. Lääkäri sai tehdä tosissaan töitä, että pystyin muuttamaan ajatteluani ja selviämään ehjänä tuosta kokemuksesta.
Oli tapauksella hyväkin puolensa, löysin ihanan miehen ja sain kultaisia lapsia. Opin arvostamaan muita ihmisiä, yritän olla loukkaamatta toisia syyttä suotta. Lisäksi otan nöyränä vastaan, mitä elämä ja kohtalo minulle suo.
Teinkö mielestänne oikein vai olisiko pitänyt käydä vielä vetäisemässä turpiin tuota tyyppiä?
En siis todellakaan pysty unohtamaan ensimmäistä ihastustani.
Vastaukset 29
Vanhimmat
-siinä vaiheessa olis tietysti pitänyt tajuta unohtaa,kun kaveri sanoi olleensa lomalla,vaan ei välittänyt soittaa.Olisit selvinnyt varmastikin paljon vähemmillä sydänsuruilla ym.Mutta parempi on kuitenkin elää,kun on kokenut,kuin ei olisi kokenut mitään..niin se menee. :)
MIKSI SULLA ON TOLLAINEN OTSIKKO JA NIMIMERKKI?
Nykyaikana ei mennä naimisiin.
Ei ole enää avioliitto - helvettiä.
Voi lähteä lätkimään.
Oikein miehen pirukuva. Aina pitää olla takaportti auki ,ollaan niin raukkoja, ettei kehdata mennä naimisiin, kun kaverit nauraa ja kaveriporukassa ukkomieskin voi tehä sitä syntiä vaimolleen, tai kun on se takaportti, ni ei petä ketään.
Hyvin rakentavasti ne miehet sitten alkoivat kasvaa. Lykka till.
teistä kahdesta sympatiani menee kokonaisena sinun puolellesi! Hyvä, että sait jätettyä hänet ja sait paljon parempaa tuon luuserin tilalle.
Et voi olla luonnostaan vahva ja muiden auttaja, jos tunnet vain elämän valoisan puolen.
Tuo rankka koettelemus on auttanut sinua ymmärtämään muidenkin tunteita, tiedät taas enemmän tästä maailmasta ja elämästä täällä.
vähän vaikuttaisi siltä, että tuo poika oli kuitenkin kiinnostunut Sinusta,
mutta nuoruus tietenkin teki sen, että hän halusi kokea muutakin
mutta hänhän olisi palannut takaisin ??
sellaistahan se oli --nuoruus ja ehdottomuus
ja--- kokemattomuus ..mitä minä siitä muistan
olisikohan teitä auttanut vaikkapa joku suhdeterapia...? jos sitä olisi ollut tarjolla---
tulitko maininneeksi tuolle pojalle, kuinka tärkeäksi koit hänet???
oletko varma, että tämänhetkinen tunteesi on "aito,,,eli ettet vaan nyt kohdista siihen jotain muita toiveita...
eli jos vaikkapa saisit tilaisuuden tavata tämä
"ensirakkaus" niin olisiko hän vielä sellainen kuin odotat hänen olevan-...
eli kohtaavatko toiveet/odotukset ja todellisuus???
kannattaisi ehkä mielenrauhan vuoksi, ehkä tehdä jonkinlainen "päätös" tuolle asialle
eli joko otat selvää...ja jatkat sen mukaan tai
päätät jo unohtaa----tai ei välttämättä unohtaa...vaan voittaa katkeruus ja muistaa vain se kaunis puoli asiasta...kun /jos asialle ei enää mitään voi
siten pääset eteenpäin ...ja ehkä löydät jotain uutta????
ei silti...tuleehan niitä menneitä muisteltua itsekin :D ja pohdittua, että miksei tehnyt toisin----jne
jolla oli vielä tarve nöyryyttää kaverinsakin avulla, - joten olen varma, että turpiin on tullut. Metsähän tunnetusti vastaa niinkuin sinne on huudeltu. "Sitä saa, mitä tilaa".
"Pettäjäpiispa" on nyt asettumassa eduskuntaehdokkaaksi. Oksettaa sen Ilkka Kantolan naama, oksettaa vielä enemmän kuin Toni Halmeen vastaava.
Ei kirkkokaan saisi olla suojatyöpaikka ihmisille, joilta puuttuu "kansalaiskunto".
