niinpä

Tukkapölly ja korvatillikka eivät ole mielestäni pahoja, mutta siinä se raja menee.

Mietin sitäkin, onko fyysisen kurituksen muodosta siirrytty osassa perheissä henkiseen kuritukseen? Henkinen väkivalta aiheuttaa mielestäni pahempia vaurioita.

Koiraihmisenä olen kai luonnostani ihminen, joka kannattaa rajoja enkä hyväksy huonoa käytöstä.

No, toisaalta minulla on koirani - ei siis lapsia.

että lapset ovat myös ihmisiä, pieniä mutta silti.. Jos joku tulisi vetäämään sua tukasta, miten reagoisit? Tuskin pyytäisit anteeksi. Aika paljon lapset ovat aikoinaan saaneet kestää, sellaista mitä aikuinen ei kestäisi.

Se haistattaminen ym on minusta merkki lasten ja vanhempien pahasta olosta, ei siitä että kuritetaan liian vähän.

lapset haistattavat, hakkaavat ja huorittelevat! Jos lapsi käyttäytyy noin se taitaa olla pikemminkin osoitus kasvavasta pahasta olosta ja ahdistuksesta kotona, koulussa, kaveripiirissä.

Rajat on todellakin eri asia kuin kuritus. Minä en ole lyönyt lapsiani, puolisoani enkä koiraakaan ja kaikki ovat mallikkaasti käyttäytyviä ja hyvätapaisia. Tukkapölly ei opeta hyviä tapoja vaan pelkoa, eli lapset oppivat tekemään juttunsa salassa. Ja jos pikkuiselle antaa luunapin, on teini-ikäisen kanssa keinot jo vähissä kun asioilla on tapana vain edetä ja keinojen koveta. Mutta monille on kurittaminen edelleenkin tapa silloin kun ei muuta keksi, siis järjen köyhyyttä??

Vielä on hyvä muistaa, että lapsen, aikuisen (tai eläimen) lyöminen (=kurittaminen tukkapöllyin ja luunapein) on rikos Suomen lain mukaan.