En voi hyväksyä naisten aliarvioimista, ensin vannotaan valat Jumalan ja ihmisten edessä, tehdään lapset ja sitten petetään viisi vuotta salaa toisen kanssa, kuten p i i s p a Ilkka Kantola teki, valehdellen vaimolleen ja vetäen toisen, kolmilapsisen perheen äidin mukaan petokseensa.
"äkkispäätä" monikin asia tuntuu helpolta
tehdä päätelmiä ja tuomita tekemiset ja muut
...kun ei tiedä taustoja
en minä ainakaan tiedä....
mutta uskon-, luotan ja toivon kuitenkin, että ihmiset ovat "keskustelleet" omatuntonsa kanssa
ja kyenneet ratkaisuihin joilla olisi mahdollisimman pienet vahingolliset seuraukset
lähimäisten- ja muiden ihmisten kannalta....
Tuon sorttinen ihminen olisi vain kostanut sen. Ellei sinulle, niin jollekin toiselle sitten.
muistin yhden vanhan jutun, se oli jotenkin niin, että mies löi päänsä ja menetti tajuntansa
sitten, kun hän heräsi siitä, niin sanoi, että " olipa VÄHÄN AIKAA v**** pois mielestä"
että palvelushan se olisi vain ollut
se turpaan veto--- ;///
Tuon perusteella ei kyllä kukaan pysty antamaan sulle mitään järjellistä vastausta. Ehkä kannattaisi turvautua johonkin ammattiauttajaan. Jos sulla entuudestaan on sitä masennustaustaakin...
TÄSSÄ TÄTÄ SADUT JA TARINAT-osastoa:
Minä itse olen täysin tietoinen, miksi minun haamuni ovat kummitelleet, mutta syyt minulla ovat tässä ja nyt. En elä menneessä. Enkä suostu sinne yhtään pitemmäksi aikaa jäämään kuin on tarpeen sen selviämiseksi, mitä sieltä haen, siksi sanoin nukuttaneeni haamut-ne ahdistaa-ei yhtään mitään muuta-olen tehnyt ehkä kuvitteellisia ajattelukokeiluja, mutta tullut vain siihen lopputulokseen, etten tähänkään asti ole tehnyt mitään väärin. Itse olen erittäin hereillä. Pystyn myös melko pitkälle ratkomaan omat ongelmani, mutta ne ovat jokaisella omansa ja omanlaisensa.
Mitä häpeällistä olet mielestäsi tehnyt? Jos joku idiootti heittää hyvän naisen hukkaan niin sehän on hänen ongelmansa. Minä olen taas puolestani kuullut, että ensirakkauteni mielestä silloin yli kolkyt vuotta sitten suhteemme oli pelkkää "sitä", mutta ei se minusta se loukkaus ollut, sehän kehui... Se tahto vaan vähän vähemmän intohimoisen naisen. Ja minä totesin et aha, tossa se nyt on se älyllisempi seura (kun sillä oli uus). Loukkauskin oli, mutta toi ei ollut se loukkaus. Ja kaikillahan on ensirakkaus. Mikä kiire sitä siinä vaiheessa ois pitänyt olla? (tarinasta puuttuu osa, mutta kerrotaan parhaat palat)
Onhan niitä seurustelusuhteita, mutta ei kai jokaisen kanssa naimisiin olisi pitänyt mennä? Minä tahdoin vain rakastua ja muu ei kelvannut, ei yhtään vähempi. Ei muut syyt eikä tunteet.
Ei se sitten kait ihan niin mennytkään... Mutta sillekään ei mahda mitään enkä muutakaan voinut, silloin... Nykyaikana puolisot valitaan kait jo postimyyntiluetteloista. Meitä aiempi sukupolvi uskoi rakkauden voimaan... (siks kait nää mun haamut ovat kovin sitkeitä, vaikka olen kaikkea kivaa jo tehnyt avioliittoni eteen - muuten ne olis menneet itse sinne, minne niiden kuuluukin.)
Ja mikä ihmeen nöyrryytys sulla oli? Onhan se jo ylpeyden aihe olla nainen. En minä ainakaan mieheksi haluaisi muuttua. Etkä sinä varmaan vielä ole edes kuolemankielissä. Vanhempani sanoivat kuntoutuksessa yli kasikymppistenkin löytäneen itselleen uusia elämänkumppaneita. Tai sit pitää löytää siitä nykyisestä jotain niin paljon enemmän, ettei ole mitään syytä muistella mitään entistä.
(älkää hyvät immeiset ottako tätä ihan tosissanne, mutta ainahan on totta toinen puoli)
Meidät kaikki sitäpaitsi voisi tuon perusteella leimata ilkeiksi, itsekkäiksi ja paatuneiksi ihmisiksi. Eikö se rakkaus ole oma tunne, ei sitä voi keltään vaatia. Ei sille kukaan ole tähänkään asti mitään voinut ettei se aina osu kohdalleen. Ei ole koskaan voinut eikä tule voimaan. Ei sitä voi ostaa vai miten se menikään. Toiset ovat onnekkaampia kuin toiset, niin se vaan on ja minä olen mieluummin iloinen toisten puolesta kuin että kadehtisin. Ja mahdottomia minäkin ajattelen, ei kai se kiellettyä ole (nyt joku sanoo että on tietenkin, että tervetuloa ihmeterapiaan, sieltä se löytyy onnen maa)... En minä mitään ihmeellisyyksiä ole tekemässä, kunhan leikin ajatuksilla. Olen nimittäin kait tulossa lapseksi jälleen...Tää on tää ikä varmaan...
Eikä mun elämä ole mikään kärsimysnäytelmä, en suostu senkaltaiseen ajatteluun. Ei se ole sitä tähänkään asti ollut.
että nuoruuden rakastuminen ja lapsuuden unelmissa pettyminen on jäänyt elämäsi hirvittävimmäksi kokemukseksi. Moni on joutunut kohtaamaan kamalampiakin asioita. Sinä olet vielä ottanut kokemuksesta oikealla tavalla opiksesi ja kasvanut paremmaksi ihmiseksi.
Jotkut kypsyvät elämän koettelemuksissa, kaikki eivät koskaa opi ottamaan muita ihmisiä ja heidän tunteitaan huomioon.
Ehkä sinäkin olit enemmän rakastunut itse tunteeseen kuin oikeaan ihmiseen. Ole onnellinen, ettet sinä voi kuulua joukkoon, joka käyttää koko elämänsä nuoruuden rakastetusta uneksimiseen ja unohtaa elää omaa todellista elämäänsä nauttien sen suomasta hyvästä päiväunien sijaan.
Suhteen aloittaminen ei ole vaikeaa, mutta sen lopettaminen vaatii taitoa, niin ettei se jätä elinikäisiä traumoja jätettyyn.
Tätä kaikkea en kehdannut kertoa terapeutilleni, mutta tässä tulee loputkin;
Se viimeinen kerta, jonka olimme yhdessä kaverini kanssa, päättyi ikävällä tavalla. Minä en ymmärtänyt, että kyseessä oli viimeinen kerta yhdessä. Kaverini käytti minua suoraan sanottuna hyväkseen ja kun oli saanut, sanoi kylmästi, että meidän juttu oli sitten tässä. Tunsin, että minut oli raiskattu henkisesti.
Sitten hän laittoi minut kävelemään, alkumatkan pääsin linja-autolla, mutta loput 7 km kävelin. Itkin koko matkan ja viimeisellä kilometrillä sain kasattua itseni niin, että kehtasin mennä kotiin isän ja äidin silmien alle. Äiti ei puhunut mitään, mutta arvasi kai, kun näki itkettyeet kasvoni.
Muistan, että olin henkisesti aivan maassa ja pari kuukautta meni vain ajatellessa, että voiko tämä olla totta. Ja sitten vielä tuli se tyyppi kertomaan, että hänellä on kai jo joku uusi, turhaan sinä sitä enää odottelet. Oli vielä valmis tulemaan hänen tilalleen korvikkeeksi, mutta enhän minä miksikään kiertopalkinnoksi halunnut.
Jättäminen on ok, jos juttu ei kerran toimi. En ole katkera ja olen jo antanut anteeksi. Terapeuttini pyysi minua juttelemaan kaverini kanssa, nyt kun olemme jo aikuisia ihmisiä. Laitoinkin hänelle viestiä, että juteltais ja jatkettaisiin hyvinä kavereina, ei sen enempää. Mutta kuten arvata saattaa, ei hän vastannut. Joko hän ei halunnut, ei ollut rohkeutta tai sitten hänen vaimonsa hävitti viestin, eikä kertonut siitä. Tiedä häntä. Puhuminen olisi voinut olla vapauttava kokemus molemmille, uskon niin.
Eräs mies kirjoitti tällä palstalla, että vaimo on haluton ja mies haluaisi. Jospa vaimosikin on joutunut kokemaan nuoruudessaan jotain vastaavaa. Vanhat traumat saattavat purkautua joskus yllättävilläkin tavoilla ja sitten niitä puretaan ja kostetaankin väärille ihmisille. On paha olla, vihainen ja masentunut olo jne.
En haikaile mennyttä, en ole katkera. Minulla on asiat hyvin. Olen saanut olla terve, minulla on ystäviä, minua arvostetaan työpiirissä. Ja ennenkaikkea, löysin tilalle hyvän miehen, sain ihania lapsia, minulla on oma KOTI, jossa saan olla sellainen kuin luoja on minut luonut. Kiitos siitä kaikesta ja kiitos teille, jotka jaksoitte lukea tämän. Tekstinne olivat aivan samanlaisia, kuin mitä terapeuttini minulle päähäni takoi. Puhuminen ja kertominen helpottaa ja nyt kun olen uskaltanut kertoa elämäni häpeällisimmäksi kokemani asian, uskon pääseväni siitä lopullisesti eroon, toivottavasti.
Poikaystäväsi oli armeijassa seurustelunne päättymisen aikoihin. Armeijan ensimmäinen tärkeä tehtävä on poistaa jokaisessa terveessä ihmisessä oleva synnynnäinen tappamisen kammo. Kielenkäyttö on tahallisen raakaa ja raaistavaa, ja erityisesti naiseus miehuuden vastakohtana on jatkuvan pilkan ja väheksynnän kohde. Kapiaisten kertomat vitsit tähtäävät samaan päämäärään, eli opetus toimii läpäisyperiaatteella.
Olin muita aikuisempi armeijaan mennessäni, ja elämänkokemukseni vuoksi näin koulutuksen läpi. Silti vaimoni väitti minun muuttuneen raaemmaksi armeija-aikanani. Poikaystäväsi käytös viittaisi samantapaiseen onnistuneeseen sotilaskoulutukseen.
Voi näitä nuoruuden vaikeita aikoja. Minun tyttärelläni oli vastaava tapaus. Hän jopa uhkaili itsemurhalla. Sain kuitenkin hänen pään pyörtämään ja elämänhalun palaamaan. Hän itki useita öitä minun kainalossa, me puhuttiin ja puhuttiin. Tuin häntä 100%:ti. Äidin ja tyttären hyvät välit ovat nuoruudessa kullan arvoisi, koska kuka muu voi enemmän häntä ymmärtää kuin rakastava äiti.
Vieläkin vaikka tämä tyttö on jo 27 v. ottaa minuun yhteyttä lähes joka päivä s-postilla, puhumme skypen kautta ja soittelemme.
Tämä entinen poikaystävä yritti vuosia ja vuosia päästä uudelleen tyttäreni suosioon, mutta hän piti päänsä eikä enää huolinut. Hän tuli jopa viiden vuoden jälkeen meille kotiin jouluna isojen joululahjojen kera ja sanoi meille, että hän on ymmärtänyt jälkeen päin kuinka suuren aarteen hän on menettänyt.
Nyt tyttäreni on onnellinen ja asuu ulkomailla ihanan miesystävän kanssa. On juuri ostanut asunnon, on saanut erittäin hyvän työpaikan, hankkinut hyvän koulutuksen ja monen kielen taidon jonka ansiosta saa hyvää palkkaa. Toivottavasti saa myös lapsia, joita minä odotan kovasti.
Toivon sinulle paljon onnea elämässäsi. Teita varmasti oikean ratkaisun.
Kyllä sinä selviät.Olen tuon lauseen hokenut itselleni monesti.Kun tyttölaps on käytetty seksuaalisesti hyväksi.Tuntuu että maailmassa on vain likaisia ihmisiä itseni lukuun otettuna.Siinä menee moni elämän tarkoitus uusiksi,ihmis-suhteet kärsii ennenkaikkiaan.On vain ulkokuori.Olen sellainen ihmettelijä että miten olenkaan saanut kolme tytärtä ja varjellut ettei heitä joku taukki käytä hyväksi.Eihän sellaista voi muuta ku rukoilla.Tänään nuorimmaisesta tuli aikuisikään.
Pakko kirjoittaa ilman nikkiä nyt, on tää niin arka asia vieläkin35 vuoden jälkeen. En halua ajatella sitä, enkä oo ajatellutkaan, koska se oli tai traumatisoi koko mun elämäni.
En tiedä pystynkö kirjoittamaan. kun en näe itkultani kirjaimia.
Minut raiskattiin. se oli joku "vanha äijä" mun mielestä tietenkin, kun olin 15 v. Menin aamulla sitten normaalisti kesätöihin. Sitten pomo kysyi, että mikä minulla on? Sitten kerroin kaiken. Kiikutti minut terveyskeskukseen ja poliisiasemalle. Onneksi ja onneksi laitoin rekkarin ylös. Se mies saatiin kiinni ja poliisit kutsui isäni sinne. Sielä oli myös tämä raiskaaja. Ne teki sopimuksen,isäni ja se raiskaaja. 1000mk isälle, niin se ei tee rikosilmoitusta. Poliisit olivat todistamassa.
Isä piti rahat, eikä kertonut mulle mitään. Sitten meille tuli ensimmäinen riita sen jälkeen, niin isäni huusi minulle " senkin tuhannenmarkan huora."
Äiti kertoi sitten sen minulle salaa isältäni.
Poliisit ei puuttunut asiaan, eenkä saanut koskaan kriisiapua, tarvisin sitä nytkin sen asian hoitoon, mutta en mene sitä kertomaan kenellekään.
Hirveä salaisuus. Käyn kotonakatsomassa vanhempiani, asun niin lähellä, iltapäivällä taas menen.
miksi ne poliisit eivät tehneet mitään. toihan oli ihmiskauppaa, ja mä huora sen jälkeen isäni silmissä.
Nykyään saa jopa yli neljä vuotta vankeutta samasta, ja poliisit kohtelee huonosti raiskaajia, kuin myös vangitkin, siksi ne istuu Liskojen osastolla, muuten ne tapettaisiin vankilassa.
Tiedän yhden, joka sai naimisesta yli neljä vuotta vankeutta. Huom! naimisesta, likka vaan meni kertoon, että hänet raiskattiin.
Minä kannan häpeääni yksin huorana, isäni nimittämänä, no saihan ainakin rahaa mun raiskauksesta.
kun minut raiskasi jo vanhenpi mies, en tiedä minkä ikäinen hän oli. Koulumatkalta hän otti minut hevosen reen kyytiin ja vei metsään. Oli kevättalven aika ja hän oli perheellemme tuttu henkilö. Lapsena ei ymmärrätänyt eikä tiennyt asioita mitä tapahtui, se oli hirveää.
Itkien kerroin äidilleni. Tulihan siitä rangaistus miehelle. Kerran näin hänet sen jälkeen.
Nyt vanhemmiten olen sitä ajatellut mitä vahinkoa se aiheutti omalle parisuhteelleni. Avioliiton aikana pidin seksuaalista puolta likaisena, enkä halunnut miestäni enää kuopuksemme jälkeen. Olen eronnut. Voisiko nikään suhde enää onnistua? Tosin - olen tämän asian itselleni selvittänyt, tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta jälkensä se jätti.
paha olo kun luin kirjoituksesi..pääsisitkö kokemasi vääryyden ajattelusta jos kävisit puhumassa jollekin ammatti-ihmiselle asiasta?
En voi ymmärtää kuinka isäsi voi olla noin julma, - onneksi äitisi ei syytellyt ja nimitellyt sinua..
On varmasti helpottavaa kun pystyy kirjoittamaan asiasta edes tänne, itkukin pesee sielua..
Monet naiset ovat nuoruudessaan joutuneet kokemaan pahoja asioita miesten taholta.
Kun lapset on tehty, he ovat aikuistuneet ja muuttaneet pois kotoa, on aikaa miettiä omaa elettyä elämää. otollista aikaa vanhojen traumojen puhjeta pintaan, kuten noista kirjoituksista saa lukea.
Muistan omasta nuoruudestani monta tapausta, jossa nuorta herkkäuskoista tyttöä on käytetty törkeästi hyväksi. Humalaisia poikalaumoja tanssipaikoilla huudellen "Hei taas sieltä tulee yksi huora", naurua ja lyödään kättä päälle kuka sen ensimmäisenä kellistää. Jotkut tytöt juotettiin humalaan ja sitten auton takapenkillä koko "uljas" uroslauma kävi tekemässä tekosensa. Aamulla tytön selvittyä ja hämärien muistikuvien avulla hänelle selvisi mitä oli tapahtunut. Häpeä oli niin suuri, ettei sitä voinut kenellekään kertoa. Itsesyytökset muistona.
Jotkut tytöt eivät selvinneet tällaisesta tapauksesta koskaan, eräs koulukaverini jäi tai hyppäsi junan alle, syytä ei kukaan tiennyt, arveltiin vain.
Joku näistä tytöistä voi nyt olla teidän vaimonne, arvon miehet. On tullut laskun maksun aika. Jotkut miehet selvisivät kuin koira veräjästä, jotkut joutuvat maksamaan toisten miesten tekosista (yleensä kiltit miehet) ja jotkut jopa ottavat opikseeen ja kohtelevat vaimoaan kunnioittavasti. Harvempi varmaan.
Te naiset, joita on kohdeltu halventavasti, ihmisarvonne on viety, loukattu, häpäisty ja ties mitä pahaa teille on tehty;
Syy ei ole teidän, älkää syyllistäkö itseänne. Se pahuus ja likaisuus ei ole teissä, vaan se löytyy siitä ihmisestä, joka on teitä kohdellut huonosti.
Nostakaa päänne pystyyn, olkaa ylpeitä itsestänne, olette selvinneet tuosta tapauksesta. Te olette hienoja naisia.
Se ketale saa toivottavasti ansionsa mukaan ja joutuu helvetin kiirastuleen jo tässä elämässä. Toivottavasti on saanut haluttoman vaimon itselleen.
Yläpuolella kerrotut omakohtaiset raiskauskertomukset ovat tosi järkyttäviä.
Ne eivät ansainneet jatkokseen tämänkaltaista pyhää miesvihaa puhkuvaa purkausta.
Etkö huomaa, että väheksyt raiskauksia, kun liität samaan keskusteluun poikasten huorittelut, keksityt ja arvellut itsemurhatarinat, tai "juotettujen" tyttöjen hyväksikäyttösepitteet? Niistä ei voi kirjoittaa samassa yhteydessä mitätöimättä alaikäisinä raiskattujen tyttöjen tarinaa.
liian paatoksellisen hurmostilan omaisesti suhtaudut näihin asioihin, kun yleistävästi syytät vain miehiä naisen haluttomuudesta..
Raiskaus on kamala- ja invalidisoiva asia, mutta vähemmistö meistä naisista on kuitenkaan joutunut raiskauksen uhreiksi.
huom. en ole vielä lukenut Juniperuksen vastinetta..
Älä sinä siellä vähättele nuorten tyttöjen sepityksiä, niinkuin sanoit. Sulle ei taida mennä mikään perille, olen huomanut. Olet liian nuori tälle palstalle henkisesti.
Nuorten tyttöjen sepityksiin en ota tässä yhteydessä kantaa muuten, mutta niillä ei pitäisi hämmentää ja siten väheksyä oikeita lapsenraiskauksia, joista kaksi naista edellä kertoi. Ne tragediat ansaitsevat asiallisemman keskustelun, eivät lapsellisen sukupuolivihan lietsontaa.
Henkisen kypsyytemme vertailusta jäävään itseni.
ettet pysty elämään parisuhteessa kenenkään kanssa.
Tuo luonne on sellainen, täyteen pakattuna vihaa ja halveksuntaa naispuolisia kohtaan.
:/
Ei kun Juniperus on mies. Mies ei voi naista ymmärtää... Koskaan... Ei se muuten keksis naisille niin laajaa valikoimaa lemppareita, arvelisin - sehän rakastaa naisia... Ja täällä on vain tietynlaisia naisia hänen kuvitelmissaan..."kaikki katkerat ja petetyt feministit sun muut naishirviöt ovat kokoontuneet tänne...juuri tänne" - musta toi kuulostaa vitsille eikä yhtään milleen muulle...
aivan peräänantamaton.
Suomalainen mies on peräänantamaton, toisin kuin ruotsalainen. ( ANTEEKSI TUHMA VITSI!)
Vaan ei jokainen kummassakaan.
miehiä on paljon, jotka haluavat perää eli onat peränperään. Olisko se ruottalaisten vitsi nyt kääntynyt sumalaiseksi totuudeksi?!!
Mun kokemuksella ja kaverien kertomana ON.
Ehdin jo kirjoittaa pitkät puolustelut, kunnes huomasin, ettei avauksessa puhuttu Juniperuksesta mitään. Ei tämän keskustelun ollut tarkoitus minua käsitellä.
Jälkimmäinen väitteesi ei päde alkuunkaan: minä suorastaan rakastan naisia. Vihaa en tunne ketään kohtaan, ja halveksin hyvin harvoja. Enimmäkseen vain niitä, jotka ottavat itselleen oikeuden käyttää muita hyväkseen, ja toisekseen niitä, jotka kuvittelevat, että on olemassa vain yksi ainoa oikean elämisen malli.